milloinkaan et voisanojani tunnistaatulta sammuttaailtamietteitä löytääusvasta aamun varhain0ÄänestäKommentoi
arvoituksiarakastan ja lintujasyksyn tuoksuaviimaa vasten kasvojasirpaleitta jäinen maa0ÄänestäKommentoi
Kaukaa,kovin kaukaa/jostain tuolta puolen/lähellesi pääse en.Sanojasi kuule en/iltausvan takaa/sik´s aamua oottelen.Linnut viuhuvan päivän/kuin aatokset,arvoitukset/sinut silloin näinhän?0ÄänestäKommentoi
sinulle kirjoitti:Kaukaa,kovin kaukaa/jostain tuolta puolen/lähellesi pääse en.Sanojasi kuule en/iltausvan takaa/sik´s aamua oottelen.Linnut viuhuvan päivän/kuin aatokset,arvoitukset/sinut silloin näinhän?Olet jalokivi.En ole vähään aikaan nähnyt noin kaunista tekstiä.Taistelen hiljaa, hiipivää lempeää pimeyttä vastaan. Tarraten auringon viimeisiin valonsäteisiin,kuin muistoon kasvoistasi.Putoan uneen,jossa sinä otat minut vastaan.Palan kirkkaammin kuin jo sammunut aurinko.Liitäen läpi yön rinnallasi,kohti aamun sarastusta.Mutta, kohtaammehan vieläpaikassa jonne varjot eivät lankea.0ÄänestäKommentoi
välkkyvät illoinkuunsäteet kyyneliensinisin unimatkalainen yötaivaanposkellesi varoen0ÄänestäKommentoi
voisin kertoamaan pallon kai olevanajan vieriväntörmäilevät sananiikkunaasi suljettuun0ÄänestäKommentoi
nuku hymyillenherää hiljaa huomiseenota arkeesiuni kaunein muistoksitunne hyväily tuulen0ÄänestäKommentoi
Vastaukset 9
Vanhimmat
milloinkaan et voi
sanojani tunnistaa
tulta sammuttaa
iltamietteitä löytää
usvasta aamun varhain
tule lähelle
hiljaa tuulta kuuntele
olet tavoite
kosketuksen pehmeän
ujona odottavan
arvoituksia
rakastan ja lintuja
syksyn tuoksua
viimaa vasten kasvoja
sirpaleitta jäinen maa
Kaukaa,kovin kaukaa/
jostain tuolta puolen/
lähellesi pääse en.
Sanojasi kuule en/
iltausvan takaa/
sik´s aamua oottelen.
Linnut viuhuvan päivän/
kuin aatokset,arvoitukset/
sinut silloin näinhän?
Olet jalokivi.
En ole vähään aikaan nähnyt noin kaunista tekstiä.
Taistelen hiljaa, hiipivää lempeää pimeyttä vastaan.
Tarraten auringon viimeisiin valonsäteisiin,
kuin muistoon kasvoistasi.
Putoan uneen,
jossa sinä otat minut vastaan.
Palan kirkkaammin kuin jo sammunut aurinko.
Liitäen läpi yön rinnallasi,
kohti aamun sarastusta.
Mutta, kohtaammehan vielä
paikassa jonne varjot eivät lankea.
välkkyvät illoin
kuunsäteet kyynelien
sinisin uni
matkalainen yötaivaan
poskellesi varoen
voisin kertoa
maan pallon kai olevan
ajan vierivän
törmäilevät sanani
ikkunaasi suljettuun
nuku hymyillen
herää hiljaa huomiseen
ota arkeesi
uni kaunein muistoksi
tunne hyväily tuulen
epätoivoton
vihako vai rakkaus
kosketa hiljaa
huomennakin sanovat
puolipilvistä sataa