Olen henkisesti aika loppuun palanut ihminen ja puolisoni tietää asian. Joten en aina jaksa hänen lastaan. Tämä ei ole lapsen vika, ei tietenkään. Olen koittanut miehelleni sanoa että voisivatko he kaksi joskus olla vaikka viikonlopun jossain muualla kuin täällä meillä. Ei kuulemma käy. Lapsen äiti ja mieheni vanhemmat eivät tämmöistä ymmärrä(?), ensinnäkään asia ei heille kuulu, ainakaan mieheni vanhemmille. Olen myös sanonut että eikö hänen lapsi voisi vaikka joskus mennä yöksi kotiinsa jos hänen äitinsä on paikalla tai jotain muuta vastaavaa ratkaisua olen yrittänyt keksiä. Tarkoittaen siis että mies ja lapsi viettäisivät aikaa keskenään koko viikonlopun, mutta lapsi yöpyisi muualla. En vain jaksa kaiken omieni ongelmien keskellä mitään 'ylimääräistä', mutta mieheni ei tajua tai sitten ei vain välitä. Näin ollen olen alkanut inhota hänen lastaan, vaikka ei siihen ole mitään syytä. Vuosia olemme olleet yhdessä ja joka kerta kun hänen lapsi tulee meille, minun täytyy olla myös paikalla. Toki on mieheni välillä joustanut asioissa, mutta nyt kun asiat ovat vielä huonommin niin hän ei vain välitä minun henkisestä hyvinvoinnista.
Kysyn siis multa äitipuolilta, olenko liian vaativa? Olenko paha jos en halua mieheni lasta meille yöksi jos tunnen olevani henkisesti loppu?
Kysyn siis multa äitipuolilta, olenko liian vaativa? Olenko paha jos en halua mieheni lasta meille yöksi jos tunnen olevani henkisesti loppu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En oikeastaan näe mitään logiikkaa kysymyksessä.
Miehesi hoitaa oman lapsensa kun lapsi on teillä.
Jos miehesi ei osaa sitä tehdä, niin ala vihata häntä tai pistä hoitamaan lapsi.
Mikset itse lähde vaikka hotelliin tai sukulaisiin joskus lepäämään? On liikaa vaatia lapselta että sukkuloi kotien välillä kun äitipuoli ei jaksa. Hyvä että edes sen ymmärrät että huonovointisuus ei ole lapsen vika.
Edelliset vastaajat eivät selvästi ole ymmärtäneet kirjoittajan viestiä.
Mielestäni kirjoittaja tarkoittaa tässä sitä että on kun hän itse on henkisesti niin loppu niin miksi hänen täytyy jaksaa jos on joku toinen mahdollisuus. Miksi hänen täytyy lähteä kodistaan sukuloimaan tai hotelliin? Jopa sellainen voi ressata ihmistä jos ei voi vain olla kotonaan rauhassa. Ja kaikilla ei ole varaa mennä hotelliin. Miksi tämä mies ei voi lapsensa kanssa mennä sukuloimaan tai hotelliin? Miksi juuri tämän äitipuolen tarvitsee mennä?
Ja kun kirjoittaja mainitsee että asia ei ole lapsen vika, niin miksi vastaajat ovat heti kettuilemassa siitä? Ymmärrättekö mitä katkeruus voi tehdä? Ette ilmeisesti.
Jos ihmisellä on mielenterveysongelmia ne kannattaa ottaa vakavasti. Toista pitää silloin yrittää auttaa ei kuormittaa lisää. Ja tällä tarkoitan sitä että kirjoittajan miehen kuuluisi ymmärtää ja tukea tätä naista. Eihän hän muuten jaksa tulevaisuudessa viettää aikaa tämän lapsen kanssa vaan siinä voi käydä niin että tämä lapsi alkaa kärsimään aina isälleen tullessa. Jos kävisi siis niin että nainen purkaisi pahaa oloaan tähän lapseen. Aina ihmiset ei kestä kaikkea ja se raja tulee vastaan kun tarpeeksi kestää.
Ihmismieli on loppujen lopuksi hyvin hauras.
Nämä ylimmät vastaajat eivät selvästi tiedä asioista mitään tai sitten katsovat omaa nenän varttaan pitkin tätä julmaa maailmaa. Tai sitten he ovat perheellisiä huonsti nussituja perheen äitejä, joiden miehet ovat vaihtaneet toiseen naiseen.