Otsikko on vähän hassu, mutta luultavasti joidenkin vuosien päästä otan koiran ja vieläkin sopivan rodun valinnassa vaan tuntuu olevan kauheita ongelmia :D Olen onnistunu jotenkin yli-ihastumaan bordercollieihin niitten luonteen ja ulkonäön vuoksi ja jankutan vaan itselleni, että koska en ole ihminen sieltä liikunnallisimmasta ja toimeliaimmasta päästä, ainakin ekaksi koiraksi ois hyvä ottaa mulle henkilökohtaisesti helpompi rotu ja vasta sitten sen kanssa miettiä, josko innostun paljon harrastamaan vaikka, mutta jos niin ei käy, koira ei saisi kuolla tylsyyteen niin sanotusti.
Mutta kuten jo otsikossa sanoinkin, voisitte ehotella mulle koirarotuja, jotka teistä vois kuulostaa sopivilta :>
Tässä tulee vaatimukset:
- Koira ois innostunu ja toiminnanhaluinen, nauttis omistajan kanssa työskentelystä (mitä se ikinä onkaan)
- Ei kuitenkaan niin aktiivinen, että sillä ehdottomasti ois koko ajan oltava lähellään jotakin tekemistä
- Ei puolustais reviiriään aggressiivisesti (haukkuminen ei haittaa), mutta ei sais herkästi hyökkäillä vieraita ihmisiä kohti
- Helppo kouluttaa, miellyttämishaluinen, älykäs
- Ei dominoiva eikä kovin kova koira
- Turkin hoito helppoa ja koiran puhtaanapito suht. ongelmatonta
- Oikeasti terve rotu: ei siis mitään lyttykuonoja, joiden on vaikea hengittää, ylikorostuneita raskaita piirteitä muuten hennossa ulkomuodossa, ei massiivisia turkkikantamuksia, ei niin pikkiriikkistä päätä, että aivot ei sinne oikein sovi, ei aivan hermorauniota ja kaikkea pelkäävää koiraa
Kiitos jo etukäteen, jos vastaatte. Tiedän, vaatimuslista on pitkä ja tuskin mitään kaikkia näitä kriteerejä täyttävää rotua oikeesti on, mut ehotelkaa joitakin lähellä olevia ainakin :D
Mutta kuten jo otsikossa sanoinkin, voisitte ehotella mulle koirarotuja, jotka teistä vois kuulostaa sopivilta :>
Tässä tulee vaatimukset:
- Koira ois innostunu ja toiminnanhaluinen, nauttis omistajan kanssa työskentelystä (mitä se ikinä onkaan)
- Ei kuitenkaan niin aktiivinen, että sillä ehdottomasti ois koko ajan oltava lähellään jotakin tekemistä
- Ei puolustais reviiriään aggressiivisesti (haukkuminen ei haittaa), mutta ei sais herkästi hyökkäillä vieraita ihmisiä kohti
- Helppo kouluttaa, miellyttämishaluinen, älykäs
- Ei dominoiva eikä kovin kova koira
- Turkin hoito helppoa ja koiran puhtaanapito suht. ongelmatonta
- Oikeasti terve rotu: ei siis mitään lyttykuonoja, joiden on vaikea hengittää, ylikorostuneita raskaita piirteitä muuten hennossa ulkomuodossa, ei massiivisia turkkikantamuksia, ei niin pikkiriikkistä päätä, että aivot ei sinne oikein sovi, ei aivan hermorauniota ja kaikkea pelkäävää koiraa
Kiitos jo etukäteen, jos vastaatte. Tiedän, vaatimuslista on pitkä ja tuskin mitään kaikkia näitä kriteerejä täyttävää rotua oikeesti on, mut ehotelkaa joitakin lähellä olevia ainakin :D
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuin olisit vailla suomenpystykorvaa, sitä perinteistä maalaismallia(siis luonnollisesti lisääntynyt eikä mikään kennelkoira). Tervepäinen, innokas eikä nuoruusikänsä jälkeen paljon häröile kunhan olet ensin opettanut tavoille. Valitse ensikoiraksi tässäkin rodussa narttu. Se on vaan hiukan helpompi kuin pässinpäiset urokset jotka joskus tahtoo rodussa kuin rodussa joutua hankaluuksiin silkkaa tyhmyyttään. Toisaalta urokset on kyllä aika humoristisia kaikkinen keekoiluineenkin.
Ekana tuli mieleen labradorinnoutaja, jos saa keskikokoinen olla. Rodussa tuntuu olevan kokovaihtelua jonkin verran tosin, pari pienempää osunut vastaan, pennuisi luulin. Tarkkana saanee tuossakin olla, että löytää terveistä vanhemmista pennutetun(?), sekundaa kun taitaa olla tarjolla vähän joka rodussa nykyään, varsinkin niissä missä kysyntää riittää(?) Hienoa että haluat etsiä terveen koiran/rodun.
Tarjontaa lapukoista käsittääkseni on suht hyvin, kun on suomen suosituin koirarotu kyseessä. Tietty tuo kysyntäkin voi tosiaan olla kovaa. Itselläni on noista 100% hyvät kokemukset. Kultaisen noutajan turkkikaan ei ymmärtääkseni vielä kovin työläs ole, eikä koirana kovin kaukana lapukasta. Labbis noista käsittääkseni aktiivisempi.
https://sites.google.com/site/prokoirat/koira-faq#TOC-Mik-rotu-sopii-minulle-meille-
Tuosta lapukasta vielä juttu:
http://www.studio55.fi/vapaalla/article/professori-labradorinnoutajia-kasvatetaan-kuin-broilereita/136652
Voiko tämän näköinen koira olla/pysyä terveenä? Vaikuttaa hyvin raskaalta, ei mitenkään liikkumaan tehdyltä kuten koirien pitäisi luonnollisesti olla:
http://journeymanlabs.com/yahoo_site_admin/assets/images/Joey_1.13591159_std.jpg
Vs.
http://s35.photobucket.com/user/miima/media/Aapomaumltsaumlri1_zps0a9e2672.jpg.html
http://img-front.petsie.org/pet/picture/020307702_b.jpg
Tiibetinspanieli, Phalene tai Papillon.Ovat pieniä, helposti hallittavia ja seurallisia koiria.Kannattaa myös kouluttaa pienikin koira, niin siitä on enemmän iloa omistajalle.
Pieni koira on helppo ottaa mukaan mihin vaan, ja mahtuu bussissa syliinkin :)
Minun mielestä Perhoskoirat eivät sovi ensikoiriksi. Minulla on papillon ja ensikoira ja on ollut vaikka minkälaisia ongelmia. Mutta jos olet valmis kovaan työhön koiran kanssa, niin sitten.
Jos pienen koiran haluat, niin tuo tiibetinspanieli sopii hyvin sekä sheltti tai toyvillakoira ovat lempeitä ja ihania rotuja.
Katso sitten muutaman vuoden päästä tilannettasi uudestaan. Rotu ei ole kovinkaan ratkaiseva, ainakin ns. suurissa roduissa on valtavaa vaihtelua laidasta laitaan luonteen suhteen. Täydellistä, ihanteellista ja tervettä rotua ei valitettavasti olekaan. Tutustu vuosien varrella pikkuhiljaa eri rotuihin käytännön tasolla, pyydä esim. päästä auttelemaan viikonlopuksi koirien hoidossa jollekin suosikkirodun kasvattajalle (onko sinulla koirakokemusta?).
Kaikki koirat tarvii tekemistä varsinkin nuorina ennenkuin parin vuoden iässä yleensä vähän rauhoittuvat. Jos riistavietti ei ole ongelma, etkä ehdottomasti halua koiraa ulkoiluttaa vapaana, niin joku metsästystarkoitukseenkin alunperin käytetty rotu voisi olla kiva. Kooikerhondje, mäyräkoira, beagle? Mun kokemuksen mukaan nää ainakin on kivoja kompaktin kokoisia koiria, joilla ei ole vahtiviettiä, eikä jatkuvaa tekemisen tarvetta. Sen sijaan oppivat perusasiat nopeasti ja ovat yleensä helposti motivoitavissa ruoalla, joskaan eivät todennäköisesti ole mitään tokovalioainesta. Ovat myös itsenäisempiä kuin monet paimenkoirat, jotka on jalostettu toimimaan tiiviissä kontaktissa ihmisen kanssa, joten voisi ajatella, että yksinolot yms. on helpompi opettaa. Tietysti näille roduille olisi hyvä tarjota joko metsästystoimintaa tai esim. verijäljestystä aktiviteettina, jotta pääsee käyttämään luontaisia taipumuksiaan. Metsästyskoirat on yleensä myös aika terveitä, koska niiden jalostuksessa painottuu käyttöominaisuudet eikä ulkonäkö.
Tietty sitten on saksanpystykorvat, jotka on suhteellisen helppoja ensikoiria. Kokoja löytyy monia. Vahtiviettiä on (ilmoittavia vahteja eli juurikin haukkumista, eivät puolusta kotia) ja ovat kyllä suht aktiivisia koiria, jotka helposti vähintään seurailee omistajaa ja haluavat osallistua tekemisiin.
Mutta kyllä mun mielestä bordercolliekin on ihan hyvä valinta ensikoiraksi. Muita samankaltaisia on shetlanninlammaskoirat ja australianpaimenkoira, mutta aktiivisiahan nää kaikki on ja jos eivät saa tekemisen tarvettaan tyydytetyksi niin keksivät yleensä itse sitä tekemistä.
Cavalier King Charles Spaniel, erittäin seurallinen ja ihmisiä rakastava koira. Vaikkakin on suositeltavaa harjata turkki päivittäin, ei se loppujen lopuksi niin haastavaa ole. Mutta komppaan joitain ylläolevia!
Olen vähän samassa tilanteessa kuin aloittaja. Koiria on kyllä ollut läpi elämän, mutta olisi aika vaihtaa suurista ja keskikokoisista pieniin, alta kymmenkiloisiin. Haukkuherkkyys ei haittaa, asun ok-talossa, lähin naapuri 200 metriä. Turkin laitosta tykkään, mutta kura lattialla ei kiinnosta, eikä ole kuraeteistä, vain heinikkoinen piha.
Toistaiseksi käymme ukon kanssa pätkätöissä, joten koira joutuisi olemaan tarhassa myös maaliskuun kylmillä kolmena päivänä, on lämmitetty koppi ja kissa kaveriksi.
Lenkillä koira saisi mielellään jaksaa n 5km reipasta kävelyä. Pätkän agilitirataa voisin tehdä omaan pihaan. matsc show on ollut harratuksena, kun nykyinen koira jaksoi niissä intoilla. (12v, sydän käy vajaalla, ei innosta enää)
riistaviettistä emme halua,
Roduiksi ollaan harkittu shelttiä, kääpiösnautseria, kleinblitziä, ehkä perhoskoiraa tai westietä, tai vaikka noiden joidenkin sekoitusta.
Labradori ihana rotu. Minulla on 13 vuotias uros, nivelrikkoa sairastaa, muutoin terve ikäisekseen.
Vaatii paljon liikuntaa, kun jalat oli kunnossa lenkkiä tuli 10km--> päivittäin. kova uimaan. herkkä lihomaan ja perso herkkujen perään. Helppo siis kouluttaa niiden avulla. Murkkuiässä testasi, ja sillon sai kyllä ihan koko voimalla painaa koiran lattiaan ja näyttää kuka on pomo. Lasten kanssa aina ollut ihana, ei ole KOSKAAN osoittanut aggressiivisuutta kenellekään, aina häntä heiluen kaikkien luokse menossa.
Kaikinpuolin rakastettava höseltäjä, se on aina siellä missä sinäkin :D
Entäs kultainen noutaja mä ottaisin ite sellasen
Labradorinnoutaja ja kultainennoutaja mainittu ketjussa muutaman kerran. Tuttaviini kuuluu useampia molempia, sekä muutenkin on vastaan tullut näitä melkoinen armada, ovat niin yleisiä rotuja. Kommentoin omien kokemusteni pohjalta vähän rotuja.
Sanoisin että kultsi on yleensä enemmän ihmisestä kiinnostunut ja tykästynyt koira kuin lapukka (etenkin vielä mitä vanhempi koira on kyseessä). Ja etenkin jos on oma koira matkassa, niin kultsi huomioi herkemmin myös omistajaa, lapukka taas enemmän toista koiraa. Tämä on lähes säännönmukaista tuntemissani koirissa. Lapukalla on selvästi isompi tekemisen tarve kuin kultsilla. Lapukka on selvästi virtaisampi. Jotkut kultsit ovat suht kovia käyttämään ääntään. Molemmat rodut ovat hyvin sosiaalisia ja kilttejä rotuja, erinomaisia perhekoiria, sietävät myös vieraita ihmisiä ja koiria todella hyvin (kunhan normaali sosiaalistaminen tehty). Luonne-eroja löytyy rotujen sisällä niin paljon, etten osaa lähteä vertaamaan enempää. Lapukoilla kaikenlaiset nivelrikot ovat kyllä älyttömän yleisiä :/ Mutta sekundaahaan on vähän joka rodussa nykyään paljon.. Kultaisennoutajan turkki on pidempi, mutta esim. tuttavani leikkaavat koiransa turkin kesäksi lyhyiksi, mikä auttaa kuumaa ja kuraa vastaan hyvin (ei ole näyttelykoiria).
Aktiiviseen harrastamiseen ottaisin lapukan, puhtaammin vain perhekoiraksi ehkä kultsin, vaikka pitempi turkki tällä onkin. En osaisi sanoa kumpi on "parempi", tosi miellyttäviä ja mukavia rotuja molemmat. Ehkä lapukoissa on ääripäitä enemmän, lähinnä tuo virtaisuus tulee mieleen.
yorkshinterrieri tai joku muu pieni sylikoira
Muista että minkä koiran ikinä tulet ottamaankaan, tulee sille tarjota tekemistä vaikka se ei olisikaan mikään superaktiivinen koira. Koirat ei lähtökohtaisesti ole mitään laiskan ihmisen lemmikkejä, asenne pitää olla se että koiran kanssa tulee touhuta ja se pitää kouluttaa hyvin, muuten tulee ongelmia.
Tutustu semmoiseen rotuun kuin: welsh corgi pembroke.
Äkkiseltään kuulostaisi sinulle sopivimmalta koiralta.