Huomenna juhlapäivä...200 täyteen päiviä ilman kuningas alkoholia. Jippii.
Lopetan tuon " 89 päivää sortuminen"-ketjun ja siirrän itteni ylpeänä myös pois alkoholismi- osastolta :)....syystäkin.
Vaikka raittiina elelty näinkin pitkään, niin vanhat muistot tissuttelukausilta on hyvä pitää mielessä. Juhannuksen tienoilla niistä olikin hyötyä kun melkein oli punaviinilasi nenän edessä...."muka pihvin seuraks" huomasin ajattelevan. Pysyin päätöksessä olla nauttimatta lasillistakaan alkoholia. Piste.
Joku kertoi aikaisemmassa viestiketjussa, jotta jossain vaiheessa tätä "taistelua" loppuu alkoholin ajatteleminen päivittäin. Sitähän se tuntui kohdallani olevan päivittäistä jotain ekat sata päivää.
Nyt tuntuu helpottavan arkena, mutta edelleen viikonloppuisin saa mietiskellä oikeen ajatuksen kanssa tämän naisen alkoholiongelmaa.
Juomattomuus ei kuiteskaan tunnu enää olevan niin ISO asia itselleni kuin mitä se oli tämän raittiusjakson alkumetreillä. On se vain todettava, että päivä kerrallaan edetään. Tähän "selvään" päivään mahtuu niin paljon positiivisia ajatuksia ja tekoja jotta yksinkertaisesti nostasin lipun salkoon liehumaan päivittäin raittiuden kunniaksi (onneksi ei pihalla lipputankoa).
Toivon sydämestäni, että jokainen joka nyt kamppailee oman (tai läheisensä) raitistumisen parissa ei menetä toivoa retkahduksen sattuessa kohdalle, vaan aloittaa uudestaan raittiin päivän...vaikka tänään :)
Lopetan tuon " 89 päivää sortuminen"-ketjun ja siirrän itteni ylpeänä myös pois alkoholismi- osastolta :)....syystäkin.
Vaikka raittiina elelty näinkin pitkään, niin vanhat muistot tissuttelukausilta on hyvä pitää mielessä. Juhannuksen tienoilla niistä olikin hyötyä kun melkein oli punaviinilasi nenän edessä...."muka pihvin seuraks" huomasin ajattelevan. Pysyin päätöksessä olla nauttimatta lasillistakaan alkoholia. Piste.
Joku kertoi aikaisemmassa viestiketjussa, jotta jossain vaiheessa tätä "taistelua" loppuu alkoholin ajatteleminen päivittäin. Sitähän se tuntui kohdallani olevan päivittäistä jotain ekat sata päivää.
Nyt tuntuu helpottavan arkena, mutta edelleen viikonloppuisin saa mietiskellä oikeen ajatuksen kanssa tämän naisen alkoholiongelmaa.
Juomattomuus ei kuiteskaan tunnu enää olevan niin ISO asia itselleni kuin mitä se oli tämän raittiusjakson alkumetreillä. On se vain todettava, että päivä kerrallaan edetään. Tähän "selvään" päivään mahtuu niin paljon positiivisia ajatuksia ja tekoja jotta yksinkertaisesti nostasin lipun salkoon liehumaan päivittäin raittiuden kunniaksi (onneksi ei pihalla lipputankoa).
Toivon sydämestäni, että jokainen joka nyt kamppailee oman (tai läheisensä) raitistumisen parissa ei menetä toivoa retkahduksen sattuessa kohdalle, vaan aloittaa uudestaan raittiin päivän...vaikka tänään :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
siirrän itteni ylpeänä myös pois alkoholismi- osastolta :)....syystäkin.
Etkö enää halua olla alkoholisti ?
Alkoholisti olen läpi elämän, mutta tuon "alkoholismi"- palstan keskusteluaiheet kommentteineen on jotenkin lipsunu pois asiasta, eli asiallisuus on kaukana itse ongelmasta.
Siitä on tänään kuusitoista vuotta kun otin viimeiset neljä annosta VSOP-konjakkia. Juomistani kesti vaihtelevasti yli kolmekymmentä vuotta. Jotakin ehkä tietäisin.
Tottakai raitistumisen kokemus ajan mittaan himmenee, kun olotilaan tottuu. Alkoholin keskeinen osuus ajatusmaailmassa alkaa väistyä ja muut asiat tulevat tilalle. Fokusta kannattaa siirtää tietoisestikin sinne.
Mutta kerran viinakoukkuun jääneelle kokonaan irtipääsy ei ole helppoa. Viinanhimo iskee kuukausienkin kuluttua. Pahinta on vuodenkin kuluttua tuleva ajatus etten sittenkään ole alkoholisti, kun olen näinkin kivuttomasti päässyt siitä irti. Joten kyllä kai voin ottaa lasillisen viiniä aterialla, tai oluen kuumana päivänä, tai drinkin seurassa. Sitä pitää varoa! Kauan.
Miia56 ONNEA! Olisitko uskonut kirjoittavasi tätä viestiä ennen lopetusta? Koskaan ei kannata lopettaa uskomasta parempaan huomiseen : ).
Mennään päivä kerrallaan turvallisesti edeten. Pidetään faktat alkoholismista mielessä ja juuri siksi nautitaan elämästä raittiina.