Olen erilainen. Olen tehnyt paljon sellaisia päätöksiä omasta elämästäni, joita harva ehkä tekisi. Minua on arvosteltu, jopa halveksittu niistä.
Olen aina ollut hieman yksinäinen sielu, viihdyn aika hyvin yksinkin. Osansa asiassa on varmasti koko peruskoulun jatkuneella kiusaamisella. Miksi olla sinua vain satuttavien ihmisten seurassa? En noina aikoina alentunut muiden ajatuksille minusta, pidin pääni vaikka itsetuntoni siitä kolauksia on saanutkin eikä vieläkään ole vahva vuoden jokaisena päivänä. Jos huomaan minua halveksivia tai pilkkaavia piirteitä joissakin ihmisissä yleensä ajatan itseni pois heidän seurasta niin, etteivät edes huomaa. Kenenkään ei tuollaista tarvitse sietää.
Välillä on kivaa, että on seuraa. Mutta kun elää yksin, kukaan ei painosta eikä määräile, mitä teet (laki poislukien). Yksinäisellä henkilöllä ei ole sosiaalisen ympäristön painetta. Voit irtisanoa itsesi vaikka heti työpaikastasi ja haistella uusia tuulia jostakin aivan muusta, jos siltä tuntuu, kun sukulaiset ja muut eivät kommenteillaan sinua painosta jäämään nykyiseen tilaasi.
Toki läheisten tuesta voi vaikeina aikoina olla apua. Mutta kolikon kääntöpuoli on mahdollinen arvostelu siitä, mitä teet. Eikä surussakaan "kyllä se siitä, suru pitää surra pois" paljoa auta.
Tuumasta toimeen ja päätä, että olet itsesi herra tai rouva. Jos joku arvostelee ja halveksii, älä ole sellaisen kanssa tekemisissä, vaikka olisi oma äiti tai isä. Pilkan pitäisi useammin osua omaan nillkaaan. Vain muita pilkkaava ja ajan saatossa kaikki ihmissuhteet sen takia menettävä ihminen on oikeasti yksin.
Olen aina ollut hieman yksinäinen sielu, viihdyn aika hyvin yksinkin. Osansa asiassa on varmasti koko peruskoulun jatkuneella kiusaamisella. Miksi olla sinua vain satuttavien ihmisten seurassa? En noina aikoina alentunut muiden ajatuksille minusta, pidin pääni vaikka itsetuntoni siitä kolauksia on saanutkin eikä vieläkään ole vahva vuoden jokaisena päivänä. Jos huomaan minua halveksivia tai pilkkaavia piirteitä joissakin ihmisissä yleensä ajatan itseni pois heidän seurasta niin, etteivät edes huomaa. Kenenkään ei tuollaista tarvitse sietää.
Välillä on kivaa, että on seuraa. Mutta kun elää yksin, kukaan ei painosta eikä määräile, mitä teet (laki poislukien). Yksinäisellä henkilöllä ei ole sosiaalisen ympäristön painetta. Voit irtisanoa itsesi vaikka heti työpaikastasi ja haistella uusia tuulia jostakin aivan muusta, jos siltä tuntuu, kun sukulaiset ja muut eivät kommenteillaan sinua painosta jäämään nykyiseen tilaasi.
Toki läheisten tuesta voi vaikeina aikoina olla apua. Mutta kolikon kääntöpuoli on mahdollinen arvostelu siitä, mitä teet. Eikä surussakaan "kyllä se siitä, suru pitää surra pois" paljoa auta.
Tuumasta toimeen ja päätä, että olet itsesi herra tai rouva. Jos joku arvostelee ja halveksii, älä ole sellaisen kanssa tekemisissä, vaikka olisi oma äiti tai isä. Pilkan pitäisi useammin osua omaan nillkaaan. Vain muita pilkkaava ja ajan saatossa kaikki ihmissuhteet sen takia menettävä ihminen on oikeasti yksin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Huomasin joku aika sitten kun kustannuksellani vitsailtiin ettei se ole kuulijastaan kivaa vaikka saakin huomiota, mutta kääntöpuolella oli kuitenkin se että ei se ollut ilkeää. Luotettiin siihen etten suutu leikistä.
Tulisi siis osata laskea onko kyse pilailusta, herjanheitosta, vaiko onko toisen tarkoituksena olla ilkeä ja loukata. Eli kiusottelun ja kiusaamisen tarkoitukset ovat vastakohtaiset. Periaatteessa vain itselle tärkeiden ihmisten sanomisella on merkitystä, ja silloinkin kannattaa tarkistaa jonkun toisenkin näkemys asiasta.
Ei siis kannata katkaista välejä ellei ole varma siitä että toinen haastamalla haki riitaa.
Kehujakaan ei ole kovin paljoa tarjolla, mutta monelle on tärkeää tietää mitä mieltä muut heistä ovat. Minun palautteeni on se että kanssasi jutellessa pitäisi olla keskimääräistä varovaisempi sanavalinnoissaan, eli tervehtisin tavatessa, mutta jättäisin sinut rauhaan jos en tietäisi miksi reagoit kuten teet.
Unohdin mainita. Toki leikki on leikkiä. Pieni pilailu ja herjanheitto on kivaa, puolin sun toisin. Tosin, jos toisella on huono päivä, niin ei kannata. Mutta kyllä oikean kiusan tunnistaa.
Kyllä oikean kiusan tunnistaa, mutta onko sekään sitten aina tarkoituksellista ja henkilökohtaista jos sitä esiintyy usein? Se voi olla vain sitäkin että toinen turhautuneena marisee ja valittaa, ellei se sitten ole fyysistä vahingontekoa mikä onkin jo helposti rikos.
Puolustautumisessa "miksi sanot minulle noin ilkeästi?" voi toinen havahtua siihen että hän tosiaan töksäyttelee, vaan on tietysti riski sillekin että joutuu "puhdistamaan ilmaa", eli kerrotaan sitten kaikki harmittavat asiat. Osapuolia on kuitenkin kaksi, eikä aina vain toinen ole väärässä. Silloin pienen riidan jälkeen tilanne voi muuttua helpommaksi.
Jokaisen lähipiiri on erilainen, ja toisen persoonaan voidaan suhtautua paikasta riippuen eri tavalla. Omaa persoonaansa voi muuttaa opiskelemalla, kuntoilemalla, pukeutumalla jne. Sen jälkeen uudet tuttavuudet eivät tiedä että juuri sinua pitäisi voida kohdella kaltoin.
Vaan se pitää paikkansa että ilkeitä ihmisiä pitää välttää ellei ole valmis tahtojen taisteluun - ja on hyvä huomioida että esimiehetkin ovat vain ihmisiä joille voi kertoa rauhallisesti oman kantansa.
Ilman ennakkokäsitystä ei toisen ulkonäön perusteella voi aavistaa toisen tietoa tai taitoa. Mutta jos juoksee loukkauksen jälkeen kyyneliä niellen karkuun ei toisen tarvitse muuttua, riittää että ihmettelee mikä sille tuli. Yksinäiseksi jäävä häviää sen erän.
En tietenkään pysty sanomaan mikä on ollut se ärsyke joka on aiheuttanut sen että juuri sinua on arvosteltu ja kiusattu, joten en tiedä mikä on se oikea ratkaisu juuri sinulle. En myöskään tiedä olisiko minun neuvoni ollut sama kuin arvostelijoilla, vaikka pelkkä "harkitse tarkasti eri vaihtoehtoja" ei ole mikään erityisen hyvä neuvo, se on enemmän väistelevä vastaus.
Kyllä kiusan tekeminen yleensä on tarkoituksen mukaista. Jotakuta kiusataan, toista ei. Kiusaajat löytävät syyn - ihan inhimillisenkin eroavuuden -, josta kiusata. Monesti se syy on vieläpä sellainen, jolle ei itse mitään voi (keho, koti, perhe jne.). Monesti kiusa lähtee vanhemmista saakka. Puhuvat toisista perheistä lasten kuullen ja lapset käsittävät, että niitä "saa" ja "kuuluu" kiusata.
Aikuiselle saattaa tehota tuo "miksi sanoit noin rumasti minulle?", mutta eipä juuri alle 15 vuotiaisiin.
Eivät alle 15 vuotiaat sentään tyhmiä ole. Mutta se että yhden herättää ajattelemaan ei tietenkään tarkoita etteikö joku toinen mainitsisi siitä poikkeavuudesta. Ja jos koti on tietynlainen, niin se nyt vaan on sellainen. Sen toteaminen ei ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja pahoinpitely tai ilkivalta, se ei ole kiusaamista se on rikos.
Kiusaamisen tunnistaminen on tärkeää (taas yksi tuollainen tyyppi) jotta siihen voi suhtautua oikein.
Mutta siitä kodista ilkkuminen ja pilkkaaminen sekä halveksivat kommentit siihen liittyen ovat. Eihän sille lapsi mitään voi eikä lasta saisi siitä kiusata.
Tuli kuin suoraan omasta suustani. Lisää tällaisia itsesäälissä kieriskelyn sijaan!
Minäkin olisin voinut tuon kirjoittaa. Niin tutulta kuulostaa.
Miksi edes roikkua näillä foorumeilla. Ihminen on typerä, ahne ja usein ilkeä eläin.
Kuka sellaisten seuraa edes kaipaa?
Kai se menee aika monilla niin että yksinäisyys on sekä voimavara että riippakivi, suhteet vain vaihtelee. Onhan se mukava olla riippumaton muista ja tehdä kuten huvittaa, mutta aina välillä se tekeminen olisi mukavampaa jos olisi ihmisiä joiden kanssa sen tekemisen jakaisi. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, jotkut enemmän kuin toiset.
Toki sellaisia ihmisiä jotka pilkkaavat, painostavat tai muutoin eivät kohtele inhimillisesti ei tarvise kukaan. PItäköön tunkkinsa.
täytyy tässä todeta että ei ihminen voi luonnettaan muuttaa.
vaan tulemalla sen kanssa toimeen.
jos et digaa, et digaa. sillä siisti.
Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään, joten ihan sama vaikka olis niiden välisen ajankin täällä yksin.
Välillä on kyllä mukavaa, että on joku seuranakin.
-> Välillä on kyllä mukavaa, että on joku seuranakin.
Ja tuo on asia johon voi itse vaikuttaa.
Oma isäni ohjasi huonon menneisyytensä huonoon tulevaisuuteen, eli muisteli vanhoja niin kokonaisvaltaisesti että se vaikutti hänen tulevaisuuteensakin. Vaan ei se ainutkertaista taida olla; "joka vanhoja muistelee niin sitä tikullla silmään".
Tosin oli siinä oppikin mukana kun tarkistin; "ja sitä molempiin, joka unohtaa." Eli samoja virheitä ei kuitenkaan pidä toistaa uudestaan ja uudestaan. Mutta ei pidä jäädä märehtimään sitä yhtä.
Jep ja kaikkein tärkeintä on se, että ihminen on "oman elämänsä kapteeni" eli elää elämäänsä kuten itse haluaa. Muiden toiveiden ja odotusten täyttäminen on huonon kapteenin merkki.
Seuran löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa, ainakin täällä Suomessa missä ihmiset ovat edelleenkin yllättävän sulkeutuneita. Itsekin olin 21 vuotta yhdessä naisen kanssa ja kun se loppui niin huomasin miten vapaus voikin olla suuri vankila. Ei tunnu löytyvän oikein ketään mistään. Kaikki treffailevat toisiaan vaan jossain sosiaalisessa mediassa. joka on mielestäni jopa irvokasta.
Jos 17v vuotias poika lähettää 15v tyttökaverilleen nakukuvan navan alta,
vaikka tämä tyttö olis ensin tehnyt saman - sosiaalisessa mediassa - se
huomaa kohta tulleensa haastetuksi oikeuteen ja kenties saa täysi-ikäiseksi
tultuaan vankilatuomiokakun kärsittäväkseen lapsen seksuaalisesta
hyväksikäytöstä, sekä rikosrekisterin loppuiäkseen ko. asiamerkinnällä.
Tän tytön äitee on usein asialla, nykyaikainen ääriaktivismi femakkolepakko
henkinen kodin valtiatar, todellinen nykyamatsooni touhuamassa sille
poijalle tuollaista palkintoa hänen teinirinsessaansa kajoamisesta.
Eikä ole mitään feikkijuttua, tämän päivän todellisuutta jo, tapahtuu tälläkin
hetkellä oikeasti.
Jep jep, näitähän sitä jokainen yhteiskunta tarvtsee lisää, näitä ääriaktivismi
femakkolepakkohenkis aatteisia raivoavia nykyamatsooneja.
Polta paukut. Tunne hyvä ja chill out. Koirat haukkuu, duster kulkee.