Minulla oli tässä ihan hiljattain muutaman päivän ajan sukulaislapsukaisia ”kesäleirillä” luonani ja lasten touhuja ja leikkejä seuratessani huomasin (taas kerran) että jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsilla on yllättävän paljon sosiaalista älyä ja taitoja, ja ryhmädynamiikka jyllää jo pientenkin leikeissä. Moraali taas näyttäisi kehittyvän hieman hitaammin (?) ja senkin kohdalla lasten välillä on suuria eroja. Yksi sukulaislapsista esim. valehteli minulle silmää räpäyttämättä (pientä lasten välistä kinaa koskien) kun valehtelusta oli hänelle hyötyä - vaikka hän satavarmasti tiesi että olin nähnyt mitä oikeasti tapahtui.
Tästä ajatukseni karkasivat sosiaalisen älyn käyttöön ja tietynlaiseen häikäilemättömyyteen myös yleisemmällä tasolla erilaisissa ihmissuhteissa. Aina silloin tällöin (esim. työelämässä) törmää valitettavasti siihen, kuinka aikuisetkin käyttävät sosiaalista älyään moraalittomasti, esim. panettelevat kollegaansa omaa etuaan tavoitellakseen. Parisuhteissakin erilaiset valtapelit näyttävät olevan valitettavan yleisiä. Tiedän että on paljon sosiaalisesti älykkäitä ihmisiä, joilla on myös korkea moraali (he käyttävät älyään sekä omaan että toisten hyvään), mutta valitettavan yleistä näyttäisi olevan myös se, että sosiaalisesti älykäs käyttää älyään vain oman edun tavoitteluun - jopa toisten kustannuksella, ihan tietoisesti ja laskelmoidusti.
Itse haluaisin aina ajatella kaikista parasta ja niissä tilanteissa kun huomaa jonkun aikuisen ihmisen käyttäneen sosiaalista älyään tyystin kyseenalaisiin tarkoitusperiin sitä onkin pettynyt. Sitä haluaisi toisaalta säilyttää hieman lapsenomaisen uskon, eikä kyynistyä, mutta samaan aikaan tietysti kokemus opettaa, että valppaana saa olla…
Kysyisinkin teidän mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia seuraavassa: onko mielestänne toivottoman lapsellista ajatella säilyttävänsä (ainakin jossain määrin)tuon lapsenomaisen viattomuuden, uskon toisiin ihmisiin? Onko utopistista toivoa löytävänsä ihminen, joka olisi paitsi sosiaalisesti älykäs niin myös korkean moraalin omaava? Olisiko parempi olla suhteessa mieluummin ei-niin-sosiaalisesti-älykkään, mutta hyvän (altruistisemman), kuin älykkään, mutta ehkä sosiaalisen pelurin kanssa? Mitä jos ei koe kumpaakaan edellä mainituista ”omakseen”? Onko tuomittu loppuelämän sinkkuuteen kun haluaisi älykkään, mutta lempeän kumppanin, jonka kanssa ei tarvitsisi pelejä pohtia? Miten suojata itseään riittävässä määrin, kuitenkin samalla säilyttäen avoimuutensa ja olemaan kyynistymättä?
No nyt tuli jo monta kysymystä, mutta kaksi vielä: kuinka paljon mietitte tällaisia asioita uusiin ihmisiin tutustuessanne, vai mietittekö ollenkaan? ”Kumoaako” ihastuminen / rakastuminen mahdolliset varauksellisuudet (”järjen äänen”) ja saa sinut luottamaan toiseen ja uskomaan, että toinen myös sinun parastasi ajattelee?
Ihan tämmöistä kevyttä alkuviikkoon :)
Häikäilemättömästi sinun?
30
288
Vastaukset
- Heippa.
Minulla on yksi sääntö jota seuraan aina valitessani naista. AIna.
Olipa kyse moraalista, järkivalinnoista tai jopa niistä tunteista niin niiden tulee olla johdonmukaisia.
Tärkeintä on se että ihminen on sisäisesti eheä siten että hän kykenee perustelemaan valintansa siten että joku toinen ne ymmärtää ja voi kohdata tekojensa seuraukset valehtelematta itselleen.
Suurin osa ihmisistä menee siltä kohdin mistä aita on matalin koska ovat tottuneet siihen ja mm. monet naiset valehtelevat jopa itselleen tietyistä asioista jotta selviävät ehjin nahoin tilanteesta itsensä silmissä.
Valitse ne jotka kestävät katsoa itseään silmästä silmään ja osoittavat sydäntä.- Kympin Nainen
Viisaita sanoja.
Ainoa mikä itselle tuli mieleen (yksi esimerkki työelämästä) että sosiaalisesti taitava ja häikäilemätön henkilöhän saattaa olla johdonmukainen valheissaan(kin) aika pitkään. Esimerkkitapauksessani henkilö itsekin ehkä uskoi valheisiinsa (ainakin aika pitkään), jolloin peilikuva oli hänelle armollinen (vaikka olikin todellisuudessa vääristynyt) ja hän siksi pystyi osoittamaan myös sydäntä. Toki esimerkkini on työelämästä, joten tilanne hieman eri, mutta periaate mielestäni sama.
Mutta on totta, että jossain vaiheessa ”kulissi” mureni, eli juurikin se ei-eheys tuli ilmi, koska kulissia ei voi pitää yllä loputtomiin - ja kuten sanot - johdonmukaisesti.
Minä tosin mietin asiaa alun perin siltä kannalta, etten haluaisi noita säröjä erityisesti kytätä, koska se on omalla tavallaan kuluttavaa. Mutta sinä autoit minua, kiitos, tajuan, ettei niitä tarvitse oikeastaan kytätä, pitää vaan olla silmät auki, koska säröt näyttäytyvät kyllä - ennemmin tai myöhemmin. Minun ei siis tarvitse kyynistyä, minun pitää vain luottaa omiin vaistoihini ja järkeeni (ja kuunnella niitä). - luin vain alun
Kympin Nainen kirjoitti:
Viisaita sanoja.
Ainoa mikä itselle tuli mieleen (yksi esimerkki työelämästä) että sosiaalisesti taitava ja häikäilemätön henkilöhän saattaa olla johdonmukainen valheissaan(kin) aika pitkään. Esimerkkitapauksessani henkilö itsekin ehkä uskoi valheisiinsa (ainakin aika pitkään), jolloin peilikuva oli hänelle armollinen (vaikka olikin todellisuudessa vääristynyt) ja hän siksi pystyi osoittamaan myös sydäntä. Toki esimerkkini on työelämästä, joten tilanne hieman eri, mutta periaate mielestäni sama.
Mutta on totta, että jossain vaiheessa ”kulissi” mureni, eli juurikin se ei-eheys tuli ilmi, koska kulissia ei voi pitää yllä loputtomiin - ja kuten sanot - johdonmukaisesti.
Minä tosin mietin asiaa alun perin siltä kannalta, etten haluaisi noita säröjä erityisesti kytätä, koska se on omalla tavallaan kuluttavaa. Mutta sinä autoit minua, kiitos, tajuan, ettei niitä tarvitse oikeastaan kytätä, pitää vaan olla silmät auki, koska säröt näyttäytyvät kyllä - ennemmin tai myöhemmin. Minun ei siis tarvitse kyynistyä, minun pitää vain luottaa omiin vaistoihini ja järkeeni (ja kuunnella niitä).Johdonmukaisesti valehtelu on helppoa: kerrot niin totta kuin pystyt ja muutat vain ne kohdat mitkä pitää muuttaa. Kun olet muuttanut sen yhden kohdan, niin muistat sen ja painat mieleesi. Täysiä valeita ei kannata koskaan kertoa kenellekään, koska niistä jää kiinni.
- Ikisinkku M
Onko mielestänne toivottoman lapsellista ajatella säilyttävänsä (ainakin jossain määrin)tuon lapsenomaisen viattomuuden, uskon toisiin ihmisiin?
- Ehkä pikkuisen mutta onhan se ihailtavaa
Onko utopistista toivoa löytävänsä ihminen, joka olisi paitsi sosiaalisesti älykäs niin myös korkean moraalin omaava?
- ei täysin mutta useimmille naisille se on mahdotonta, luultavasti sinullekin koska te ette tykkää ihmisitä joilla on korkea moraalikäsitys koska hän sen myös jollaintavoin julkituo ja se on teistä tuomittavaa, näkeehän sen täällä palstallakin niin miksei myös oikeassa elämässä teitä paremmin vedä puoleensa se sosiaalisesti lahjakas myötäilijä.
Olisiko parempi olla suhteessa mieluummin ei-niin-sosiaalisesti-älykkään, mutta hyvän (altruistisemman), kuin älykkään, mutta ehkä sosiaalisen pelurin kanssa?
- Riippunee ihan siitä mitä oikeasti haluat ja millaiseksi oman elämäsi tehdä, en tunne sinua niin hyvin että voisin vastata
Mitä jos ei koe kumpaakaan edellä mainituista ”omakseen”? Onko tuomittu loppuelämän sinkkuuteen kun haluaisi älykkään, mutta lempeän kumppanin, jonka kanssa ei tarvitsisi pelejä pohtia?
- Mahdollisesti koska hakiessasi sitä älykästä ja lempeää hylkäät hänet sen pintapuolisen pelurin vuoksi johon taas joudut pettymään
Miten suojata itseään riittävässä määrin, kuitenkin samalla säilyttäen avoimuutensa ja olemaan kyynistymättä?
- Ei mitenkään koska aikaa et voi kääntää kulkemaan taaksepäin, tervetuloa kerhoon :)- Kympin Nainen
Sinä vedit taas omanlaisiasi tulkintoja, esim. moraalikäsitystä koskien. Minähän nimenomaan arvostan korkeaa moraalia, mutta sitä en menisi vannomaan, että puhuimmeko me kaksi nyt samasta moraalista :)
Mutta minä sain hyviä vinkkejä jo - ja tuli jopa hyvä mieli - minun ei tarvitse kyynistyä, on muitakin keinoja. - Ikisinkku M
Kympin Nainen kirjoitti:
Sinä vedit taas omanlaisiasi tulkintoja, esim. moraalikäsitystä koskien. Minähän nimenomaan arvostan korkeaa moraalia, mutta sitä en menisi vannomaan, että puhuimmeko me kaksi nyt samasta moraalista :)
Mutta minä sain hyviä vinkkejä jo - ja tuli jopa hyvä mieli - minun ei tarvitse kyynistyä, on muitakin keinoja.Ai minä vai? Itsehän tunnut tulkitsevan viestini aina mahdollimman negatiivisesti vaikka yritän vain auttaa ymmärtämään. Eli nimenomaan tuon korkean moraalikösityksen (ei hyppää vieraissa, ei valehtele jne., eiköhän noista aikalailla samaa mieltä olla) ihminen jää aina kakkoseksi semmoiselle joka kehtaa ja viitsii kusettaa. Valheesta on helppo tehdä mukavamman kuulloista kuin todellisuudesta ja se jonka moraalikäsitys venyy pystyy kyllä niin halutessaan pyörittämään rehellisiä ja luottavaisia ihmisiä, sinun, minun ja suurimman osan muistakin, kaltaisia ihan miten tykkää vaikka ne pitäisi itseään kuinka hyvinä ihmistuntijoina.
Joo, minun viestit ei aina ehkä ole niin mukavia mutta ne on totta :)
- jhljliuug
Liika miettiminen pilaa toisesta tykkäämisen ja rakastumisen tunteet
Rakkaus on järjetöntä- Kympin Nainen
Niin kai se on järjetöntä. Mutta heittäytymisenkin voi kai tehdä silmät auki eikä laput silmillä? Ei tarvitse kaikkea analysoida puhki, muttei sulkea korviakaan jos intuitio jotain kuiskailee?
- Heippa.
Ei, vaan se tekee niistä valinnoista kestävän.
Jos taas haluat hyppiä rakkaudesta rakkauteen niin olet oikeassa, se on järjetöntä.
Kestävä suhde perustuu johdonmukaisuudelle ja ennen kaikkea päätökselle ja tahdolle olla yhdessä. - jhlgjhltuiy
Heippa. kirjoitti:
Ei, vaan se tekee niistä valinnoista kestävän.
Jos taas haluat hyppiä rakkaudesta rakkauteen niin olet oikeassa, se on järjetöntä.
Kestävä suhde perustuu johdonmukaisuudelle ja ennen kaikkea päätökselle ja tahdolle olla yhdessä.Useinko muuten "valitset naista", niin kuin ylempänä kerrot?
Se vähän tässä valossa pistää silmään - Heippa.
jhlgjhltuiy kirjoitti:
Useinko muuten "valitset naista", niin kuin ylempänä kerrot?
Se vähän tässä valossa pistää silmäänEn kyllä tajunnut mitä tarkoitat?
- vfgilrbulv
Heippa. kirjoitti:
En kyllä tajunnut mitä tarkoitat?
"Minulla on yksi sääntö jota seuraan aina valitessani naista. AIna."
- Heippa.
vfgilrbulv kirjoitti:
"Minulla on yksi sääntö jota seuraan aina valitessani naista. AIna."
Voisitko nyt oikeasti selittää..liittynee jotenkin valitsemiseen?
- kjbnörjybäo
Heippa. kirjoitti:
Voisitko nyt oikeasti selittää..liittynee jotenkin valitsemiseen?
Ilmeisesti sulla on riittävästi kokemusta kestävistä valinnoista, ei muuta
- Heippa.
kjbnörjybäo kirjoitti:
Ilmeisesti sulla on riittävästi kokemusta kestävistä valinnoista, ei muuta
Kyllä, vierestä olen seurannut noita kestäviä valintoja ja toisaalta niitä vähemmän kestäviä.
Hullu tai järjetön rakkaus ovat niin hauskaa kuin sitä kestää, mutta se on vain sen tietyn hetken.
Rakkaus ei ole johdonmukaista, mutta suhde vaatii johdonmukaisuutta rakkauden lisäksi jos pyrkii sen kestävyyteen. - alfdds
Kympin Nainen kirjoitti:
Niin kai se on järjetöntä. Mutta heittäytymisenkin voi kai tehdä silmät auki eikä laput silmillä? Ei tarvitse kaikkea analysoida puhki, muttei sulkea korviakaan jos intuitio jotain kuiskailee?
Hyvä esimerkki siitä miten naiset haluavat sekä säästää & syödä kakun.
Mutta kakku se vain on ja pysyy pöydällä. Miinus katoava kermavaahto tietysti.
Oikea rakkaus:
http://bpmredux.files.wordpress.com/2012/10/pie-in-face.jpg - Kympin Nainen
alfdds kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä miten naiset haluavat sekä säästää & syödä kakun.
Mutta kakku se vain on ja pysyy pöydällä. Miinus katoava kermavaahto tietysti.
Oikea rakkaus:
http://bpmredux.files.wordpress.com/2012/10/pie-in-face.jpgMinä näen tuon enemmänkin kompromissina, kultaisena keskitienä.
Hulluudessakin (ihastuessa) voi säilyttää järkensä ainakin osittain, mutta liikaa ei parane jarrutella. - sdfdfa
Kympin Nainen kirjoitti:
Minä näen tuon enemmänkin kompromissina, kultaisena keskitienä.
Hulluudessakin (ihastuessa) voi säilyttää järkensä ainakin osittain, mutta liikaa ei parane jarrutella.Eli murusia voi tippua lattialle ja kermavaahtoakin häviää.
Kakku vain pysyy pöydällä.
Mikset söisi koko kakkua? Maukkaampaa ja leipurillekin reilumpaa (ei tarvi roskiin pohjia heittää). Uudenkin saa aina leivottua, ideaalina sellainen missä musta ja valkoinen hahmo koristeena. Se syödään vain kerran elämässä. a
- Kіs-kіsu
Loppujen lopuksi on tyhmyyttä luulla itseään älykkäämmäksi kuin muut ja pyrkiä käyttämään sitä hyväkseen. Kyllähän hyväuskoisempikin lopulta tajuaa, mitä peliä peluri pelaa. Oman itsensä kannalta viisainta on säilyttää luottavaisuus ja usko hyvyyteen. Hyvään uskova ihminen elää pitempään ja on tykätympi vanhanakin kuin epäluuloinen, vihamielinen tai omasta mielestään ovela vanhus.
Sosiaalinen taitavuus on tiettyyn rajaan saakka vetovoimaista. Sitä on vaan niin montaa lajia. Manipuloija ei aina ole edes niin kovin taitava, hän on vaan riittävän röyhkeä ja on jo totuttu miellyttämään häntä keinolla millä hyvänsä. Tunsin kerran henkilön, joka alkoi jo itse uskoa kyvyistään liikaa, vaikka kyse oli vain siitä, että ihmiset valitsivat tehdä myönnytyksiä hänen suhteensa. Ei hän heitä kyennyt ohjailemaan niin, etteivät he olisi sitä itse tajunneet.- Kympin Nainen
Aivan, viisaita sanoja nämä myös. Tiedän myös vastaavan tapauksen, joka röyhkeydellä valtaa käyttää. Kukaan ei pidä ko. henkilöstä juurikaan, mutta erinäisistä syistä tilannetta sietävät, vaikka se saattaisi näyttää järjettömältä...
Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat aina monimutkaisia. Tuntuu, että kun on jotain oppinut, niin seuraavaa oppituntia pukkaa :)
Ja nämä ovat ehkä juuri niitä ikuisuuskysymyksiä - missä menee hyvyyteen uskomisen, hyväuskoisuuden ja typeryyden (tai heikkouden) raja. Koen, että tuon tietynlaisen lapsenomaisen uskon hylkääminen söisi minua sisältä, en enää olisi edes oma itseni, enkä sitä näin ollen voi tehdä, ainakaan ihan kokonaan. En halua olla katkera tai laskelmoiva vanhus. Mieluummin sitten vaikka jonkun kerran siipeensä saanut (kunhan ei nyt yltiöluottavainenkaan..)
- mies vai hiiri
Ei varmaan ole täyttä utopiaa löytää sosiaalisesti älykäs ihminen joka kaiken lisäksi omaa korkean moraalin, mutta hieman haastavaa voi olla. Niin kuin itse sanoit, valppaana saa olla.
Minusta tuossa oli kaikkein tärkein kiteytettynä. Löytää ihminen joka myös aina ajattelee sinun parasta, lempeä kumppani jonka kanssa ei tarvitse pelata pelejä tai lähinnä kumppani joka ei pelaa pelejä sinun kanssa.
Olisi hienoa voida säilyttää se lapsenomainen usko toisiin ihmisiin, mutta toisaalta, jos huono tuuri käy niin aina löytyy joku joka kusettaa jollain tavalla.
Olisihan se hienoa löytää kumppani jonka seurassa voisi rentoutua täydellisesti eikä tarvitsisi olla koko ajan varpaillaan. Kodin ulkopuolella, varsinkin työelämässä saa olla tarkkana sanomisistaan sekä tekemisistään ja vaikka käyttäytyisi itse moitteettomasti niin aina löytyy näitä pelaajia jotka rynnii etenpäin kyynärpäät ojossa omia etujaan ajatellen.
Jos meinaa tosissaan parisuhdetta niin numero uno on luottamus ! Jos luotat sokeesti toiseen niin jotkut käyttävät sitä hyväkseen, jos et kykene kumppaniin luottamaan niin se alkaa pitkässä juoksussa tuntumaan raskaalle.
Saatan kuullostaa hieman kyyniseltä mutta Siperia opettaa. Enkä taida olla mikään guru näissä parisuhdeasioissa :)- Kympin Nainen
Joo, totta, tuntuu että työelämä on aika kovaa nykyään ja osittain tämä aloitus kumpusikin nimenomaan työelämän kokemuksista - mutta myös mietteistä, että onko parisuhdekulttuuri kovenemassa samankaltaiseksi.
Itse en halua enää samanlaisia skaboja kotona käydä kuin mitä töissä saattaa joutua käymään.
Ja se luottamus - elinehto parisuhteessa, kyllä. Onko se aina helppoa?
- -----------
Hmm, etkös sinä kertonut jossain viestissä seurustelevasi tällä hetkellä, vai olikohan kyseessä joku sinuna esiintyvä? Tämä aloituksesi ei nimittäin ole jotenkin lainkaan seurustelevan kynästä.
- Kympin Nainen
Kerroin käyneeni muutamilla treffeillä. En seurustele ainakaan vielä, early days...
Mutta geneerisemmin ajateltuna aloitus voisi olla seurustelevankin kynästä. Aika yleismaailmallisesti ajattelin noiden sosiaalisten taitojen versus pelien ongelmallisuutta.
Tietynlainen vilpillisyys taitaa liittyä melko kiinteästi sosiaaliseen kyvykkyyteen. Asia kulminoituu pääministeri Stubbissa. Varmasti loistava sosiaalinen lahjakkuus, mutta enpä ole edes kovien faniensa kuullut kuvailevan häntä sanoilla "rehti" tai "aito". Oscar Wilde totesi suunnilleen: "Elämän ensimmäinen päämäärä on olla mahdolisimman teennäinen. Toista kukaan ei tiedä". Ts. menestyäkseen sosiaalisissa ympyröissä on pakosti oltava vähän vilpillinen.
- Gammaromeo
Tämä nyt menee väärään ketjuun ja ei liity tämän asian käsittelyyn, mutta toivottavasti ainakin kysyjä Kympin Nainen saa vastavuoroisesti vastauksen kysymykseensä. Pikaisella etsinnällä en löytänyt em. kysymystä johon en saapumispäivänä ehtinyt vastaamaan.
Eli miksi nimimerkiksi Gammaromeo? Puhutaan alfauroksista eli miehistä, jotka ovat suosittuja naisten keskuudessa. Toisaalta on myös mielletty menestyvän miehen yhdeksi automerkiksi Alfa Romeo. En jotenkin kuitenkaan pitänyt uros-sanasta nimimerkissä. Kuitenkin nuo kreikkalaiset kirjaimet miellyttivät nimimerkkiä ajatellen. Halusin nimimerkillä viestiä, että en ole alfauros ja sen takia "viennissä" naisten suhteen puutteita. Saatan olla lähinnä betauros, kun pari päivää sitten asiasta vasta luin.
Se että valitsin kyseisen nimimerkin perustui osin ajatusvirheeseen. Hyppäsin vahingossa betan ja deltan ohi gammaan, vaikka sinänsä tiesin noiden järjestyksen. Nimimerkki olisi oikeammin pitänyt olla Betaromeo. Romeo-osalla halusin luoda mielikuvaa komeasta miehestä ja ainakin alitajuisesti synnyttää mielikuvan Alfa Romeo autostakin.
Hienoisena romantikkona mutta samalla hieman vakavana ihmisenä Romeo viittaa myös Shakeperen traagiseen Romeo ja Julia näytelmän toiseen päähenkilöön. Eli nimimerkin oli tarkoitus ilmentää komeaa miestä, tai antaa ainakin sellaisesta kuviteltu mielikuva, joka on hieman romanttinen mutta vakava, joka ei keskinkertaisten sosiaalisten taitojensa vuoksi ole kuitenkaan mikään alfauros. Kävin tämän ajatusketjun muutamassa kymmenessä sekunnisa läpi, joten virhehän tuohon nimimerkkiin jäi kun en sen pidempään miettinyt vaan ajatus oli lähinnä kirjoittaa ja saada lähetettyä viesti. Onko mielestänne toivottoman lapsellista ajatella säilyttävänsä (ainakin jossain määrin)tuon lapsenomaisen viattomuuden, uskon toisiin ihmisiin?
- ei ole lapsellista, se olisi ihanaa jos siihen pystyisi
Onko utopistista toivoa löytävänsä ihminen, joka olisi paitsi sosiaalisesti älykäs niin myös korkean moraalin omaava?
- en tiedä tasan tarkkaan mistä korkeasta moraalista puhut
Olisiko parempi olla suhteessa mieluummin ei-niin-sosiaalisesti-älykkään, mutta hyvän (altruistisemman), kuin älykkään, mutta ehkä sosiaalisen pelurin kanssa?
- kai se riippuu kumpi sopii itselleen paremmin
Mitä jos ei koe kumpaakaan edellä mainituista ”omakseen”? Onko tuomittu loppuelämän sinkkuuteen kun haluaisi älykkään, mutta lempeän kumppanin, jonka kanssa ei tarvitsisi pelejä pohtia?
- ei oo tuomittu, tunnen pareja joissa on älykäs ja lempeä mies, eli kyllä niitä on jos osat sellaisen tunnistaa koska noita ominaisuuksia ei näe päältä päin ja saattavat olla hyvin piilotettuja ettei helposti voisi satuttaa
Miten suojata itseään riittävässä määrin, kuitenkin samalla säilyttäen avoimuutensa ja olemaan kyynistymättä?
- olen hyvin avoin ihminen, koska olen sujut itseeni kanssa, tiedän kuka olen joten toisten negatiiviset, epäreilut, ilkeät mielipiteet eivät mua hätkähdä. Hymyilen heille takaisin :)- jfjffykdndk
Nykyaikana seksi on kaikkialla, mutta kukaan ei pane.
Tämä siksi että kaikki otetaan niin järjettömän vakavasti. Mikään ei ole varmaa, ja kenestäkään ei voi mennä takuuseen. Maa voi pettää jalkojen alta ja joku voi vetää pöytäliinan perintöposliinien kanssa lattiaan. Sellaista se vain on.
Ne jotka ovat onnellisimpia ovat tajunneet sen, että kaikki on arvan varassa ja nauttivat asioista niin pitkään kuin ne kestävät.
Buy the ticket, take the ride. - N1970
Onko mielestänne toivottoman lapsellista ajatella säilyttävänsä (ainakin jossain määrin)tuon lapsenomaisen viattomuuden, uskon toisiin ihmisiin?
V:Mielestäni tämä on henkisesti vahvan ihmisen ominaisuus, johon suuntaan meidän kaikkien pitää pyrkiä itsensä kehittämisessä. Ne jotka eivät tätä ajatusta ymmärrä, ovat kovin alkeellisesessa lähtöpisteessä. Itse ainakin haluan, että minulla on mahdollisimman monta viisasta vuosikymmentä elämässä. En halua, että sitten vasta elämän loppumetreillä saavutetaan viisaus.
Onko utopistista toivoa löytävänsä ihminen, joka olisi paitsi sosiaalisesti älykäs niin myös korkean moraalin omaava?
V: Ei ole, mutta myös itse pitää olla sellainen että pystyy tunnistamaan etsimänsä. Tarkoitan ihmismieltä, enkä koulutustasoa.
Olisiko parempi olla suhteessa mieluummin ei-niin-sosiaalisesti-älykkään, mutta hyvän (altruistisemman), kuin älykkään, mutta ehkä sosiaalisen pelurin kanssa? Mitä jos ei koe kumpaakaan edellä mainituista ”omakseen”?
V: Molemmat kuullostavat, jotenkin keskenkasvuisilta sieluilta. Pitää jatkaa etsimistä ja tunnistaa oikeanlaiset ihmiset. Kyllä niitä on olemassa. Mielestäni oma ystäväpiiri (parhaat ystävät) osoittavat sen, että kyseistä ryhmään on olemassa.
Onko tuomittu loppuelämän sinkkuuteen kun haluaisi älykkään, mutta lempeän kumppanin, jonka kanssa ei tarvitsisi pelejä pohtia?
V: Löytämistä/kohtaamista helpottaa se, että näyttää ympäristölle omia hyviä piirteitä. Siis niitä omia piirteitä, jotka toivot olevan tärkeitä miehelle. Sillä ehkä osa lähtee karkuun, mutta karsinta on oma etu.
Miten suojata itseään riittävässä määrin, kuitenkin samalla säilyttäen avoimuutensa ja olemaan kyynistymättä?
V: Keneltä olet suojautumassa? Niiltäkö, jotka eivät ymmärrä lapsenomaista viattomuutta ja avoimuutta? Ne ihmiset jotka eivät ymmärrä, niin ovat alkutaipaleella henkisessä kasvussa.
T: nainen - Kympin Nainen
Kiitos kaikille vastaajille sekä GR:lle erilliskysymykseen liittyen. En ehdi enempää kommentoida just nyt, mutta halusin kiittää hyvistä näkökulmista!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2248227
- 1166167
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h465672Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa323900- 683758
- 302958
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue262783On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na282695Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta252657- 432550