Marjakanervan kestävyys

ja ruiskuta hiuslakkaa, niin pitää värinsä kyllä.

Google kertoo seuraavaa:

Marjakanerva – syysistutusten sievä uutuus

Viime vuosina kukkakauppojen syysruukuissa on vilahdellut uudenlaisia marjoja. Marjakanerva, Pernettya mucronata, on sukulaistensa tavoin ikivihreä, matala varpu. Sen lehdet ovat kiiltävät ja tuttuja kanervia leveämmät. Pienet, kellomaiset kukat avautuvat touko-kesäkuussa. Kasvin koristeellisin asu ajoittuu kuitenkin syksyyn, jolloin oksat peittyvät punertaviin marjoihin.

Marjakanervia näkyi suurten istutusten yksityiskohtina jo viime syksynä.Marjojen väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta vaaleanpunaiseen. Joillain lajikkeilla marjat ovat olla jopa puolukkaisen punaiset. Marjat kypsyvät syksyllä ja säilyvät versoissa talven läpi. Luonnossa kasvin alkuperäisillä kasvupaikoilla kasvissa voi olla jäljellä runsaasti edellisvuotisia marjoja vielä siinä vaiheessa, kun kukat keväällä avautuvat.

Suomeen tuotavat kasvit ovat emiyksilöitä, sillä hedekasvit eivät juuri tuota marjoja. Kasvi kasvaa luonnonvaraisena monenlaisilla kasvupaikoilla Etelä-Amerikassa ja Tasmaniassa. Lämpimämmissä ilmastoissa marjakanervaa kasvatetaan kivikkoryhmissä ja happamissa perennaryhmissä. Meillä kasvi kuitenkin on talvenarka ja sen käyttö rajautuu syysistutuksiin. Kasvi on meillä suhteellisen uusi, mutta noussut nopeasti suosioon. Suuret marjat ovat kuin kukkia ja sopivat sävyiltään hienosti kanervien eksoottiseksi seuralaiseksi.

Lähde: http://www.omapiha.info/artikkelit/tulosta.asp?nr=154