Mysteeri maailmassani [Suolisto-tarina]

Kaun sitten S24-Kylä oli rauhallinen ja sopuisa kylä. Ei sotia ei taisteluja, ei mitään. Mutta sitten ne tulivat. Tuholaiset, sodat alkoivat. Pelkäsimme jo menettäneemme kaiken, mutta sitten sinä Professori Korppi pelastit meidät.
"Mitäpä pienistä.", Korppi naurahti.
Mitenköhän Kurpizza voi? Käydään toki katsomassa! Robotti jalat ovat ärsyttäviä!
Parempi ettemme kerro hänelle totuutta, hänen muistinsa on tyhjennetty. Hän ei muista tapahtuneita, mutta olemme varmoja, että hän voi auttaa meitä. Hän herää aivan pian.

"Missä olen?", Avasin silmäni hyvin hitaasti ja katsoin valoa. Ihan kuin olisin ollut ydinräjähdyksessä monta vuotta sitten. Näin jonkun hahmon edessäni hän seisoi ja tuijotti minua. Hänen puheestansa en saanut viälä selvää, mutta hänessä oli jotain outoa. Kun aloin virkistyä huomasin, ettei hän muistuttanut ollenkaan ihmistä. Enemmänkin robottia, huomasin olevani valkoisessa huoneessa. Oliko tämä mielisairaala?
"Hei Kurpizza.", Robottimainen ääni sanoi.
"Kuka olet?", Katsoin robottia hetken aikaa.
"Olen Tukija.", Robottimainen ääni vastasi.
"Tutkija, kuulostaapa tutulta?", Vastasin.
Hän katsoi minua närkästyneenä ja kirosi jotain robottien kielellä.
"Se on Tukija! Ei tutkija!", Robottiääni huusi.
"Okei, okei, mutta selitäppä kuka olen ja miksi olen täällä?.", Katsoin Tukijaa hieman hämmentyneenä.
"Olet täällä..", Professori Tukijan vieressä alkoi selittää.

Siinä samalla kattoluukusta tippui pallomainen robotti, säikähdin tätä hirveästi ja sydämmeni pysähtyi. Se oli ilmeisesti kokenut rasitusta, katsoin tuota pallo hetken aikaa.
"Olen panoseuraa vailla", Robottimainen ääni kuului pallosta.
"Aaargh pervo pallo!", Huusin.
"Ei hätää se on vain Noski.", Professori rauhoitteli.
"Norski, kuulostaa tutulta?", Mietin hetken.

"Olin selittämässä, että muistisi on tyhjennetty.", Professori jatkoi.
"Ei ihme.", Huokaisin helpoituksesta.
"Mutta meillä on sinulel tehtäväkin.", Tukija siirtyi luokseni.
Katsoin hänen punaisia robottisilmiään, pitkää robottikaulaa ja seinää, jossa hän oli kiinni.
"Olet pelkkä robotin pää?", Ihmettelin hetken aikaa.
"Niin.", Tukija huokaisi.

"Kerron sinulle jotain tärkeeä.", Tukija katsoi minua katseellansa.
"Sinä olet ehkä pelastajamme.", Tukija selitti jotain outoa.
Katsoin Tukijaa hämmästyneenä ja paikka alkoi näyttää oudommalta, joka puolella valvontakameroita ja luukkuja. Mutta tämähän oli vain valkoinen huone.
"Seis jos teette hänestä samanlaisen kuin Raipparista saatte maksaa!", Tyyppi, jolla oli robotti jalat ärähti.
"Trotski rauhoitu, me emme tee hänestä puolirobottia.", Professori korppi huomautti.
"Te kieroilijat..", Trotski mumisi.
"Niin ja kuten sanoin, voit varmasti auttaa meitä.", Tukija jatkoi.

Pian hälytykset laukesivat ja punainen valo syttyi, jotain oli tapahtumassa. Pinkki kuutio, jonka kuvioina oli sydämmiä ilmestyi huoneesen.
"Raippari on päässyt karkuun!", Tyyppi huusi.
"Mie yritin kyä estää häntä, mut hän ei kuunnellu edes EX-tyttöystäväänsä.", Kuutio selitti huolestuneen näköisenä.
"Joku on kytkenyt Raipparin lukituksen pois päältä!", Professori hätkähti.
"Me hoidamme tämän.", Tukija ja Professori lähtivät huoneesta.

Katsoin hetken aikaa kuutiota, kunnes tohdin kysyä jotain.
"Kuka sinä olet?", Kysyin.
"Mie oon Ocean", Kuutio vastasi.
"Hauska tutustua Ocean.", Hymyilin ja katsoin kuutiota.


Yhtäkkiä töllötin aukesi, sinne ilmestyi robotti-ihminen.
"Hyvät suolistolaiset, tänään minä näytän teille Trollin voimaa!", Tyyppi nauroi.
"Kuka sinä olet?", Katsoin tyyppiä.
"Etkö tosiaan tiädä mestaritrolli raipparia?", Tyyppi nauroi minulle.
Hälytykset olivat yhä päällä, mutta aloin tajuta kuka on pahis ja kuka hyvis.

[Jatkuu]

Ketään ei näköjään kiinnosta robotit, tai Portal 2. Mutta jatkan silti!