on ettei voi olla "normaalisti", puhua kuten muiden kanssa, välittömät välit kuten muiden kanssa. Sanalla sanoa epäluulo.
Se mikä raskainta kaikessa tässä
Miksi näin?
10222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi epäluulo?
Kumpikaan ei luota. Hassua sillä itse olen suoraakin suorempi ihminen ja toinen kuvittelee tai näin tulkitsen hänen ajattelevan minusta, että kieroilen, kampitan jne.
se johtuu? Muistat kai kun tulin luoksesi silloin keväällä, ja oloni oli oikeinkin välitön. Sinun ei. Ja silloin se puoleltani siihen jäi, totta.
Epäluuloa, luuloa mihin?
En muista tällaista, meni jollekin toiselle
Voi hyvän tähen. Ole sitten niiden muiden kanssa. Ei epäluulo kalva :)
Huoh, voihan sen näinkin tulkita. Äh, ihan turha mitään kirjoittaa kun joku älynväläys kääntää tarkoituksen nurinpäin.
Mä ainakin ymmärrän tuon ajatuksen paremmin kuin hyvin. Mulla epäluuloa, ainoastaan sietämätöntä arkutta!
Toivon, et olisi välittömät välit, ihan kuin muidenkin kanssa, ongelma on hän vaikuttaa mun mieleen, muut ei. Mutta jos nähdään ohimennen niin haluaisin edes yrittää olla normaali, en tiedä onnistuuko :)
Juuri kun mietin, että nyt mä järkiinnyin, niin ei sittenkään. Ikinä en enää sano mitään sellaista kuin silloin, nyt vaan olen niin coolisti kuin mahdollista, jotta joskus onnistuisi "normaali" puhe.
Väsyttää, meen nukkumaan. Tiedän että tämäkään ajatus ei johda mihinkään, ihan sama siis!
Niin sitä kuitsutaan myös kipsiin menemiseksi.
Muiden kanssa helppo puhua, mutta tämä kohdatessa sanat katoaa ja äänikin kuulostaa tervehtiessä ihan muulta kuin normaalisti.
No sellsita elämä on kun ihastuu...
Niin sitähän se, jalat tuntuu aika tönköiltä jo. Jos joku heittäs mut jorpakkoon, niin tää nainen uppoaisi kuin kivi.
Hyvästi kaunis maailma, Olisi viimeiset sanat. Nyt mä meen nukkumaan, oikeesti.
Mulla ei ole epäluuloa. Vaikka siksi sen tunteen tulkitsin joskus. Nyt käsittänyt, että se on ihan sitä, että haluais vaan tulla lähelle, koskettaa. Sanat tuntuu jotenkin, turhilta. Olen suorastaan vältellyt koskettamista kun on tuntunut, että polttaa... Hankala selittää...
Selitän taas kenelle selitän...