Jäin tänään kuuntelemaan neljää ruusua, isällä oli tapana kuunnella sitä aina kun menimme mökille hänen isänsä eli tuffan luokse. En ole aikoihin itkenyt näin paljon ja mieli on vieläkin aivan liikuttunut ja tavallaan sirpaleina siitä kuinka puhtaita ne hetket olivat kun istuimme perheellä siskon, äitin ja isän kanssa autossa ja menimme pitkin mettäteitä, päämäärässämme kaikki oli toisin nykypäivään verrattuna.
Se aika oli kultaista kun olimme maalla mökillä. Se laulu, jonka kuulin, tuli suoraan sydämeen kun isä sitä kuunteli: http://www.youtube.com/watch?v=qvZxOd3z04c&list=RDqvZxOd3z04c Ja olimme menossa siis hänen isänsä luokse. Hautajaisissa sitten myöhemmin istuin isäni vieressä kun hän murtui ja itki. Se oli raskasta, tuntui kuin olisin ottanut palan hänen suruaan hänen vierellään.
Nykyisin olen 19-vuotias, silloin olin 9-10 vuotias. Isälläni ei ole enään korttia ja hän on ollut masentunut isänsä kuolemasta sekä monesta muusta asiasta. Minä olen hukuttanut suruani alkoholiin mutta nyt olen sen lopettanut.
Haluaisin sen kaiken niin kipeästi takaisin, että sattuu.
Se aika oli kultaista kun olimme maalla mökillä. Se laulu, jonka kuulin, tuli suoraan sydämeen kun isä sitä kuunteli: http://www.youtube.com/watch?v=qvZxOd3z04c&list=RDqvZxOd3z04c Ja olimme menossa siis hänen isänsä luokse. Hautajaisissa sitten myöhemmin istuin isäni vieressä kun hän murtui ja itki. Se oli raskasta, tuntui kuin olisin ottanut palan hänen suruaan hänen vierellään.
Nykyisin olen 19-vuotias, silloin olin 9-10 vuotias. Isälläni ei ole enään korttia ja hän on ollut masentunut isänsä kuolemasta sekä monesta muusta asiasta. Minä olen hukuttanut suruani alkoholiin mutta nyt olen sen lopettanut.
Haluaisin sen kaiken niin kipeästi takaisin, että sattuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tai ainakin sen saman kunnioituksen kaikkia perheenjäseniä kohtaan, sen taianomaisen tunteen.
Pelottaa elämä muutenkin enkä tiedä olenko itse jo valmis poistumaan koska koin jotakin joka on parasta tähänastisessa elämässäni.
Ja siksi toisekseen, en kestäisi kun isäni tai ketä vain lähtisi ennen minua pois.
Ymmärrän tunteesi. Elämäsi on arvokas, ja siihen on varattuna helmiä, kun otat askelen kerrallaan vaikka pelottaiskin. Elämä on Jumalan lahja, ja sen saa elää Hänen kanssaan, jos niin valitsee. Mä valitsin, ja sen takia mitä enemmän elän, sitä suurempi ilo mulla on olemassaolosta. Koen suurta rauhaa, turvassa oloa ja seikkailun riemua. Onnellisuutta kaiken repaleisenkin keskellä, koska mulla on Hänet pysyvästi, nyt ja ikuisesti. Joten voin ainoastaan rohkaista sua miettimään, ottasitko Hänet kuvaan mukaan.