Eli, mua vaivaa ihan kamala keskenmenon pelko!
olen raskausviikolla 6 ja mietin asiaa tosi usein.
Alkaa jo ahdistamaan, neuvolaankin on vielä aikaa muutama viikko, eikä sielläkään sen koomin tutkita onko elämää?
olen raskausviikolla 6 ja mietin asiaa tosi usein.
Alkaa jo ahdistamaan, neuvolaankin on vielä aikaa muutama viikko, eikä sielläkään sen koomin tutkita onko elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siitä on pelkkää haittaa sinulle ja vauvalle. Mikäli sinulla ei ole minkäänlaisia oireita, niin älä turhaan panikoi vaan odottele ihan rauhassa!
Miksi sinulla on keskenmenon pelko? Onko sinulla ollut niitä aikaisemmin? Jos niistä on kokemusta, ymmärrän pelkosi itsekin 4 keskenmenoa kokeneena. On helppo sanoa "älä stressaa" mutta se ei auta mitään. Jos asia painaa mieltäsi, voit tilata ajan ultraääneen yksityiseltä rv 8, jolloin jo sydänäänet näkyvät selkeästi. Maksaa ylimääräistä mutta ainakin saa mielenrauhan.
Suosittelen käyntiä yksityisellä. Minulle ainakin tuli hurjan helpottunut olo sen jälkeen kun sain tietää, että ihka oikea ihmisenalku oli masussani. SItä ennen stressasin ja mietin läpi kaikki tuulimunaraskaudesta lähtien. Maksoihan se n. 80e, mutta en ole katunut.
ekan ultran jälkeen pelkäsin, että vauva kuolee sitten myöhemmin. Varsinkin, kun niitä ensimmäisiä liikkeitä saa odotella viikkoja. Itse en käynyt ultrassa ennen neuvolan määräämää aikaa ja siitä saan pitkälti kiittää neuvolaa. Pelkkä puhelinkeskustelu sai minut vakuuttuneeksi, etten tarvitse ylim. käyntiä, koska mitään muuta ei kerta kaikkiaan voi tehdä kuin odottaa! Ja useimmiten odotus palkitaan. Enkä lainkaan vähättele toisten pelkoja keskenmenosta, itsellä tuulimunaraskaus ennen tätä. Alkuraskauden aikana olin todella surullinen, itkuinen jne. Pitäisi olla itsellä päiväkirja, josta voisi nyt luntata tuon ajan tuntemuksia, koska sitten myöhemmin tulee uusia pelkoja. Kuten nyt kohonnut verenpaine ja sen seurauksena mahdollinen raskausmyrkytys... En edes "käske" sulkemaan silmiä noilta ajatuksilta, mutta jossain vaiheessa huomaat, kuinka nopeasti 40 viikkoa voikaan mennä!
Minä olen saanut pelon taka-alalle siten että olen sisäistänyt sen, etten voi asialle mitään. Eli jos keskenmeno tulee, en olisi asialle mitään voinut tehdä. Tietenkin sitten kun liikkeitä alkaa tulla, niitä pitää seurata. Nyt kun olen vasta rv14 niin ei niitä edes vielä tunne.
Eniten pelkäsin kun np-ultra tuli aiheelliseksi että jos jotain on vialla. Keskenmenolle kun ei mitään voi, mutta sitten jos vikaa löytyy, joutuu itse tekemään päätöksen. Kuulin monelta että minun pitäisi olla henkisesti valmistautunut ultraan mennessä mitä tehdä jos jotain on vialla. Tuohon jälkikäteen sanoisin että se on vain pelon lietsontaa. Silloinhan saisi olla koko raskauden aikana peloissaan että jotain tapahtuu, koko ajan valmistautunut pahimpaan. Ei se ole elämää. Tuolla mentaliteetilla pitäisi koko ajan pelätä että auto ajaa kaupungilla ylitsesi tai huomenna todettaisi syöpä.
Minun mottoni siis on että turha stressata asioista joille ei mitään voi. Yritän elää siis päivän kerrallaan.