Tulkintaongelmia

Muistaakseni sellainen sanonta on olemassa kuin "kysyvä ei tieltä eksy". Mitä haittaa siitä muka on jos otat asian puheeksi?

Ihan ensimmäiseksi sinun kannattaa lopettaa moinen signaalien lukeminen. Metsään se luku menee kuitenkin. Sen jälkeen sinun kannattaa kysyä, jos mies kiinnostaa. Liian usein varsinkin naiset pähkäilevät ja miettivät kaikenlaisia juttuja, joilla oikeasti ei ole mitään merkitystä. Miehen käytöksestä etsitään signaaleja, joita sitten pähkäillään niin, että pää on kipeä. Kysy suoraan, sillä asiat selviävät.

usko pois. Seurustelee.

Olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, kun olin jonkinnäköisessä seurustelusuhteessa erääseen mieheen. Tapailimme aika harvoin (n.kerran viikossa), koska hän oli työn takia kiireinen. Yhdessä ollessamme meillä oli mahtavaa ja aluksi mies myös otti erossa ollessamme kontaktia oma-aloitteisesti (lähetteli tekstareita jne.).

Koko tuon epämääräisen deittailuajan mies lähetti todella ristiriitaisia signaaleja. Vaikka oli välillä vaisu, niin yhtäkkiä saattoi yllättäen lähetellä "seksi/rakkausviestejä", joissa jumaloi minua. Seuraavalla viikolla kuitenkin saattoi taas olla kuolemanhiljaista. Sitten taas soitteli monta kertaa päivässä, koska kuulemma ikävöi minua niin kovasti.

Jossain vaiheessa huomasin, että hän alkoi ottaa yhteyttä aina vain harvemmin. Aloin itsekin sitten lähetellä viestejä aina vain harvemmin (pari kertaa viikossa), ajattelin että ehkä hän kaipaa tilaa. Lopulta en enää jaksanut epävarmuutta vaan kysyin suoraan, että mikä on sun ongelma?! No, suoraan kysyttynä mies uskalsi vastata. Hän sanoi ettei ole ollut yhteyksissä lähiaikoina, koska tietää että haluaisin seurustella mutta hän ei voi seurustella nyt ja haluaisi siksi olla vain ystävät. Hänellä siis ei muuten ole toista naista tms. vaan tosiaankin se työ oli iso syy seurustelumahdottomuuteen. Toinen syy, mitä hän ei sanonut ihan suoraan, mutta jonka uskon olevan totta, on se että hän ei kai vain voi rakastaa minua. Ihastunut on mutta ei kykene enempään. Mies vaan ei uskaltanut sanoa asiaa suoraan ennen kuin kysyin sitä häneltä. Uskoi kai että osaan lukea ajatuksia!

Neuvoni siis on, että kysy suoraan. Se on oksennuttavan pelottavaa ja vastaus saattaa särkeä sydämesi, niin kävi minulle ainakin. Mutta sitten ainakin tiedät mikä on totuus! Ja se on oikeasti todellakin vapauttavaa...

*Jokin sai olennon havahtumaan tutkielmiensa lomasta ja nosti kulmaansa*

Teoria olisi mistä tuollainen voi johtua...Olen huomannut että joillakin ihmisillä on yhteydenotto vaikeaa siksi etteivät oikeastaan keksi virallista syytä ottaa yhteyttä johonkuhun...tavallinen "Ajattelin vaan soittaa" syy tuntuu teennäiseltä eikä sitä sitten viitsi...kun taas jos jostain pitäisi vaikka informoida niin se taas olisi "pätevä" syy ottaa yhteyttä...jos vaikka ei saakaan sanotuksi asiaansa niin voi tukeutua tähän pätevään syyhyn... Suoraan kysyminen ja odottelu...molemmilla voi olla sama haittavaikutus joten suosittelisin hienovaraista vihjailua " voisit sä useamminkin soitella vaikkei mitään sen kummempaa asiaa olisikaan" se voi heikentää muuria riittävästi...ja kun se iskostuu selkärankaan niin eiköhän se sitten siitä...

*Lopuksi olento vain hymähti ja painaa päänsä takaisin muitten paperi töittensä pariin*