Ei mikään ihme, että kansa karttaa kirkonmenoa.
Istutaan kovilla puupenkeillä, naama peruslukemilla ja ei uskalleta edes pieraista.
Virret ovat täynnä tuskaa ja ahdistusta, pappi on kuin Kostaja Manalasta ja koko tilanne on ahdistavaa pakkopullaa.
Kerralla remonttiin vanhat perinteet ja ilo pintaan!
Puupenkkien tilalle laitetaan isoja, pehmeitä laiskanlinnoja, joilla on mukava kelliskellä.
Perinteisen kirkkomusiikin korvaa uusi DJ-baari saarnastuolin paikalla.
Virret lauletaan nyt iloisen ja trendikkään diskomusan tahdissa, jota suntio antaumuksella soittelee.
Pappikin päästää vanhan Aatamin irti:
Kaapu nurkkaan ja bailauskuteet niskaan!
Jee!Jee!Synnit on anteeksi annettu, baby! Antaa palaa!Jeah!
Kun vielä kuivat, koirankekseiltä maistuvat öylätit muuttuvat juustonakseiksi ja niitä napostellaan laadukkaan hanaviinin painikkeeksi, saa seurakunta tilanteesta kaiken irti.
Sunnuntainen Jumalanpalvelus onkin lystiä hommaa!
Kirkosta poistuessaan voi huomata kolehtihaavin painavan normaalia enemmän:
Vanhasta muistista seurakuntalaiset antavat portsarille vähän narikkarahaa.
Ja saa pappikin hiukan Beceliä hapankorppujensa päälle.
Miksi ei kirkko ole itse tätä älynnyt?
Istutaan kovilla puupenkeillä, naama peruslukemilla ja ei uskalleta edes pieraista.
Virret ovat täynnä tuskaa ja ahdistusta, pappi on kuin Kostaja Manalasta ja koko tilanne on ahdistavaa pakkopullaa.
Kerralla remonttiin vanhat perinteet ja ilo pintaan!
Puupenkkien tilalle laitetaan isoja, pehmeitä laiskanlinnoja, joilla on mukava kelliskellä.
Perinteisen kirkkomusiikin korvaa uusi DJ-baari saarnastuolin paikalla.
Virret lauletaan nyt iloisen ja trendikkään diskomusan tahdissa, jota suntio antaumuksella soittelee.
Pappikin päästää vanhan Aatamin irti:
Kaapu nurkkaan ja bailauskuteet niskaan!
Jee!Jee!Synnit on anteeksi annettu, baby! Antaa palaa!Jeah!
Kun vielä kuivat, koirankekseiltä maistuvat öylätit muuttuvat juustonakseiksi ja niitä napostellaan laadukkaan hanaviinin painikkeeksi, saa seurakunta tilanteesta kaiken irti.
Sunnuntainen Jumalanpalvelus onkin lystiä hommaa!
Kirkosta poistuessaan voi huomata kolehtihaavin painavan normaalia enemmän:
Vanhasta muistista seurakuntalaiset antavat portsarille vähän narikkarahaa.
Ja saa pappikin hiukan Beceliä hapankorppujensa päälle.
Miksi ei kirkko ole itse tätä älynnyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siihen suuntaan se on kovasti menossakin. Pitäähän kirkon uudistua ja seurata aikaansa, tarjota sitä mitä kansa haluaa ja antaa huuhaat sille, mitä joku vanha kirja sanoo jonkun jumalan haluavan. Raamatun tilallekin pitäisi löytyä joku uudenaikaisempi kirja pikaisesti...
Kukaan normali ihminen enää kirkossa käy muuta kuin häissä, muuta kuin ristiäisissä, rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa.
Uskontoa yritetään väkisin tuputtaa joka puolelta, se jos mikä saa ainakin minut vastahankaan.
Uskovaisten pitäisi höpöttää uskonjorinoitaan keskenään ja jättää normaalit tavalliset ihmiset rauhaan.
Tätä palstaakin ollaan muutamien voimin jatkuvasti vääntämässä hallelujaa suuntaan luotsin hyväksyessä veisuut ja muun tuputuksen.
Suomi24. sivustolla on monta uskontohuuhaalle tarkotettua palstaa, silti jotkut tunkee niitä tänne jatkuvasti.
"vähitellen tympii"
Sinäkin taidat vääntää palstaa omaan uskoosi.
Etkö ole vielä löytänyt omaa paikkaasi?
Koska tänne tulit.
Huomaa myös että sinunkin uskoasi on tänne tuputettu aikasti paljon.
Sinäkin yhtenä.
H.
No hunksi. Onhan sinun pitänyt huomata tämä pyhä kolminaisuus palstalla:
kirkko, mamut ja homot - ja keskustelu käy vilkkaana..))
Mutta aloittajalle vinkki: mene ja esitä toiveesi kirkolle tai tarjoa oma produktio.
Yrittänyttä ei laiteta.
Mikähän siinä on, että minulle ei kukaan tuputa uskontoa ? Kaikessa sovussa asustan täälläkin jehovan todistajien ja vapaakirkkolaisten naapurina ? Niin, eikä pitkä matka ole helluntaiseurakuntalaisen talolle...
Musiikki-illassa olen käynyt helluntaitemppelissä ja vapaakirkossa kävin, kun tuttu liitettiin seurakuntaan. Eikä kukaan tullut käännyttämään...
"demeter"
Paha on minun mitään sanoa.
Jesse sanoi että repäise oma kaapusi.
Ja niin olen aina pyrkinyt levittää sanomaansa.
Olen huomannut että joidenkin kaapu on tosi paksu.
Ja kyntensä tyngiksi pureskeltu.
Kuitenkin yrittävät he raapia jotain ovea.
Taisinpa jo joskus kysyäkin...
saisinko repäistä kaapusi.
H.
Niin epätoivoinen en sentään ole, hunksi..))
Viittaan Pyhään Kirjaan, jossa kaavun repiminen oli suuren epätoivon merkki.
Miten epätoivoinen mahtaakaan olla hän, joka joutuu kaavun repäisyssä turvautumaan toiseen ?..))
Niin. Tasa-arvoa ei ole, vaikka sen perään kysellään ja sen eteen tehdään työtä. Vaan pistetäänpä Leinoa kehiin:
"Näinpä mietin mie: kerran koko maailma herää,
susi lammast ei syö, veli veljeä lyö,
eikä miesi tahko tappara terää..
Mut kaikki suuret haaveet mi täällä haaveillaan,
ne kerran täyttyy tosiksi ja peittävät maan,
siis ihanteita ihminen kerää" (vapaasti muistettuna)
Sitä kohti..))
Sivusta.
Uskiksia moneen junaan. Aika paljon itsellä tuttuja, jotka hurahtaneet johonkin, tai sitten tapauskiksia. Ei niitten kanssa mitään selkkauksia ja tietävät meitsin vakaumuksen. Mutta sitten on se hullunkiilto silmissä oleva kiihkoilija jengi erikseen.Ja niitten kanssa mahdotonta tulla toimeen.
Mun mielestä ongelma on, olen kertonut joillekin vakaumuksestani ja sitä kautta kiihkoilijat ottaneet silmätikukseen. Käyttävät tuttaviani jonkinlaisina tietolähteinä. Kaatos, harvemman uskonnottoman asioita käsitelty lestaatiseuroissa tai jehovien konventeissa. Asiaa ei ollenkaan auta, että paljon sukulaisia myös sekoittanut päänsä uskontojutuissa.
Mulla käsitys, net uskikset, joitten kanssa tulen ihan hyvin toimeen jonkinlaisessa pahassa välikädessä. Jengi painostaa jne, mutta koska ei ole mitään henkilökohtaisia kitkoja, elellään konsensuksessa.
Hommahan on niin, uskikset kohottaneet itsensä kaikkien muitten ihmisten yläpuolelle. Kahelein "keskustelu" oli yhden umpidorkan jehovan kanssa, joka oli suoranainen maanvaiva mun elämässä. Se oli sitä mieltä, että koska hän elää ikuisesti, mun kuolevaisena pitäis jotenkin suhtautua häneen erityisellä kunnioituksella ja totella hänen ääliömäisiä komentelujaan. Itse asia ei liittynyt millään tapaa uskontoon. Mutta kuvitteli jotenkin lyövänsä vypn alle, kun otti julkisesti puheeksi meitsi vakaumuksen, tarkoituksena viedä asia ihan sivuraiteille. Pikkanen laskuvirhe, suuri osa suomalaista kuitenkin efelleen kristittyjä, että se niinkuin siitä jeesuskortin esiin vetämisestä.
Mä siis oikeasti suhtaudun hyvinkin suvaitsevaisesti ja vapaamielisesti, vaikkapa uskiksiin. Mutta omat, henkilökohtaiset kokemukset kiihkouskiksista ja niitten aihteuttamista harmeista johtaneet siihen, että pakostakin alan epäilemään ihmisen mielenterveyttä, jos alkaa selittelemän jotain satuolennoista, joihin uskoo tai sössöttämään iänkaikkisesta elämästä. Ei sellaiset kulje tysillä ja mun mielestä kuuluisivat mielisairaalaan suljetulle osastolle, niin paljon ne aiheuttaa ongelmia yhteiskunnassa, vähän kaikilla sektoreilla.
Suomessa suurin osa jotain tapauskovaisia. Net vaan hyväuskoisia hölmöjä, jotka eivät omaa mitään vakaumusta, kunhan kulkevat valtavirran tai jonkin isomman jengin mukana, koska se jotenkin niitten mielestä kuullu jotenkin asiaan, vaikka nyt täysin asiatonta onkin. Mutta ei niistä ole vaaraa käytännön elämässä kenellekään.
=DW=
Varmasti on niin, että jos itsekin joutuisin kovin paljon tekemisiin ahtaan uskonnollisuuden ja sen edustajien kanssa, en jaksaisi heitä. (DW)
Mun tuntemat uskikset on aina olleet fiksuja ja kyseleviä ihmisiä, elleivät ole olleet, olen pyrkinyt pitämään etäisyyttä,, en mitenkään ylemmyydentuntoisesti - eihän kukaan ole itseään tehnyt - vaan ymmärtäen sen tosiasian, että kovin etäällä olevat näkemykset eivät yleensä kohtaa.
Silti minusta on mielenkiintoista seurata sitä liikehdintää, mitä myös kirkossa tapahtuu. Tuttu kertoi just Herättäjäjuhtien puhujista. Suuren vaikutuksen oli häneen tehnyt Ilkka Sariola, ex-piipan poika, entinen rokkari, narkkari ja ateisti. Sellaisia, oman helvettinsä läpikäyneitä, on aina ilo kuunnella. Heidän puheillaan on painoa. "Ei voi laulaa taivaasta, ellei ole hajuakaan helvetistä" , sanaili Kari Hotakainen..))
Ihan kiva kuulua kirkkoon, ja maksaa kirkollisvero. Kuulun muutamaan yhdistykseenkin, jäsenmaksun nekin perii.
Kiva, kiva.
Kunhan kirkko kehittyy, kun on jo toki tehnytkin, muuksikin, kuin nutturaan ja pitkään mustaan kolttuun pukeutuneiden synkkien mummojen laulukööriksi.
Onhan kirkko ainakin suvaitsevainen, Matti Nykänenkin vihitään siellä kuudennen kerran avioliittoon.
Kapakat ja karaokebaarit sun muut menomestat on jo keksitty, "kirkko näinä päivinä"?
Jos iloisuus on tavoitteena, niin eikö tuon saavuttane muutenkin kuin remuamalla.
Jumalanpalveluksissa (liekö oikea sana) en ole käynyt, vain vihkimimis- ja siunaustilaisuuksissa. Noissa jälkimmäisissäkään ei tunnelma ole ollut mitenkään iloton, synkästä nyt puhumattakaan, eikä edes erityisen jäykkä ellei kaavan mukaan toimimista koe itselleen liian jäykäksi.
Kerran hyppäsin mukaan kyytiin kun isäntäväki lähti sunnuntaikirkkoon. Iloista oli meininki jo lähtövalmisteluista alkaen. Sisälle kirkkoon en viitsinyt mennä vaan jäin turistina pyörimään hautausmaalle ja kirkonkylälle. Sen kuitenkin näin mennen tullen, että hyväntuulista sosiaalisuutta oli yllin kyllin. Tuskin se siellä sisällä kirkossa mihinkään katosi, vaikka käyttäytyä varmaan piti toisin kuin parkkipaikalla. Luulisin myös, että yhdessä laulaminen/veisaaminen tuottaa iloa, vapaaehtoisestihan sinne mennään.
Tämä tapahtui Suomessa, vastaavan laisia kokemuksia minulla on muualtakin.