Pelottaa

kyllä se siittä, mulla on ollu jo vuoden ja se helpottaa kun ottaa vaan rauhallisesti ja hengittää syvään kun kohtaus tulee. Mä kyl syön diapamejakin siihen aina välillä.. mut kyl tulee paniikki kun ei henki kulje yms. mulla oli viimeks eilen illalla paniikkikohtaus :O( onneks oli jätkäkaveri vierellä joka ymmärtää.
Mut seuraavan kerran kun sulla tulee kohtaus niin mee istuun, nojaa pää käsiin, pistä silmät kiinni ja hengitä hitaasti. se auttaa mulla ainakin.
en sit tiedä pääseekö tästä koskaan eroon mut kyl sen kans oppii elään.
paniikkikohtaukset johtuu yleensä stressistä, jännittämisestä tai pelkäämisestä.yleensä...
kyl se siittä.. ei hätiä mitiä :O)

Sairastin vajaan vuoden paniikkihäiriötä saaden kohtauksia päivittäin. söin bentsoja jotka rauhoittivat nukkumaan mennessä ja silloin jos kohtaus yllätti.
Jätin kuitenkin lääkkeet pois melko pian aloittamisen jälkeen riippuvuuden pelon takia vaikka sainkin kohtauksia. Opettelin elämään kohtausten kanssa ja kerroin muillekkin sairaudestani. Kaikki ymmärsivät sen jälkeen kun kerroin mistä on kyse eivätkä enään pelästyneet kohtauksiani.
Muutin elämän tapojani suuresti. Aloin syömään terveellisesti, käymään iltaisin kävelyllä, jumppaamaan iltaisin ja lopetin alkoholin käytön.
Aloin tekemään itselleni mukavia asioita enemmän kuin aikaisemmin.
Opin että mitä enemmän ajattelen sairauttani ja pelkään kohtauksia sen helpommin kohtaus tulee. Saan kyllä vieläkin kohtauksia jos stressaannun pahasti, juon liikaa tai olen pahassa krapulassa.

Ajattelemalla ns. järkevästi kohtauksen tullessa se menee nopeasti ohi. Aluksi tarvitsin toisen ihmisen hokemaan itselleni että kaikki on hyvin kun sain kohtauksen. Vähitelle pystyin toimimaan kohtauksen aikana yksin enkä pyytänyt keneltäkään apua.
Paras apu kohtauksen aikana oli minulle istua itselleni mukavaan paikkaan, juoda kylmää vettä/tuoremehua ja hengitellä paperipussiin. Toisinaan myös raitis ilma tai viileä suihku helpotti oloa kummasti.
Ajan kanssa paniikkihäiriö helpottaa. Itselläni taisi positiivinen asenne ja vahva uskominen/halu parantumiseen auttaa selviytymisessä..
Tsemppiä sulle! =)

asian kanssa.
Itse olen sitä mieltä että jos nuoresta ihmisestä on kysymys niin koittais vaan pärjätä ilman lääkkeitä.
On tosi helppoa alkaa käyttämään niitä mutta joskus olisi myös lopetettava. Sekään ei ole helppoa. Kun elää vaan päivän kerrallaan, ulkoilee ja tapailee hyviä ystäviä niin ihan varmasti asia korjaantuu. Älä vaan jää asian kanssa yksin vaan kerro rohkeasti kavereillesi.
Jos ystäväsi ovat hyviä niin he kyllä tukevat sinua.
Minä selvisin ystävien tuella. En lääkkeillä.