Mitä sinulle sanoisin..
Katsoisin lämpimästi sinisiä silmiäsi..
Hymyilisin kuin Hangon keksi konsanaan
sinun läsnäolo, läheisyytesi
Saisinko sanottua sittenkään mitään
Ujohkosti tulisi "moi"
Tiedäthän; ne suuret tunteet
Katsoisin lämpimästi sinisiä silmiäsi..
Hymyilisin kuin Hangon keksi konsanaan
sinun läsnäolo, läheisyytesi
Saisinko sanottua sittenkään mitään
Ujohkosti tulisi "moi"
Tiedäthän; ne suuret tunteet
Vastaukset 43
Vanhimmat
Suuret tunteet ovat kompastuskivi. Muille voi jutella mitä vaan, mutta kun alkaa olla liikaa tunteita, vaikeaksi menee.
Saisit sanottua lopultakin ja minä myös, kunhan paikka ja aika olisi oikea.
minä olen niin ujo ja pelokas,että en saa mitään sanotuksi katson vaan maata ja olen hiljaa.
Mä alkaisin varmaan itkee..
Sanoisin: Painu vittuun siitä kusipää!
Sittenhän meitä ois kaks.
Hangon keksiä nimittäin :)
En mää nyt sentään niin kovis oo, että ne suuret tunteet peittään pystyis.
Vannomatta paras. Vaimitensenytolijameni...
Herttilei. Ei pysty nyt ees aatteleen, kun jotenki sumenee...
JOS
Totta kyllä tuo että kun tuntee liian paljon on vaikeampaa kertoa siitä.
Ottaisin sinua kädestä kiinni, sinä iso suloinen mies. Olisin lapsekkaan onnellinen ja toiveikas, että voisimme vihdoinkin tutustua.
juu ja mä ottasin ja suutelisin sua..oikein tulisesti. Niin että sä olisit vie sekasesemmin..=)
Huiiii. Tämä kommentti vihlaisi tooosi syvältä vatsan pohjasta :) Huomenta.
eiku yötä...=) kuinka syvältä..:D taidan minäki olla sesekasin,kun sanatkin menes sakasi...:=) hmm..oispa ihanaa ja romanttista ku tieäiskin että juuri se oikea ihminen olis vastapuolella..mutta kun ei varmasti ole..=)
En varmaan tekisi enää mitään. Ikävöinnit on ikävöity.
Suhtautuisin kuin kehen tahansa ihmiseen.
minä vastais hymyilen suoraan silmiin ja sanoisin ujosti moi
Pessimistinen mielikuva iski:
Kattoisin varmaan taakseni, että "Moikkaskohan se mua?" ja huomaisin sitten takanani jonkun nätin nuoren tytön, joka vilkuttelisi sulle... :/ - Poistuisin vaivihkaa paikalta tajuten, ettet enää edes tunne mua...
- No mutta jos oikeesti moikkaisit mulle, niin tietysti vastaisin ja odottaisin, että sanoisit tällä kertaa muutakin, kuin sen "Moin" ;)
Miten kävisi sänkyhommissa....? Jos osaat vain ujosti sanoa "Moi"? Ei hyvä asia. Aika kamala yhdistelmä. Miksi niin ujo?????????????? Ujouden taakse on HELPPO piiloutua.
Ujoutta on monenlaista. Eri tilanteissa ns. ujo ihminen käytäyttyy eri tavalla.
Mun mielestä ujous ei ole paha asia. Yleensä ns. ujoilla/herkillä ihmisillä on rikkaampi pään sisäinen maailma. Tätä "maailmaa" he uskaltautuvat toteuttaa myös käytännössä, oikeissa olosuhteissa.
Ujous ei ole piiloutumista. Ei ollenkaan!
Olen perehtynyt ihmisiin. Ujous on negatiivista vaikuttamista niin ihmisiin, kuin tilaan tai tilanteisiin. Jopa ilmapiiriin. Ujous on ihmisen kykenemättömyyttä ylittää itseään sosiaalisissa tilanteissa, ja saamattomuutta päästä eroon tuosta hankalasta tavasta olla ihmisten kanssa. Olen ollut itse ujo ja prkele, pääsin siitä. Hienovaraisuus ja hiljaisuus, mietteliäisyys on parempi kuin ujous. Ujous, arkuus on oman itsen mielen hallitsemattomuutta ja ujot ihmiset elävät menneisyydessä ja niissä kaikissa traumaattisissa tapahtumissa, joita on sosiaaliset tilanteet tuoneet tullessaan. Ujo on LIIAN itsekriittinen. LIIAN, ei ylikriittinen itselleen. Ujo ihminen ei salli itselleen tehdä VIRHEITÄ. On helpompaa sanoa, kysyttäessä miksi olet niin hiljaa... ja vastaus on, anteeksi, olen ujo, kuin että sori, en keksinyt mitään puhuttavaa... olin muissa maailmoissa tai ei kiinnostanut osallistua juttuu.
Kun ihminen myöntää olevansa ujo, hän ei arvostaa itseään enemmän kuin yhtäkään toista ihmistä vaikkapa juuri siinä tilassa, jossa ujous iskee. Ujous on verho, jonka taakse on KIVA piiloutua. Ujot ovat tirkistelijöitä. Epärehellisiä. Epäasiallisia. Hinaajia. Hiihtäjiä. Perävaunuja. Näin se on.
OnKO kukaan ujo yksin ollessa????? EI! Itsensä kanssa voi olla hienotunteinen ja hienovarainen, mutta ei ujo. VAI???
..korjaan, ujo arvostaa enemmän itseään kuin yhtäkään toista ihmistä vaikkapa juuri siinä tilassa, jossa ujous iskee... anteeksi.
Siis sinun mielestä ujous on toisin sanoen vaan v-mäisyyttä???? Ujouden voi "voittaa" vaan iän myötä ja silloinkin se säilyy jollain lailla. Kokemusta on. Tässä nykymaailmassa arvostetaan liikaa sellaista suuna päänä olemista. Jos joku keskittyy kuuntelemaan puhumisen sijaan, niin sitä pidetään pahana? Erikseen on sitten ne ihmiset, joilla on jotain ikäviä kokemuksia toisista ihmisistä ja siksi vetäytyvät seurasta.
Ei suuna päänä olemista. Se on amerikkalaismaista. Tulee olle tilanneälyä ja kykyä mukautua tilanteen mukaan...
En tunnista itseäni tästä kyllä ollenkaan. Joskus aiemmin, epävarmana teininä, olisin saattanut tunnistaa. Mutta en enää.
MIKÄ SAATANAN SPITAALI SE UJOUS TAI MUUKAAN NS. VALTAVIRRASTA POIKKEAVA KÄYTÖS MUUTENKAAN ON???
Pitäiskö kaikkien olla toistensa päälle puhuvia "sosiaalisia" v***un eläjiä!!!
Kaakattavia kanoja ja kotkottavia kukkoja tunkiolla! Hyi helv.!
Nyt on kyllä siivousagressiot kohillaan!!!
Tapahtuu!
Tee, älä vaan aio! ;)
Toki osaan paljon muutakin kun sanoa ujohkosti "moi". Ei nyt kyse olekaan siitä.
Tarkoitin että jos on suuria tunteita voi olla hetkellisesti vaikea kohdata.
Läheisyys lähentäisi.
Ujous ja tunteista johtuva Ujous on kaksi eri asiaa.
Ei olisi ujosteltavaa jos ei olisi niitä suuria tunteita.
Minusta Ujous ja vallankäyttö ovat kaukana toisistaan. Ujous ei ole tahallista.
Niin täälä saa herkästi asiasta kuin asiasta väännettyä ihan jotain muuta kuin aloitus on.
TIedän tunteen, pystyn vivattomasti keskustelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa, mutta eräälle en pysty kuin nyökkäyttämään päätäni. Tarkoitus olisi saanda edes tuo moi ulos suusta, mutta kun menee niin tolaltaan ettei itsekkään tajua.
Mutta kyllä tämä tästä
juoksisin karkuun
Tämän palstan perusteella itselleni antamien mielikuvien mukaan, hyppäisin kaulaan ja suutelisin tulisesti. Irl realiteettien takia varmaan sanoisin moi, jos sitäkään kehtaisi.
Silittäisin otsa ryppysi pois, ottaisin kädestä ja veisin matkalle, pois arjesta edes hetkeksi.
Ei tarvitsisi sanoa mitään, luottaa vain tunteisiin.....
Todella kaunis ajatus, mutta....
Taidat tuntea toisen aika hyvin, vai onko sinulla vain vahva hoivavietti?
Ihastutko ain aloosereihin, luuletko vovasi parantaa heidän elämäänsä?
Ei pahalla, mut taidat olla typillinen hyväksikäytettävä.
Ensi hämmästyksen jälkeen (koska en oleta enää kohtaavani häntä...), tuo "Hangon keksi" kuvastaisi reagtiotani täydellisesti. Siis hymyä ja silmät loistaisivat! Toki tervehtisin ja kysyisin kuulumiset.
MITÄ JOS NYT VAAN LOPETAN TÄN KARKINSYÖNNIN!!
Sanoisin moi ja toivoisin, että haluaisit vähän enemmänkin jutella.
Tunnistaisinkohan enää... varmaankin.
Menisin rohkeasti juttelemaan tyyliin
"Moi. Satutkohan oleen se sama tyyppi johon törmäsin silloin siellä kaupassa?..." Sit varmaan joutuisin selittään vähän sitä reaktiooni silloin :D
Se vois olla aika huumoripitoinen keskustelu...
Hymyilisin ja sanoisin moi ja tiedän.
kohtaisin erään ja yrittäisin keksiä muutakin sanottavaa.. Tiedän nuo suuret tunteet ;) Onn aina ollut sellainen kattelen vähän aikaa, mutta ei koskaan koskaan ennen sanat juuttuneet kurkkuun..oonkin ollut ihmeissäni itseni kanssa tietyissä tilanteissa kohdatessani erään..
Ei meitä oo tarkotettu puhumaan toisillemme. Pitäishän tuo jo ymmärtää :D
Se on joku muu mikä tässä puhuu, kuin suut ja sanat ;)
-No, suu on tietty tärkee. Mut täs tapaukses sitä käytettäis johonki muuhun, ku puhumiseen...
näin meille(kin) kävis
Ihan varmasti näin.
Voi meitä... naurattaa kun kuvittelen sen tilanteen.. me juostaisi karkuun molemmat tasan yhtä aikaa.. ei me uskallettaisi sanoa mitään toisillemme. Voi meitä.
https://www.youtube.com/watch?v=FYsZU52upPs
vastaisin "moi", hymyllä aikaa varastaisin silmiesi ja ilmeesi tutkailuun. Kaksi äärimmäistä vaihtoehtoa: jos oikealta tuntuisi, ei sanoja tarvittaisi vaan käteesi tarttuisin ja jos vielä oikealta tuntuisi, lähelleni vetäisin ja suudelman huulilles painaisin.
Jos jokin väärältä epäaidolta tuntuis, pois tieni viedä vois.
Tietty, tassuni heiluisi ja suupielet kivasti hymyyn kääntyisi. Ja sanat moi ja vau suustani päästäisin... ikävä jota en koskaa kuvitellut kohtaavani... :)
ensin hämmästynyt moi ja sit rutistaisin kovasti tuota miestä :)