Minun on pakko kirjoittaa sanat paperille, vaikka on myöhäinen yö ja väsyttää. En saa unta, koska onni puuttuu elämästäni. Onnea minulla on paljonkin, mutta epäonnea vielä enemmän. Tässä teille kaksi unhappy -tarinaa, jotka eivät ole saaneet vieläkään varsinaista loppua: the never ending stories. Olipa kerran tyttönen, joka koki elämän ihanimman asian rakastumalla poikaan. Se tavallinen tarina. Poika ei huomaa mitään ja tyttö on ihastunut. Paula tyttönen jaksoi odottaa. Hän odotti, hän toivoi, hän odotti ja toivoi ja taas odotti. Paula odotti, milloin tapahtuu elämän ihanin asia, poika huomaa hänet. Paula tekisi mitä vain saadakseen pojan itselleen. Aika kuluu. Menee kahdeksan vuotta. Menee kahdeksan pitkää vuotta, kunnes Paula päättää kertoa vihdoinkin pojalle totuuden. Kertoa totuuden, että hän rakastaa… Hän uskoo, että monen vuoden odotus vihdoin palkitaan. Vihdoin kun hän uskaltaa kertoa. Ja kertoa vain kuullakseen karmean totuuden, että pojalla on toinen. Pojalla on toinen tyttönen. Hänen omalla, ikiomalla, jota hän on kahdeksan vuotta odottanut saavansa. Tulee pimeä hetki. Lamput sammuu. Kynttilöistä katoaa väri, elämästä katoaa väri. Kaikki on tämän jälkeen tytölle ihan se ja sama. Sielu on niin säpäleinä. Taas niin rikkirevittynä, niin haavoilla, että sellaista pikaliimaa ei olekaan, että sen voisi korjata. Paulasta tuntuu, kuin hänellä ei olisi sydäntä. Sydän on kadonnut jonnekin. Se ennen niin lämmin sydän, joka oli täynnä sitä kuuluisaa asiaa: toivoa. Nyt se repäistiin Paulalta karkein ottein. Taas elämä otti omansa. Ja jätti päähenkilön sivustakatsojan rooliin. Jotta tähän saataisiin jatko-osa, niin kelataan muutama kuukausi aikaa taaksepäin. Hän tapaa suloisen pojan. Suloinen poika on todellakin oikea ihanuus. Hän lupaa tytölle melkein mitä vaan. Hän kirjoittaa ihania kirjeitä. Hän lähettää ihania viestejä. Tyttö ihastuu tosissaan, koska ajattelee, että ei kuitenkaan saa koskaan pitkäaikaista rakkauttaan. Tyttö ajattelee, että on niitä vielä ihaniakin ihmisiä olemassa. Kunnes tulee miettimisen aika. Tulee hiljaisuus. Tyttö kysyy, ihmettelee ja miettii, miksi poika ei vastaa. Vihdoin poika ilmoittaa rakastavansa entistä rakastaan. Entinen on muuttunut nykyisyydeksi. Painajaisuni on muuttunut todeksi. Kaikki hiljenee. Jää ainoastaan kysymyksiä… Miksi näin? Miksi minulle? Mistä minua rangaistaan, että kaikki tuntuu menevän järjestään pieleen. Tyttö ei pääse yli tapauksista, jotka ovat puitu loppuun, mutta aivot eivät suostu käsittämään kylmää ja raakaa todellisuutta. Totuus selvinnee joskus, sitten kun sydän on ehkä palannut. Sitten kun lämpö palaa kuten vihreät varvut koivuun keväisin. Sitä aikaa tyttö saanee odottaa. Tämä olisi muuten mukava pikku tarina: harmi, se on tosi.
...Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä...
Surukyynel, surusilmä
3378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuin runo..
Minulla oli samanlainen, mutta kesti sentään vain muutaman viikon ja suruaika kolmisen päivää..
Minua harmitti, miksen heti kysynyt kun kiinnostuin, olisi selvinnyt niin paljon vähemmällä, senpä takia tuon sinunkin juttusi olisi voinut yksinkertaisesti ja ainoastaa ottaa aiemmin härkää sarvista.
Ei nyt auta muu kuin jatkaa elämää, ei se niin kauan kestä se suruaika kun tajuaa vain, että tuo mahdoton tehtävä olisi edessä.
Jos tai KUN löytää jonkun uuden niin vanha unohtuu silmäräpäyksessä ja voihan se joskus tulla mieleen, mutta samantien haihtuu taas pois. Näin minulla.
Mulla kävi vähän samalla tavoin, ku sulla surukyynel. Me seurusteltiin mun kullan kans puolvuotta ja tässä kuukausi sitten hän lähetti minulle tekstiviestin, jossa luki näin: "Moi kulta! Voitasko me olla ihan vaan ystäviä?" Mä en todellakaan suostunut siihen. Sitten mentiin ajassa taas vähän aikaa eteenpäin ja minusta näytti siltä, että minulla on mahdollisuuksia saada hänet takaisin. Mutta tässä yhtenä päivänä hän sanoi minulle viestissä: "Minulla menee tällä hetkellä sinkkuelämässä niin hyvin, että minua ei vielä hirveästi kiinnosta aloittaa uutta suhdetta." Sitten minä lähetin hänelle vähän myööhemmin viestin: "Haluatko sinä minua edes takaisin? Sinä saat nyt miettiä ihan rauhassa."
Tää on kyllä ihan hirveetä! Mä en voi kuvitellakkaan enää eläväni ilman häntä, hän on todella tärkeä minulle!
Voisitko mailata minulle? Olisi kiva jakaa nämä tunteet sinun kanssasi. No, tässä kuitenkin osoite: [email protected]
TSEMPPIÄ SULLEKKI!
minullakin on käynyt joskus vähän aikaa sitten vähän samalla tavalla.. olin todella rakastunut yhteen poikaan, mutta en tiennyt hänen tunteistaan. poika tiesi minun tunteistani. aika kului kuin siivillä.. sitten huomasin että pojallani ja yhdellä kaverillani oli jotain säpinää meneillään... ja sitten kuulin että poika oli ihastunut kaveriini!! masennuin todella pahasti... en pystynyt nukkumaan... mutta sitten; tapasin aivan ihanan pojan!! hän muutti elämäni täysin!! ja hänen kanssaan olen onnellinen! mutta silti, vielä kun näen pojan jossain , tulee kaipauksen tunne... halaisin hänet itselleni... mutta se on vain unelmaa... ja siitä olen onnellinen. minulla on ihana poikaystävä, jonka tiedän rakastavan minua! joten kyllä sinullekin vielä se oikea tulee eteen! tsemiä! :)