..tietäisit, miksi olen niin surullinen. Silloin olisin sen sinulle kertonut. Enää sillä ei ole niin väliä. Sillä pienellä teolla olisit säästänyt minut paljolta murheelta. Et edes ymmärrä kuinka paljon se vaati laittaa se kutsu sinulle. Silloin ei sinun olisi tarvinnut juuri muuta kuin tulla paikalle ja kuunnella hetkinen... ei muuta. No sinulla oli kiire silloinkin. Ymmärränhän minä ja ymmärsin silloinkin. Eikä tälläkään enää väliä, tuli vain mieleeni tuosta toisesta aloituksesta.
Jos olisit silloin lähtenyt kahville mies.
surullinen nainen
11520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole saanut kutsua, joten ei voi olla minulle.
Niin saikohan koskaan sitä kutsua perille saakka?
Tuliko aloittajalle vastaus?
Kyllä se kutsu perille meni.
että olet surullinen ja luulin että tarkoitit joku toinen päivä.. en ole niin kiireellinen kuin luulet
Et varmastikaan ole hän, jota minä kahville pyysin. Siitä on jo aikaa. Jos sinuakin on joku kahvikutsulla lähestynyt, niin toivoisin sinun ottavan kutsun vastaan. Ei se välttämättä mihinkään sen enempään johda, jos et/te halua, mutta ei jäisi se kutsuja epätietoisuuteen.
Jos tästä on pari päivää kun tavattiin, niin laita se kutsu uudestaan, en sitä saanut. Halun tavata.
Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Tyhjän saa pyytämättäkin. Vähän kuin alusastian pyytäminen - paree olla paskahätä kun astiaa pyytää. Oleksä nyt IHAN varma?
Otin kutsun vastaan mutta tuli este ja ilmoitin sinulle. Uusi ajankohta vähän myöhemmin :)
en ole saanut kutsua
Vähän samanlaisia ajatuksia kuin minullakin.. Ei tosin olla keskusteltu koskaan eikä sitä päivää tule enää koskaan eteen.. Se on ihan varma asia. Mutta samansuuntaista tuossa on se et olisin halunnut käydä hänen kanssaan kahvilla/teellä.. Jos vain mahdollista..
Viime sunnuntaina selvisi ettei hän ollutkaan kiinnostunut minusta vaan jostain toisesta naisesta joka asuu naapuritalossa.. Oli kaverin luona käymässä (joka asuu ilmeisesti samaisessa naapuritalossa) ja lähti sunnuntaina pois paikkakunnalta. No elämä on.. Totesin tämän saman asian tuolla Ikävä-palstalla muutama päivä sitten.. Vähän eri tavalla ilmaisten.. Ehkä tämä on vain sellaista asioiden läpikäymistä vain.. Kaiken surun keskellä (joka ei liity tuohon mieheen millään tavalla)..
Mutta.. Ei sillä.. Jätän nyt lopullisesti kaikki ihastusjutut taakseni.. Ymmärrän kyllä kaiken paremmin kuin hyvin. Ja tuskin minusta mihinkään parisuhteeseen edes olisi.. Sen verran pahoja ja ikäviä kokemuksia on ollut, ihan kaikesta.. Mottona minulla onkin nykyään (yksi niistä) et minua ei ole heille (en viitsi mainita kaupunkia tähän yhteyteen.. mutta tässä kaupungissa asuville) eikä heitä minulle. En tarvitse ketään mihinkään.. Tämä paikka (kaupunki) on minulle kuollut.
Niin.. Nuo ajatukset oli sille miehelle joka seisoi kahvilan edessä lauantaina.