paraniko suhde lasten tullessa?

Miksi olla tylsässä suhteessa kun voi saada paremman?

Meillä oli hyvä suhde jo ennen lapsen syntymää, en olisi lasta tehnytkään ellei parisuhde olisi ollut kunnossa ja me molemmat lasta halunneet.

Kaikki lapseni ovat jo aikuisia mutta voin todeta, että lapset ovat olleet yksi kestävimmistä liimoista, joka on pitänyt meidät vanhemmat yhdessa ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Lapsia meillä on kolme ja heidän hyvinvointinsa on aina ollut tärkeysjärjestyksessä ykkönen; varmasti teimme lapset osittain itsemmekin takia mutta halusimme perheen ja halusimme olla isä ja äiti.

Nyt elämme kahden aikuisen liittoa taas kun lapset ovat maailmalle. On yhä ihanaa seurata heidän elämäänsä ja olla osa sitä. Toisaalta nyt opettelemme taas olemaan "lapseton pariskunta", sekin vaatii opettelua, ainakin meiltä. Alku oli hankalaa kun elämä oli kuitenkin pyörinyt lapsiperhekuvioissa mutta nyt alamme nauttimaan tästä uudesta tilanteens eli alamme elämään sitä elämää, mitä elimme ennen lapsia - yhdessä tehdään kaikenlaista ja toisaalta kummallakin on omia ystäviä ja harrastuksia.

Suosittelen kyllä oikeasti pohtimaan tilannetta ennen kuin teette lapsen. Parisuhde on perusta toimivalle perhe-elämälle.

Hmmm...
Jos ihan rehellinen olen, niin kovimmat ajat meidän suhteessa on eletty lasten ollessa vauvoja. Meidän lapsilla tosin kummallakin on ollut enemmän tai vähemmän koliikkivaivaa ensimmäisien kuukausien ajan. Vauvan itkuisuus söi täysin voimat itseltä ja mieheltä ja jos voimia oli, tuli suukopua. Ajan saatossa ns. kasvoimme erillemme ja yhtäkkiä huomattiin, että ei tätä parisuhdetta kovin ruusuiseksi voi sanoa. Lasten takia päätimme kuitenkin yrittää ja löytää yhteisen sävelen. Hyvällä tiellä ollaan matkalla ja paljon olemme kasvaneet matkan varrella. Mutta meille pikkuvauva-aika oli raskasta eikä kovin ruusuista. Nyt kun muksut on jo leikki-iässä, on taas enemmän aikaa panostaa parisuhteeseenkin ja elämä hymyilee.

Minä suosittelisin ennemmin piristämään sitä suhdetta jollakin muulla kuin vauvalla. Miettikää niitä asioita vasta sitten, kun osaatte nauttia elämästä ja toisistanne! On hyvä oppia tekemään asioita yhdessä ilman lapsen tuomaa pakkoakin.

Ei parantunut, kävi päinvastoin. Yrittäjäisä alkoi viettää entistä enemmän aikaa töissä (vaikka mitään taloudellista tarvetta tai pakkoa tähän ei ollut!) ja äiti oli kotona "vankina" lasten kanssa aamusta iltaan. Satuttiin vielä asumaan vähän syrjemmällä, lähimmälle bussipysäkille matkaa noin 1 km ja lapsille ei kavereitakaan naapurustossa. Loppu viimein tuli ero, kun äiti palasi työelämään ja siltikään isä ei osallistunut kotipuuhiin, kun oli tottunut tulemaan aina valmiille lasten ollessa pieniä.

Nyt jälkikäteen ajatellen viitteet siitä, että näin tulee käymään oli ilmassa jo seurusteluaikaan... työ oli aina etusijalla.

Minä en keksi huonompaa syytä lastentekoon, kuin parisuhdeongelmat.

Jeps! Poijaat sannoo, että hyvän suhteen saa pilalle menemällä naimisiin. Jos ei suhde siihen lopahda niin sitten pari lasta päälle, johan tyssää :).

lasta jo muutenkin tylsään suhteeseen. Lapsi estää vielä enemmän yhteistä tekemistä. Nyt sentään pääsette rauhassa ulos esim. syömään, elokuviin, huvipuistoon, uimaan ja joka paikkaan minne mieli halajaa.