Hei!
Onko kenelläkään teistä sisarkateus jo niin suuri ongelma, että se haittaa jokapäiväistä elämää? Itselläni on muutamaa vuotta nuorempi sisar ja hän vertailee tekemisiäni omiinsa jatkuvasti ja ilmoittaa kyllä "kovaan ääneen", jollei kohtelu ole ollut tasapuolista.
Tähän asti olen kestänyt hyvin, mutta nyt olen huomannut käyttäytyväni myös muiden ihmisten seurassa "vainoharhaisesti". Olen jatkuvalla puolustuskannalla omien tekemisieni suhteen ja huomaan myös usein löytäväni itseni "kilpailuasetelmissa" jopa ystävieni kanssa? Lisäksi koen jatkuvaa sosiaalista painetta (=suorituspainetta) teen sitten mitä tahansa.
Onko kenelläkään teistä sisarkateus jo niin suuri ongelma, että se haittaa jokapäiväistä elämää? Itselläni on muutamaa vuotta nuorempi sisar ja hän vertailee tekemisiäni omiinsa jatkuvasti ja ilmoittaa kyllä "kovaan ääneen", jollei kohtelu ole ollut tasapuolista.
Tähän asti olen kestänyt hyvin, mutta nyt olen huomannut käyttäytyväni myös muiden ihmisten seurassa "vainoharhaisesti". Olen jatkuvalla puolustuskannalla omien tekemisieni suhteen ja huomaan myös usein löytäväni itseni "kilpailuasetelmissa" jopa ystävieni kanssa? Lisäksi koen jatkuvaa sosiaalista painetta (=suorituspainetta) teen sitten mitä tahansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sisaruskateus ei häviä vanhanakaan, vaan se muuttaa muotoaan ja sitä voi olla vaikeampi tunnistaa. Lapsista se, jota vanhemmat rakastavat aidosti, tulee aina pärjäämään.
Minä olen musta lammas.