Moi!
Pilkkaajat ja irvileuat älkää vaivautuko.
Tulin teininä vanhoillislestadiolaisuuteen, siis ulkopuolelta.
Yleisesti ottaen totean, että vanhoilliset ovat ihan mukavaa porukkaa, mutta ehkä on parempi pitää kuitenkin etäisyyttä eikä kovin läheisesti olla tekemisissä.
Minulla on aikojen saatossa ollut muutama lestadiolainen ystävä ja hyviä ystäviä ovat totisesti olleetkin-mutta eikö se lähinnä liity ihmisyyteen, ei niinkään siihen Jumalan lasten väliseen rakkauteen? Liian paljon on kokemusta repimisestä ja raatelemisesta ja siitä, jos joutuu olemaan täysin yksin ja elämässä on suorastaan hätätilanne, jätetään yksin, eikä liikauteta sormeakaan, ei tulla käymään, ei haluta kuunnella eikä tukea millään tavalla.Päinvastoin, joillakin on vieläkin varaa iskeä puukkoa- selkään ja vetää matto alta. Tämä koskee aivan kaikkein lähimpiä sukulaisiakin, ikävä kyllä. Mulle on isketty puukkoa selkään, meni elämässä sitten hyvin tai huonosti ja siltä väliltä. Luther on selittänyt käskyä Älä tapa mm. näin: jos tiedät, että lähimmäiselläsi on hätä, etkä auta häntä, olet tappanut hänet. Nytkin mulla on hirveä tilanne elämässä- pitää TAAS selvitä yksin. Ei se uskovaisten välinen rakkaus ole muuta kuin lentävä lause. Autetaan niitä, joista ihmisinä tykätään, aivan kuten epäuskoisessakin maailmassa nää jutut menee ihan pärstäkertoimen mukaan.
Pilkkaajat ja irvileuat älkää vaivautuko.
Tulin teininä vanhoillislestadiolaisuuteen, siis ulkopuolelta.
Yleisesti ottaen totean, että vanhoilliset ovat ihan mukavaa porukkaa, mutta ehkä on parempi pitää kuitenkin etäisyyttä eikä kovin läheisesti olla tekemisissä.
Minulla on aikojen saatossa ollut muutama lestadiolainen ystävä ja hyviä ystäviä ovat totisesti olleetkin-mutta eikö se lähinnä liity ihmisyyteen, ei niinkään siihen Jumalan lasten väliseen rakkauteen? Liian paljon on kokemusta repimisestä ja raatelemisesta ja siitä, jos joutuu olemaan täysin yksin ja elämässä on suorastaan hätätilanne, jätetään yksin, eikä liikauteta sormeakaan, ei tulla käymään, ei haluta kuunnella eikä tukea millään tavalla.Päinvastoin, joillakin on vieläkin varaa iskeä puukkoa- selkään ja vetää matto alta. Tämä koskee aivan kaikkein lähimpiä sukulaisiakin, ikävä kyllä. Mulle on isketty puukkoa selkään, meni elämässä sitten hyvin tai huonosti ja siltä väliltä. Luther on selittänyt käskyä Älä tapa mm. näin: jos tiedät, että lähimmäiselläsi on hätä, etkä auta häntä, olet tappanut hänet. Nytkin mulla on hirveä tilanne elämässä- pitää TAAS selvitä yksin. Ei se uskovaisten välinen rakkaus ole muuta kuin lentävä lause. Autetaan niitä, joista ihmisinä tykätään, aivan kuten epäuskoisessakin maailmassa nää jutut menee ihan pärstäkertoimen mukaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sori, tuli väärä nimimerkki. Voi tulla kirjoitusvirheitä koska makaan läppäri vatsan päällä, olen niin väsynyt. Olen valvonut koko yön ja miettinyt näitä asioita. Ahdistaa tosi paljon. Sitten, jos on lahjakas ihminen, osataan kyllä nujertaa-aivan samoin kuin epäuskoisessa maailmassa. Auttajaa ei ole. Ei mulle tullut auttajaa eräässä hengellisessä hirveässä koettelemuksessa, joka ei sinänsä liity syntiin. Sitä kesti noin 10 vuotta, sain noin 10 erilaista vastausta ja kyseinen raamatunkohta ohitettiin. Miksi? Joko sitä ei osattu selittää, tai sitten se meni niin paljon omalle mukavuusalueelle, että se oli liian ahdistava myös niille, keneltä kysyin vastauksia. Tosin en syytä heitä.
Tästä alkoi uskon perustusten horjuminen. Olin todella sinnikäs, mutta nyt olen menettänyt toivoni. Sitten oli pakko ruveta miettimään muutakin ja musta tuntuu, että silmäni ovat auenneet ja se on ollut järkytys. Eihän minua autettu edes hengellisessä hädässä-sielunhädässä-eihän mua autettu edes maallisissa erittäin raskaissa koettelemuksissa. " Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain. " Holkotkaa heikkouskoista." " Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." " Älä tapa." Teoria ( Raamattu) ei toiminutkaan käytännössä, päinvaston, kohtelu saattoi olla sitä, että joko puukkoa selkään vaan ja/tai sitten jätettiin yksin kaikissa koettelemuksissa. Mulla on vieläkin päällä se hengellinen hirveä koettelemus. Maalliset menetykseni ja kärsimykseni ovat vielä pieniä murheita vaikka olen maksanut niistäkin todella kovan hinnan. Eräänä yönä mulle tuli väläys: ei Jumala ole tällainen että pitää ihmistä hirveässä piiinassa ja epätoivossa hengellisen hädän vuoksi. Eri asia sitten, jos kyse onkin siitä, että sielunvihollinen piinaa ja rääkkää minua viimeisen päälle, jos tämä onkin jokin aivan järkyttävä uskonkoetus. Mutta ei sitä jaksa yksin, kuulkaahan. Ja mun usko, mikäli sitä vielä on, on niin heikko, että kiitos ei enää yhtään puukkoa selkään.
En haluaisi syyttää uskovaisia, mutta näitä asioita mietin jatkuvasti ja toinen väläys oli se, että haloo, sellainen uskohan on oikea usko, missä on todellinen lähimmäisenrakkaus. Jos jollakin on tieto tällaisesta uskosta, tulettehan kertomaan, kiitti. Mulle on yksi lysty mikä se on, saa olla vanhoillislestadiolaisuus ja mikä tahansa, kunhan sillä pääsee taivaaseen.
Mua ei sido kodin perintö eikä yhteisö, tulinhan vanhoillisuuteen epäuskoisesta maailmasta. En kyllä haluaisi lähteä tästä uskosta pois, mutta kun mulla ei ole enää mitään varmuutta siitä, onko tämä se usko millä pääsee taivaaseen.
Lähimmäisenrakkaudesta vielä: muistaako joku, että onko Raamatussa maininta, että lopun ajalla uskovaisten välit voivat muuttua kylmiksi, vai muistanko väärin? Muuten mulle on melko yhdentekevää, vaikka loppukin elämä menis täysin pieleen, kestän huonoa kohteluakin, en pelkää edes ydinsotaa. Ainoastaan sitä pelkään mihin mä joudun kuoleman jälkeen. Haluan todella olla vanhoillisessa uskossa, jos tällä päästään taivaaseen-varmuutta asiasta mulla ei ole ollut enää vuosikausiin. Kaikki asiallisest vastaukset ovat tervetulleita, haluaisin kuulla ennen kaikka vanhoillislestadiolaisten vastauksia, mutta kyllä muidenkin uskonyhteisöjen-niillä pitää tosin sitten kyllä olla perustelut Raamatun mukaan. Vanhoilliset eivät ole pelkkiä kirkastuneita henkipalloja vaan inhimillisiä ihmisiä-ei täydellisiä, enkä halua tässä ruveta kuitenkaan haukkumaan, koska pääasiassa kokemus tästä uskosta sinänsä on ollut minulle pelkästään myönteinen ja tunnen kuitenkin aivan ihania uskovaisia ihmisiä.
Irvileuat älkää vastatko, se on minulle ja teille pelkkää ajanhaaskausta.
Kiitti.
Tunnistan saamastasi kohtelusta myös itseni, kokemukset ovat usein samoja. Kuitenkin on elämän varrella ollut niitä saattomiehiäkin, ja koska Jumalan valtakunnan sanotaan olevan kuin hakomaja yrttitarhassa ja monilla vioilla ja virheillä peitetty, niin ajattelen, että kysymyksessä on meidän ihmisten, myös uskovaisten, vanha osa, joka ei osaa ajatella ja toimia aina niin kuin pitäisi. Nykyään on myös paljon välinpitämättömyyttä, jota ei saisi olla, ja suoranaista ilkeyttä. Ja pitää paikkansa kuten sanoit, viimeisinä aikoina monissa rakkaus kylmenee (synnin seurauksena).
En sinuna etsisi oikeaa uskoa muualta, ystäviä kylläkin voi löytyä. Pidä tärkeimpänä se, että usko ja oppi on Raamatun mukaista, mitä mielestäni vanhoillislestadiolainen oppi perimmältään on ellei lue mukaan joitakin turhia käytänteitä ja normeja, joita siihen on ajan saatossa pesiytynyt. Ja rukoile! Se on suora yhteys, jota ei kukaan ymmärtämätön ole sotkemassa!
Kyllä vanhoillislestadiolaisuudessa on se sama piirre, mikä on kaikessa vapaaehtoistyössä. Kerran tai kaksi voi kuunnella toisten murheita ja sitten, kun ihmisellä on paljon muutakin kannettavaa jo omasta takaa, ei vaan jaksa. Oman jaksamisensa takiakin ihmiset ottavat etäisyyttä. Silloin, kun on pitkäkestoinen hengellinen ongelma, tulee esiin meidän oman evl kirkkomme hyvät puolet. Siellä ollaan palkaatyössä. On mahdollista sopia vaikka pidempikestoinen tapaamisten sarja. Ei ole aina edes tarpeen, että kuuntelija jakaisi sinun kanssasi saman uskon vakaumuksen "pilkuleen", vaan osaa kysyä oikeita kysymyksiä niin että itse etsin niihin vastaukset. On vain kuunneltava jonkinaikaa kirkossa kuka pappi saattaisi olla sellainen, että näin vanhoillislestadiolaiselta kannalta ajatellen sopivasti perinteistä uskoa ymmärtävä ja muutoinkin kuuntelevaisella mielellä varustettu. Ihan nuorilta ihmisiltä puuttuu elämänkokemus, joten suosittelen sinulle keski-iän tienoilla olevaa henkilöä. Pitkän keskustelujen sarjan kestää sellainen, jonka työ on sitä ja siitä hän voi irroittautua kuten työstään pitää irroittautua. Tavallinen psykologi ei varmaankaan ole paras kuulija, jos etsii ratkaisua hengellissävytteiseen ongelmaan. Voi sattua kohdalle ateistikin, jonka tavoite on parantaa sinut "uskonnon tuomasta painolastista".
Psykologeihin ei kannata luottaa. Olen ollut kahdella psykologilla ja molemmat levittelivät minun heille luottamuksellisesti kertomiani yksityisasioita.
Ilkeämpiä ja empatiakyvyttömämpiä ihmisiä saa hakea kuin psykologit.
Olivat tosin epäuskoisia psykologeja.
Rippi-isieni en ole havainnut koskaan varsinaisesti vuotaneen luottamuksellisia asioitani, vaikka ne ovat kaikki olleet nuoria (alle 30v) uskovaisia (eivät puhujia eivätkä pappeja), paitsi yksi oli keski-ikäinen ja hänestä tuli myöhemmin puhuja, ja yksi niistä nuoremmista tuli myös myöhemmin puhujaksi.
Nyt minulla ei tosin ole taas ollut puoleen vuoteen ketään kenelle ripittäytyä.
Minullekin melkein kaikki uskovaiset, mutta varsinkin epäuskoiset ovat ilkeitä. Tämän luulen johtuvan pienestä koostani, koska ei tarvitse pelätä niskalenkkiä. Nimittäin jos itse ilkeilen jollekin takaisin, niin minua nöyryytetään ottamalla niskasta kiinni työntämällä pää vessanpönttöön. Näin rauhanyhdistyksellä...
Vain yksi tai kaksi on kilttejä, mutta niidenkään kanssa en voi olla tekemisissä, koska he eivät halua olla tekemisissä eri kastin kanssa.
Oli hyvä kirjoitus, en ole itse ajatellu että älä tapa tarkoittaa myös että jos ei auta lähimmäistänsä. Voimia sinulle aloittaja.
Tuon asian olen ikäväkseni todennut myös. Minulla on lestadiolainen ystävä, mutta kun olin todella hengellisen avun tarvitsijana, ei hän osannut auttaa. Olen ollut myös läheisessä tekemisessä lest. uskovien kanssa, ja yllätyksekseni olen huomanut, että he eivät toteuta kristillistä lähimmäisenrakkautta arkea eläessään. On ehkä niin, että heidän sydämissään syvällä asuu pelko, ja todellinen uskon sisältö on pitkä lista kiellettyjä asioita, joiden ei voi ääneen sanoa olevan kiellettyjä.
Onhan niitä kavereita ylt ympäriinsä, mutta sittenkun tosi hätä on niin kaikki miltei häviää, mutta tosi ystävät jäävät.
Lämmin kiitos teille rehellisistä ja asiallisista vastauksista!
Ja koska vastasitte niin rehellisesti, en menettänytkään vielä kokonaan toivoani.
Taivaaseen haluan päästä. Enkä halua luopua vl-uskostani.
Jumalan Siunausta teille kaikille vastaajille ja kaikille ihmisille muutenkin!