Enkö olekaan parantunut?

Pakko vielä jatkaa kertomista, ehkä tää tänne kirjoittelu sitten korvaa sen terapeutin..

Mun on vaikea hyväksyä olevani sairas, koska en todellakaan ole samalla tavalla sairas kun mitä esimerkiksi kaksi vuotta sitten lukioaikoinani. Nykyään ahmimista tapahtuu "vahingossa". Se lähtee siitä että syön vähän liikaa ja no, ajatukseni menevät tähän tapaan: "Hyi ku tuli syötyä paljon, ähky. Tuli ihan huono olo. Mutta mähän oon yksin eli voin ihan hyvin käyä oksentamassa vähän pois että tulis parempi olo.. No mutta jos mä nyt kerran oksennan niin eikös se oo sama syödä vähän lisää". Ja toi vähän lisää tarkoittaa yleensä toista annosta tai paria leipää tai jotain herkkua, jonka käyn oksentamassa puolen tunnin sisään syömisestä ja jatkan elämääni niinku mitään ei olis tapahtunutkaan.

Sen sijaan lukioiaikoinani saatoin ahmia älyttömät määrät ruokaa ihan vain silkasta ahmimisen ilosta. Ahmimista saattoi kestää monia tunteja. Usein jouduin odottamaan yli keskiyön, että vanhempani menisivät nukkumaan ja pääsisin oksentamaan. Ja mitäs parempaa tekemistä mulla odotellessa olis ollu ku syödä. Joskus kävi niin, että nukahdin ja aamulla heräsin maha edelleen turvonneena hirveässä morkkiksessa. En tietenkään voinut lähtä kouluun, vaan lintsasin jotta pääsisin oksentamaan heti aamulla. Kyllä, söin niiin paljon että pystyin oksentamaan vielä aamulla. Eihän sillä kauheasti laihuttavaa vaikutusta enää ollut, mutta mahan sai litteämmäksi. No, sitten tuli morkkis koulusta lintsaamisesta, vanhemmat tai sisarukset ei ollut kotona, no mitäpä sitä muutakaan ku ahmimista ja koko kierre alkoi alusta. Mun elämä oli jatkuvaa ahmimista ja oksentamista, joka ei kattonut kelloa, saatoin herätä yöllä 5 oksentamaan, jotta pääsin kouluun. Joskus myös lintsasin koulusta jotta saisin ahmia. Joskus kun ei ollut pääsyä oksentamaan, oksensin omassa huoneessani muovipusseihin. Se jos joku, on sairasta.

Oon siis tuohon verrattuna suht terve, mutta oonko silti edelleen sairas?

Mulla on ihan sama tilanne ku sulla! Ennen ahmis kans ihan sairaasti ja nautin oksemtamisesta... nykyää en niinkää nauti siitä vaa mullekki tulee just toi ette oho taisin syödä liikaa, no syödää sit lisää ku käyn kumminki oksentamas. Ajattelen, että oon parantunu enkä sairasta enää bulimiaa mut must vähä tuntuu, että terveen iltarutiini ei mee tällei: syön ruokaa, syön vähä enemmä koska taisin syödä liikaa, oksennan, pesen hampaat, meen nukkuun ihana oksennuksen tuoksu nenäs.
Oon sairastanu tätä jo pari vuotta ja todellaki haluisin päästä eroon, koska oon lähes tyytyväinen kroppaani ja vaikken oliskaa nii ei mikää oksentamine oo tapa saada unelmabodyy..
Jos jollai on joku tapa mil on päässy eroo täst nii ois ihana jos jakais sen

Mä oon koko ajan jonkun seuras koska pelkään et oksentaisin muuten :( Ja sit en syö niin ei oo mitää oksennettavaa, mutta sekin on tosi sairasta. Sit jos oon ahminu ja ihmisii ei oo lähel niin meen pihalle ja kuuntelen musiikkii, mut sen pitää olla joku paikka mis liikkuu ihmisii etten oksenna johki mettään, (niinkin käyny) en osaa sanoo muuta. Sit voisin tietty soittaa mun kavereille ja kertoo et ahmin ja yleensä ne sit kyl tulee mahdollisimman nopeesti mun tai mä meen niitten luo. Pitää vaa hillitä ittensä.