On sellainen olo, että tämä elämä ei mennyt ihan niin kuin sen oli tarkoitus. Koulut on käyty, armeija suoritettu ja nyt oltu kohta vuosi töissä yhteen menoon.
On alkanut vaan ahdistaa niin helvetisti. Tätäkö tämä nyt on? Herään aamulla, menen töihin, tulen kotiin, tapan aikaa, menen nukkumaan. Ja taas sama alusta. Viikonlopuille on harvoin ohjelmaa ja olen välillä lauantaisinkin töissä. Tätä oravanpyörääkö tässä nyt pitää juosta 45 vuotta? Vailla päämäärää, tarkoitusta.
Ylä-asteiässä, kun aloin näitä yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunteita kokea, samoihin aikoihin löysin elämääni uutta sisältöä: musiikin. Musiikin kuunteleminen auttaa taistelemaan päivästä toiseen tätä kurjaa merkityksetöntä elämää. Sisäistämällä biisien tekstejä, niihin samaistumalla, voi löytää lohtua.
Ville Laihiala (Sentenced, Poisonblack) on yhdessä haastattelussa sanonut: "En ymmärrä, miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa niin paljon, se tulee eteen joka tapauksessa kaikille. Tämä elämä on sen sijaan paljon pelottavampaa."
Sentenced - The River
http://www.youtube.com/watch?v=lypF_237eIk
"I only know that at some point it all went wrong"
On alkanut vaan ahdistaa niin helvetisti. Tätäkö tämä nyt on? Herään aamulla, menen töihin, tulen kotiin, tapan aikaa, menen nukkumaan. Ja taas sama alusta. Viikonlopuille on harvoin ohjelmaa ja olen välillä lauantaisinkin töissä. Tätä oravanpyörääkö tässä nyt pitää juosta 45 vuotta? Vailla päämäärää, tarkoitusta.
Ylä-asteiässä, kun aloin näitä yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunteita kokea, samoihin aikoihin löysin elämääni uutta sisältöä: musiikin. Musiikin kuunteleminen auttaa taistelemaan päivästä toiseen tätä kurjaa merkityksetöntä elämää. Sisäistämällä biisien tekstejä, niihin samaistumalla, voi löytää lohtua.
Ville Laihiala (Sentenced, Poisonblack) on yhdessä haastattelussa sanonut: "En ymmärrä, miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa niin paljon, se tulee eteen joka tapauksessa kaikille. Tämä elämä on sen sijaan paljon pelottavampaa."
Sentenced - The River
http://www.youtube.com/watch?v=lypF_237eIk
"I only know that at some point it all went wrong"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sulle vielä jotain mullistavaa tulee eteen, jos vain uskot siihen. :)
Itsellenikin musiikki on henkireikä. En tiedä mitä tekisin ilman. Haaveeni on päästä vielä joskus soittamaan omaan bändiin.
Hakeudu kiinnostavan harrastuksen pariin ja usko itseesi. Siellä voi saada myös uusia ystäviä.
Kiitos vastauksestasi.
Tunsin yhden Veeran vuosia sitten. Kylläkin vain yhdellä a-kirjaimella.
Musiikki auttaa kyllä-jos se ei mene ns. "liiallisuuksiin" (paremman sanan puutteessa). Tarkoitan sitä, että aloin itse musiikin löydettyäni elämään puolet ajasta mielikuvitusmaailmassa, jossa en tuntenut itseäni yksinäiseksi. Sain siitä lohtua, mutta huomasin lopulta, kuinka vaikeaa on nousta siitä ihanasta maailmasta takaisin todellisuuteen. en tänä päivänäkään pääse kokonaan siitä irti, ja luulen sen lisäävän omaa yksinäisyyttäni? antisosialistumistani? mitä sanaa sitä haluaakaan käyttää.
Shinedownin Unityn sanoin: "They say it's never too late /To stop being afraid/ And there is no one else here/ So why should I wait?/ And in the blink of an eye the past begins to fade/ So have you ever been caught in a sea of despair?/ And your moment of truth/ Is the day that you say "I'm not scared" "
Elämä on perseestä ja sitten sitä kuolee, mutta jos vain uskaltaa tehdä jotain uutta ja jopa typerää, sitä huomaa jossain vaiheessa että asiat on oikeasti paremmin ja elämällä on merkitystä. On tullut huomattua että ne kaikkein typerimmät asiat on loppuviimein niitä, jotka haluaisi elää uudelleen :) ja kuka tietää, ehkä tulevaisuus todella tuo jotain ihanaa :)
Kuullostaapa kliseiseltä, mutta tulee silti suoraan sydämestä. Toivottavasti löydät sen, mitä etsit!
Joo, vähän samalla tavalla minullekin kävi. Joskus ylä-asteella, kun musiikista innostuin, kuuntelin koulussakin vain iPodia / mp3-soitinta, en välittänyt muiden seurasta, vaikka minua joskus johonkin pyydettiinkin mukaan. Musiikki oli apu yksinäisyyteen ja tuskaan, mutta samalla se edesauttoi "syrjäytymistä" muista, koska tuli oltua todella paljon vain omissa oloissa napit korvissa. Silti kaipaan tuota aikaa elämästä, oli sekin parempaa kuin tämä nykyinen tilanne. Oli sentään ihmisiä ympärillä, kun oli koulussa.
Tässä taas yksi biisi lähellä sydäntä: Annihilator - Sounds Good To Me
http://www.youtube.com/watch?v=ptHdz-z3ess
"Any old time at all sounds good to me"
Lopeta jatkuva todellisuuden pakoilu musiikkiin (viihteeseen!). Ehkä keksit elämällesi päämäärän ja tarkoituksen. Ja mene parturiin.
Mistä sinä tiedät, mikä on todellisuutta ja mikä ei? Et voi todistaa mitään.
Musiikki on auttanut itseänikin. Slipknot ja Retkibanaani etenkin biisit k18 ja älä palaa milloinkaan 3. Mitä sitten jos välillä vähän katoaa fantasiamaailmaan, jos pysyy jollain lailla todellisuudessa kiinni eikä kuvittele näkevänsä mitään vaikka yöllä pimeessä Cradle of filth soittimessa soi. Ja jos haluutte yhdistää musiikin ja sosiaalisuuden niin perkele menkää festareille! Siellä oot yksin mutta myös muiden kanssa samaan aikaan ja ehkä saatat puhuakin joillekin. Itse oon käyny festareilla paljonkin vaikka en tänä vuonna, koska on depressio ja ahdistaa ja liian kuuma eikä tänä vuonna ollut kunnon talveakaan. Tykkään käydä tanssimassa mutta toiset ei tykkää ja ne kuvittelee että mä haen jotain seksiseuraa, koska mul o meikkiä ja minihame. Pitäiskö konsertissa murjottaa paikallaan kädet puuskassa eikä sais moshatakaan?! Ja uskovaiset ei tykkää metallifestareista kun ne kuvittelee että siel o jotkut orgiat ja kaikki o jossain transsissa ja mitähän vielä... ja ite o omissa uskonnollisissa kokouksissaan jossain transsissa ja kaatuilee kun kuvittelee että tulee joku pyhä henki ja puhuu kielillä ja mitähän vielä... Ja kukaan ei oikeesti kaatele mitään hautakiviä, se on katolilaisten propagandaa, menkää itte vaikka Hämeenkyröön kattomaan siellä o hautakivet kumossa ja autoakaan ei voi pitää muurin eessä kun se koko iso muurikin o vinossa ja kukaan ei todellakaan niitä potki! Suomeksi löytyy siihen oikea vastaus ROUTA
Kiitoksia viesteistänne dreamer. ja kalkkilaiva13.
Festareilla tuli käytyä tänä vuonna Tampereen South Parkissa. Viime kerrasta olikin jo aikaa (Sauna Open Air 2011), oli mukavaa vaihtelua tähän harmaaseen arkeen kyllä. Skid Row, Battle Beast ja W.A.S.P. Siinä oli ne tärkeimmät.
Pistetäämpä aiheeseen liityvää musiikkia: W.A.S.P. - The Idol
http://www.youtube.com/watch?v=ZwOo9xyyDkg
"No one ever sees the loneliness behind my face, I am just a prisoner to my faith"