oon 15v tyttö ja mulle diagnosoitii masennus puoltoist vuotta sitte.. ja mä idiootti en sit suostunu syömää niit masennukseen tarkotettui lääkkeitä, vaa kieltäydyin syömästä. ja syy siihe kieltäytymisee oli se ku mun äiti halus pitää niit lääkkeitä meiän keittiönpöydällä kaikkien edessä et kaikki näkee ne, myös vieraat ja kaikki. sit ain kaikki kyselee mitä ne on ja mun äiti vaa on et "mintun lääkkeitä jota se ottaa päivittäin" ja vittu mul meni hermot ku mun koko vitun suku tietää et mul on masennus. mä en hirveesti nauti siit et mun henkilökohtasia ja yksityisiä asioita levitellään kaikkialla, ja mä myös aika usein unohdin kokonaan ottaa niitä lääkkeitä ja otin niit yhteesä varmaa 6. loput sit heitin roskii
ja sit tän takii ku mun kaikki sukulaiset ja tutut ja kaverit ties mun masennuksest, ni sit mä menin lääkärille ja täytin paperit kokonaa uudellee et mul ei enää oiskaa masennusta, ja sit ne usko sen ja todellisuudes mul on tää vakava masennus edellee ja se on ny puolentoist vuoden sisällä vaa pahentunu..
mä nyt pääsin peruskoulun ja lintsailin mun koulukiusaamisen takia nii paljo et joudun käydä kymppiluokan vielä,. mä oikeesti en jaksais millää käydä koulua ku kaikki tuntuu nii ylivoimaselt mulle. varmaa johtuu täst masennuksest.
ja sit kaike lisäks viel mul on ehkä BED-syömishäiriö. mul ei lääkärit oo mitenkää todennu sitä mut oon lukenu netistä siitä aika paljon ja aattelin et mul saattais olla se.. mä syön päivittäin vähintään yhen sipsipussin ja suklaalevyn ja juon pelkkää kokista. jos en saa niitä päivittäi ni meen tyylii paniikkii ja teen mitä vaa et saisin niit. ne on vähä niiku ahmimiskohtauksia
mä en haluis puhuu mistää asioist nykyää mun vanhemmille ku ne kertoo kaiken muille ja sit jos mun äiti tietää jostai ni sit seuraavan tunnin aikana koko maapallo tietää siit. ja oon iha vitun ujo muutenki ja mua hävettää puhuu tällasist asioist mun vanhemmille.
mun masennuksen varmaa aiheutti mun koulukiusaaminen ja ku menetin kaikki mun ystävät 7luokalla. ja mul ei oo ollu ku vaa yks kaveri nyt kolmen vuoden aikana, ja seki ny sit haukku mut lyttyy ku koulut loppu.
ja mun masennuksen takii mul kai sit on se bed.. ja mul on kans diagnosoitu paniikkihäiriö tai joku sellane ja ne lääkkeet ois auttanu siihenki mut mä idiootti välitin enemmä muitten mielipiteistä ku omasta mielenterveydestäni.
Mua oikeesti nykyää ahdistaa melkee ihan kaikki. mulle on melkee ylivoimast mennä edes mennä syömään perheen kaa ku tiiän et mun kaikki perheenjäsenet pitää mua lihavana..ja ylipäätää mul on ylivoimast ees nousta sängystä.. mul oikeesti ei oo vittu yhtää elämää eikä mun elämäs oo mitn hyvää-.- en ees tajuu miks oon enää maapallol ku must ei oo muutaku haittaa kaikille.
mä vihaan mun elämää yli kaiken ja tää kaikki mitä oon täs luetellu ni täs ei oo puoliakaa kaikest mitä mul on tapahtunu eli ei tarvii tulla sanomaa et joillai on rankempaaki. sanoin ny vaa asiat jotka liitty tähä masennuksee.
ja sit tän takii ku mun kaikki sukulaiset ja tutut ja kaverit ties mun masennuksest, ni sit mä menin lääkärille ja täytin paperit kokonaa uudellee et mul ei enää oiskaa masennusta, ja sit ne usko sen ja todellisuudes mul on tää vakava masennus edellee ja se on ny puolentoist vuoden sisällä vaa pahentunu..
mä nyt pääsin peruskoulun ja lintsailin mun koulukiusaamisen takia nii paljo et joudun käydä kymppiluokan vielä,. mä oikeesti en jaksais millää käydä koulua ku kaikki tuntuu nii ylivoimaselt mulle. varmaa johtuu täst masennuksest.
ja sit kaike lisäks viel mul on ehkä BED-syömishäiriö. mul ei lääkärit oo mitenkää todennu sitä mut oon lukenu netistä siitä aika paljon ja aattelin et mul saattais olla se.. mä syön päivittäin vähintään yhen sipsipussin ja suklaalevyn ja juon pelkkää kokista. jos en saa niitä päivittäi ni meen tyylii paniikkii ja teen mitä vaa et saisin niit. ne on vähä niiku ahmimiskohtauksia
mä en haluis puhuu mistää asioist nykyää mun vanhemmille ku ne kertoo kaiken muille ja sit jos mun äiti tietää jostai ni sit seuraavan tunnin aikana koko maapallo tietää siit. ja oon iha vitun ujo muutenki ja mua hävettää puhuu tällasist asioist mun vanhemmille.
mun masennuksen varmaa aiheutti mun koulukiusaaminen ja ku menetin kaikki mun ystävät 7luokalla. ja mul ei oo ollu ku vaa yks kaveri nyt kolmen vuoden aikana, ja seki ny sit haukku mut lyttyy ku koulut loppu.
ja mun masennuksen takii mul kai sit on se bed.. ja mul on kans diagnosoitu paniikkihäiriö tai joku sellane ja ne lääkkeet ois auttanu siihenki mut mä idiootti välitin enemmä muitten mielipiteistä ku omasta mielenterveydestäni.
Mua oikeesti nykyää ahdistaa melkee ihan kaikki. mulle on melkee ylivoimast mennä edes mennä syömään perheen kaa ku tiiän et mun kaikki perheenjäsenet pitää mua lihavana..ja ylipäätää mul on ylivoimast ees nousta sängystä.. mul oikeesti ei oo vittu yhtää elämää eikä mun elämäs oo mitn hyvää-.- en ees tajuu miks oon enää maapallol ku must ei oo muutaku haittaa kaikille.
mä vihaan mun elämää yli kaiken ja tää kaikki mitä oon täs luetellu ni täs ei oo puoliakaa kaikest mitä mul on tapahtunu eli ei tarvii tulla sanomaa et joillai on rankempaaki. sanoin ny vaa asiat jotka liitty tähä masennuksee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Halaus ja voimia, Kohtaa paha olosi. Tuo kirjoittaminen on hyvä alku. Koita jaksaa elää ja mennä joka päivä. Siedätä itsesi sille ahdistukselle, Lopulta yllättäen huomaatkin, et sun on hyvä olla tilanteessa jossa aikaisemmin kärsit.
Ja tiedosta se, Että tulevaisuuden ei tarvitse olla samanlainen toivoa on.
Voithan käydä kouluterkkarilla ja sitten lääkärilläkin niin ettei vanhempien tarvi sitä tietää. Niillä on vaitiolovelvollisuus. Kiellä kaikki tietojen antaminen.
Tuota masennusta ja samanlaisia olotiloja ja ajatuksia ollu täälläkin, Ja ahmimista. Olo paranee hetkeksi kun mättää sokeripaskaa naamaan. Et tosiaankaan ole ainoa joka noin tuntee/tuntenut.