Olen sairastanut paniikkihäiriötä koko aikuisen elämäni ajan ja elämä on todella ollut raskasta. Tälläkään hetkellä ei elämässä ole mitään sanottavaa stressiä mutta paniikkihäiriö - se ei hellitä. Minä olen vaikkapa kävelyllä kun alitajuisesti alan pelätä paniikkikohtausta ja yhtäkkiä se räjähtää päälle kauhealla voimallaan. Kaikki tuttu ja turvallinen ympäriltä katoaa ja tuska ja kauhu täyttää mielen,aivan kuin olisin kauhuelokuvassa. Kauhu katoaa kuitenkin, yhtä nopesti kuin on tullutkin mutta arvatkaa onko elämä tälläisen häiriön kanssa helppoa...
Lapsuuteni on sisältänyt paljon tuskaa ja hätää, olisivatko tunteet sieltä peräisin...En kuitenkaan saa mistään ajatuksesta kiinni, mistä tämä kauhu kumpuaa. En usko parantuvani koskaan, valitettavasti.
Lapsuuteni on sisältänyt paljon tuskaa ja hätää, olisivatko tunteet sieltä peräisin...En kuitenkaan saa mistään ajatuksesta kiinni, mistä tämä kauhu kumpuaa. En usko parantuvani koskaan, valitettavasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko lääkitystä ollut, onko auttanut jos on? Ei tarvitse kärsiä päivittäisistä kohtauksista, lääkärin kanssa avoimesti kannattaa mennä juttelemaan. Voi ohjata sitä kautta myös psykiatrin juttusille jos sun kohdalla terapia voisi auttaa.
Kannatan terapiaa. Itse käyn traumaterapiassa. Siellä käydään läpi ne traumat, joita vuosien varrella on ollut. Sen jälkeen ne tyhjennetään mielestä. Terapia on 2 tai 3 vuotinen. Kela korvaa noin puolet kustannuksista. Paljon helpottaa, kun saa edes purkaa jollekkin sydäntä.
Anteeksi oikea nimi oli traumapsykoterapiassa.
Olen siis kärsinnyt kaikenlaisesta kauhusta ja käynnyt tälläisessä terapiassa.
http://www.emdr.fi/
Tutustu googlaamalla kyseiseen terapiaan.