Sämpylät on niin kalliita kaupassa että jouduin leipomaan niit äitse.
Leivoin sämpylöitä
köyhäää
12238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laitoitko porkkanraastetta sekaan? Eihän itse tekeminen ole huono juttu jos maku on kohdallaan.
"Leivon, leivon leipäsiä,
makoisia maitoisia.
Leivon, leivon leipäsiä,
makoisia maitosia!
Silitän… Silitän…
nakkaan, nakkaan uunihin
ja suuhun!"
Sähän voit perustaa leipomoyrityksen ja nousta köyhyydestä.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Minä leivon aina leipää jaksaessani. Kaupasta en osta leipää koskaan. Kaupan leivän kilohinta on jopa yli 5€, itseleivotun alle euro.
Ja leipäjonosta saa ilmaiseksi!
Leipominen on mukavampaa kuin jonottaminen.
Lisäksi itse tehty leipä maistuu paljon paremmalta kuin leipäjonojen kuivettuneet käntyt. Siitä on myös helppo tehdä terveellisempää ja täyttävämpää.
miten sen nyt ottaa, musta itse tehdyt uunituoreet sämpylät on maailman parhaita :)
Joskus ne onnistuu, joskus ei, niin kuin tänään en jaksanut vaivata eikä ollut heittää sekaan mitään muuta kuin vehnäjauhoja niin jäi surkeiksi lätyiksi, mutta oli ne kuitenkin ihan hyviä heti tuoreeltaan.
Niistä kaupan kumipullista/sahajauhosämpylöistä en tykkää yhtään. Muhkusämpylät on ihan ok, en tiedä onko niitä vielä.
Minä en leivo, koska en jaksa. Mutta ostinpa juuri sämpyläpussin, kymmenen rouhesämpylää hintaan yks nelkytjotain.
Et varmaan sitten jaksa nousta sängystäkään. Leipominen, yksi maailman helpoimmista harrastuksista. Palkitsee vielä tekijänsä mitä maukkaimmin. Tyydy sinä vain kumipalloihin.
Leivän syöminen on turhaa.
Sängystä nouseminen ja leipominen kaksi hyvin erilaista asiaa, hei. Minä en viihdy sisällä vaivaamassa jotain pirun taikinaa, kun voi olla ulkonakin, siellä kun voi törmätä ihmisiin, toisin kuin jauhopussin vierellä jäkittäessä. Toisin sanoen, en ehdi leipoa, kokata, tai tehdä muita kotiaskareita, koska on hirveä tarve löytää seuraa, eikä sitä tasantarkkaan löydy jotain imuria edestakaisin nykiessä.
Sitäpaitsi, et ole suomalainen mies, vaan ruotsalainen, leipominen kun on katsos naisten puuhaa.
Mikään ei voita uunituoretta leipää, johon voi sulaa ja jonka kullanruskea kuori on rapea ja sisus pehmeän repeilevä. Uunituoreen leivän syömishetkeen kuuluu myös leipomisen tuoksu.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, että tykkään vain uunituoreesta leivästä, joka on edellä kuvaamani kaltaista. Kun itse leivottu leipä on viilentynyt ja useamman kuin neljän tunnin ikäistä, en enää halua syödä sitä, koska se on minusta muuttunut pahan makuiseksi tai mauttomaksi, myös rapeus on kärsinyt sen ikäisessä leivässä. En huoli sitä enää.
Edellä kerrotusta voi jo päätelläkin, etten ikinä osta leipää. Kaikkein viimeisimmäksi hakisin leipää leipäjonosta.
Olen siis erittäin nirso leivän suhteen enkä juuri syö leipää. Joskus harvoin leivon, ja silloinkin vain esim. 1/4 kokoisesta taikinasta, koska en ehdi syödä uunituoreena kuin esim. viisi sämpylää (20:5), ja jos olisin leiponut isomman satsin, joutuisin heittämään loput roskikseen, ja sitä en halua tehdä.
Tässä leivättömyydessä on se hyvä puoli, että pysyn hoikkana, kun saan ruokavaliostani niin vähän hiilihydraatteja.