Minua alkaa aina masentamaan kun asiat ei mene kuin itse haluan. Minulla on veli ja hän on hyvännäköinen, laiha ja hänellä on tyttöystävä. Olen kateellinen koska hänen elämä on hienoa. Olen yrittänyt erottaa häntä ja tyttöystävää, koska se akka on niin idiootti ja on saanut veljeni käytöksen muuttumaan. Jos joku asia ei mene juuri kun haluan niin alkaa suru ja masennus. Illalla mietiskelin asioita ja kun mietin sitä että veli menee taas sen ämmän kanssa ulos, tuli sellainen vihan ja surun puuska ja vahingoitin itseäni. Miksi olen tällainen? Vahingoittamisella tarkoitin sitä että raavin ja purin kättäni. Sen jälkeen alkoi harmittamaan kamalasti se mitä tein. Olisi parempi että olisi kuollut. En ole onnellinen tällaisessa elämässä. Haluan sen lapsuuden takaisin kun kaikki oli niin huoletonta.... Olen vasta nuori ja elämä edessä, mutta pelottaa että millainen elämä minulla on. Jos en osaa päästää irti veljestä, en osaa nauttia mistään. Se että veli on onnellinen sen ämmän kanssa, minä en ole onnellinen.
Miten tästä voi päästä yli?
Olen ihan hullu?
5143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna veljen elää elämäänsä. On todella typerää alkaa sotkemaan toisen elämää jos itse ei ole onnellinen. Tiedän että itsekin koet käytöksesi typeryyden ja mutta ei ole voimaa hillitä itseään. Turhautumisesi purkautuu sitten vihana itseäsi kohtaan.
Taidat olla myös riippuvainen veljestäsi. Niin se vain on, että lapsuuden kodista lähdetään ja rakennetaan oma elämä.
Jos et voi hillitä itseäsi ja on kohtuuttoman paha olla, niin hae itsellesi apua.
Ja kyllä sinullakin on lahjoja ja eväitä tulevaisuuttasi varten. Et ole niin vastenmielinen kuin kuvittelet.
Niin. Minä tiedostan ongelmani, mutta on hirveän vaikea olla välittämättä muista ihmisistä. Vaatii jatkuvaa ponnistelua ja yritän kaikkeni, mutta on niin hirveän vaikeaa.. :(
Mitä enemmän välittää, sitä enemmän paneutuu asioihin ja oppeihin ja juuri semmoset ihmiset kykenee normaaleja ihmisiä suurempiin asioihin, koska mitä enemmän välittää ja haluaa, sitä enemmän oivaltaa ja saa aikaan. Joten elä kuuntele näitä perussuomalaisia jäppiksiä jotka sanoo vaan että "ota ittees niskast kii ja anna muide elää omaa elämää ja jatka sinä vaa eteepäin" vaan eti joku erikoinen ratkaisu sun tilanteeseen, kuten joku siihen sun ja sun veljen väliin, joku toinen mielenkiinnonkohde, elämän tarkoitus, tai ihminen, joka vie ajatuksen ja välittämisen muualle ajoiksi.
Minulla ei ole hirveästi kavereita, eikä kukaan tunnu viihtyvän seurassani. Ihastuin jopa yhteen poikaan ja sekin teki hyvin selväksi ettei minun seura kiinnosta. kaikki tuntuu vain menevän pois.. En keksi mitä voisin tehdä. Ei mikään harrastuskaan tunnu sopivalta, kaikkea on kokeiltu... :(
Tiedän miltä tuntuu olla syrjitty tai sellaisessa tilanteessa jossa on yksin.
Yritä keskustella tästä naikkosesta veljesi kanssa. Jos tulee selväksi, ettei keskustelu onnistu, jätä lappu tai laita viesti. Keskustelkaa jutun ongelmista. Puhu myös veljellesi tästä tilanteestasi.
Älä tee mitään tyhmää. Elämän pitäisi parantua pikkuhiljaa. Etsi hyvää musiikkia ja kunnon kuulokkeet, aloita musiikinkuuntelu ja mieti samalla mitkä ovat ongelmiasi ja miten niistä voisit selviytyä. Kirjoita ylös lista ongelmista, omista tunteista ja mahdollisista ratkaisuista. Älä jää yksin :)