Tervehdys
Pääsin just IB-linjalle ja kaikki on kunnossa; kirjat hankittu, perhe kannustaa, asunto valmiina ja huonekalut yms. valmiina. Tyttöystäväni pääsee nyt 9. luokalle ja hän haluaa samaan lukioon, missä käyn IB-linjaa. Asumme kummatkin noin 70 kilometrin päässä täatä lukiosta, eri paikkakunnalla.
Minun äitini on erittäin kannustava minun päätökseeni lähteä ja olemme jo sopineet tyttöystäväni kanssa muuttavamme yhteen hänen päästyä peruskoulun läpi. Tosin tämän keksustelun ongelmana on hänen äitinsä. Hänen äitinsä on kiintynyt tyttäreensä ja koko ajan haluaa hänen menevän tämän paikkakunnan lukioon, minne tyttöystäväni ei halua, koska siellä on kiusaajat, yksinäistä, minä opiskelen sillä välin 70 kilometrin päässä ja se lukio, jonne hän haluaa, on hänen unelmansa jo montakin vuotta. Mutta hänen äitinsä on sillein, että sinä et nyt mene sinne, menet tänne lukioon ja saat samalla töitä S-Marketista.
Tyttöystäväni haluaa opiskella psykologiksi ja tuolla toisella paikkakunnalla on paljon S-kauppoja, joten ei ole mitään hätää töistä kaiketi. Minä itse yritän auttaa häntä suostuttelemaan äitiänsä ja hänen oponsa auttaa kanssa. Mutta tyttöystäväni on alkamassa jo heittää toivoansa ja minua itseä alkaa ahdistaa asua yksin; minä kaipaan seuraa ja tyttöystäväni on se must-kämppis.
Mitä minä oikein teen? Ja saako äiti vaikuttaa tuollein?
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja hyvää kesää!
Pääsin just IB-linjalle ja kaikki on kunnossa; kirjat hankittu, perhe kannustaa, asunto valmiina ja huonekalut yms. valmiina. Tyttöystäväni pääsee nyt 9. luokalle ja hän haluaa samaan lukioon, missä käyn IB-linjaa. Asumme kummatkin noin 70 kilometrin päässä täatä lukiosta, eri paikkakunnalla.
Minun äitini on erittäin kannustava minun päätökseeni lähteä ja olemme jo sopineet tyttöystäväni kanssa muuttavamme yhteen hänen päästyä peruskoulun läpi. Tosin tämän keksustelun ongelmana on hänen äitinsä. Hänen äitinsä on kiintynyt tyttäreensä ja koko ajan haluaa hänen menevän tämän paikkakunnan lukioon, minne tyttöystäväni ei halua, koska siellä on kiusaajat, yksinäistä, minä opiskelen sillä välin 70 kilometrin päässä ja se lukio, jonne hän haluaa, on hänen unelmansa jo montakin vuotta. Mutta hänen äitinsä on sillein, että sinä et nyt mene sinne, menet tänne lukioon ja saat samalla töitä S-Marketista.
Tyttöystäväni haluaa opiskella psykologiksi ja tuolla toisella paikkakunnalla on paljon S-kauppoja, joten ei ole mitään hätää töistä kaiketi. Minä itse yritän auttaa häntä suostuttelemaan äitiänsä ja hänen oponsa auttaa kanssa. Mutta tyttöystäväni on alkamassa jo heittää toivoansa ja minua itseä alkaa ahdistaa asua yksin; minä kaipaan seuraa ja tyttöystäväni on se must-kämppis.
Mitä minä oikein teen? Ja saako äiti vaikuttaa tuollein?
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja hyvää kesää!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä äiti saa vaikuttaa, koska äiti ilmeisesti on se, joka maksaa opiskelun, asumisen ja elämisen toisella paikkakunnalla aika kaukana kotoa.
Sanon nyt julmasti, mutta sinä löydät vielä montakin uutta tyttöystävää, ennen kuin koulusi on käyty. Samoin tyttöystävälläsi voi olla uusi poikakaveri minä päivänä hyvänsä, vaikka et sitä nyt usko.
Tyttöystäväsi saa tuon ikäisenä vapaasti muuttaa, minne haluaa. Äiti ei voi estää sitä. Jos hän tarvitsee äidin rahoja, niin silloin kannattaa suostutella äitikin tähän päätökseen mukaan.
Tyttöystävä on menossa 9. luokalle ja siis 15-vuotias. Vuoden kuluttua sitten 16-vuotias. Tuon ikäisellä ei juuri ole mahdollisuutta muuttaa, mihin haluaa. Vanhemmat ovat vielä velvolliset elättämään tuon ikäisen lapsen, joten kyllä siinä on vanhemmilla aika paljon myös sananvaltaa oltava asumispaikan suhteen.
Tyttöystävä ei vielä kykene itse hankkimaan toimeentuloaan millään. Paras on silloin uskoa, mitä äiti sanoo. Koko juttu on teinien haihattelua, niin tosissaan kuin he ovatkin ja tekevät jutusta suurta draamaa.
Ja tyttöhän on menossa lukioon vasta vuoden kuluttua. Jotenkin nyt on menty asioiden edelle. Noin nuorten elämässä vuoden kuluttua kaikki on jo toisin.
"Noin nuorten elämässä vuoden kuluttua kaikki on jo toisin."
Kyllä. Aika hurjalta tuntuu, että tuon ikäiset muka muuttaisivat jo yhteen.
"Mutta tyttöystäväni on alkamassa jo heittää toivoansa ja minua itseä alkaa ahdistaa asua yksin; minä kaipaan seuraa ja tyttöystäväni on se must-kämppis."
Oletkohan itsekään kypsä yksin asumiseen, jos jo nyt ahdistaa? Miten kuvittelet selviytyväsi tulevasta vuodesta ja vaativasta opiskelusta?
Tuskin edes ensi vuonna olette yhdessä.
äidit on äitejä :)
muista, että hänen äidille tyttöystäväsi on aina se pikku vauveli, jonka vaippoja hän on vaihtanut ja jonka ei pitäisi pystyä elämään yksikseen... toisille on vaikea tajuta, että lapset kasvaa ja haluaa lentää pesästä.
vaikutatte todella fiksuilta ikäiseksenne, joten älä turhaan hätäile. Eikä kannata ahdistua, jos joudutkin hetken asumaan yksiksesi. Voi meinaan olla, että kunhan tämä äiti näkee sinun pärjäävän omillasi, hän uskaltaa päästää myös tyttärestään irti :)
tsemppiä teille!
Tyttö on alaikäinen, jolloin vanhemmilla on vastuu hänestä ja myös tytöllä velvollisuus taipua vanhempien tahtoon.
Ei se 70 kilsaa nyt niin paljon ole, nou hätä. Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Vanhemmilla on oikeus puuttua asiaan.
Vaikka tyttöystäväsi on vielä alaikäinen, se ei estä häntä hakemasta yhteishaussa haluamaansa lukioon. Kunnat ovat velvollisia järjestämään toisen asteen koulutuksessa myös asunnon tarvittaessa. Etenkin ns. erikoislukiot ovat harvemmassa kuin perinteiset lukiot.
Saatte molemmat tyttöystävänne kanssa parempia ohjeita Suku on pahin-palstalta. Anoppisi on narsisti, sillä hänen tavoitteena on selvästi vaikeuttaa suhdettanne ja tyttäresi tulevaisuutta ehkä myös ammatinvalinnan osalta. Otan osaa kokemuksiinne, sillä äitini on ollut samanlainen koko ikäni.