Minulla on ollut jo pitkän aikaa paha olla. En edes osaa kuvailla, miten järjettömän sekaisin olen tämän tyynen ja iloisen kuoren alla.
Kukaan ei tiedä, että se normaali nainen jonka he näkevät, menee joka ilta yksin kotiin kärsimään. Eivät tiedä mitään siitä helvetistä, mitä elämäni on neljän seinän sisällä: pakkoliikuntaa, pakkosiivousta, pakkovalvomista, pakkoajatuksia. En osaa rauhoittua. En ole tarpeeksi hyvä, en koskaan. Vihaan peilikuvaani, vihaan ajatuksiani, vihaan tunteitani.
Kukaan ei ole koskettanut minua kuukausiin. Ei halannut, ei edes pitänyt kädestä. Minulla on niin raskas olo, että mieleen hiipii jo epätoivoisia ajatuksia (joita en halua toteuttaa).
Miksi en voi elää niin kuin normaali ihmiset? Miksi?
Ja kyllä, olen hakenut apua. Ei auttanut. Ottanut lukuisia kertoja itseäni niskasta kiinni ja vajonnut uudelleen. Kun ei ole ketään, joka ottaisi heikkoina hetkinä viereen ja antaisi luvan olla. Antaisi repsahtaa.
Kukaan ei tiedä, että se normaali nainen jonka he näkevät, menee joka ilta yksin kotiin kärsimään. Eivät tiedä mitään siitä helvetistä, mitä elämäni on neljän seinän sisällä: pakkoliikuntaa, pakkosiivousta, pakkovalvomista, pakkoajatuksia. En osaa rauhoittua. En ole tarpeeksi hyvä, en koskaan. Vihaan peilikuvaani, vihaan ajatuksiani, vihaan tunteitani.
Kukaan ei ole koskettanut minua kuukausiin. Ei halannut, ei edes pitänyt kädestä. Minulla on niin raskas olo, että mieleen hiipii jo epätoivoisia ajatuksia (joita en halua toteuttaa).
Miksi en voi elää niin kuin normaali ihmiset? Miksi?
Ja kyllä, olen hakenut apua. Ei auttanut. Ottanut lukuisia kertoja itseäni niskasta kiinni ja vajonnut uudelleen. Kun ei ole ketään, joka ottaisi heikkoina hetkinä viereen ja antaisi luvan olla. Antaisi repsahtaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iso halaus ap!!!
Tarvitset läheisyyttä ja hellyyttä. Ilman sitä ihminen kovettuu. Onko sinulle ystäviä, perheenjäseniä joiden lähellä voisit olla?
On helppo sanoa että älä jää yksin.. Toivon että löydät ihmisen lähellesi. On myös helppo sanoa, että pitää osata rakastaa itseään jotta joku muukin voi rakastaa.. ehkä siinä kuitenkin on jotain ajatusta.. Oppia olemaan armollisempi. Uskoa että riität ja kelpaat sellaisena kuin olet.
Tsemppiä!
En voi tietää, mistä on kysymys, mutta voisi olla hyvä miettiä, miksi koet noin. Miksi et hyväksy itseäsi, onko jotkin elämäsi tapahtumat johtaneet siihen. Sieltä voi löytyä kipeitä asioita, joiden selvittäminen kuitenkin edesauttaa sitä, että alat voimaan paremmin.
Yksinäisyyttä voisi lievittää vähäsen myös jonkin lemmikkieläimen ottaminen, voisit keskittyä vähän muuhunkin kuin itseesi ja sellaisesta huolehtiminen voisi tuoda lievitystä kosketuspulaan.
Anna sinä itsellesi lupa repsahtaa ja vain olla, ainakin välillä. Kuka on se siellä pääsi sisällä, joka ei anna, kenen ääni. MIksi et ole riittävä sellaisena kuin olet.
Hei, ei kukaan välitä jos vajoat ja repsahdat, ei muidenkaan elämässä. Ihmiset ajattelevat lähinnä vain omaa hyväänsä ja jos kaveri tai puoliso repsahtaa, niin näyttää itse vain paremmalta siinä vieressä. Tai sitten se ryhtyy muuttamaan, aivopesemään sinua joksikin jota et ole, tai hyväksikäyttää alennustilaasi saadakseen itselleen "onnellisuutta" enemmän. "Ihminen on vain itse vastuussa omasta onnestaan" huutavat lehtiotsikot ja samaa lausetta toistavat mantrana muuten fiksut "hyvinvoinnistaan huolehtivat" onnekkaat terveinä pysyneet.
Hyväksyntää sellaisena kun olet on vain harvoille, ja hyväksyjiä ovat vain harvat. Näennäishyväksyntää sosiaalisen yhteisön edessä on enemmän, mutta onnellisia ovat ne harvat jotka saavat rauhassa olla itsensä ja saavat tukea elämänsä eri tilanteissa. Se vaatisi jo eri henkilöitä eri tilanteisiin...
Nuo on aika inhimillisiä piirteitä. Et ole yksin ongelmiesi kanssa. Kaikilla noita on jossain vaiheessa. Niistä pitää vain päästä yli. Tuo sanomasi "kuukausiin" toi hymyn huulilleni. Osalle meistä se on vuosiin tai vuosikymmeniin.
Kiitos sinulle.
Olen yrittänyt ottaa taas kerran itseäni niskasta kiinni ja nähdä läheisiäni. Kaikki eivät halua nähdä, mutta en syytä siitä itseäni enkä heitä. Se vain menee joskus sillä lailla. Kukaan ei kuitenkaan ole loukannut ketään.
Minä opin jo nuorena käsittelemään tunteitani väärällä tavalla ja saan maksaa siitä vieläkin kovan hinnan. Mietin juuri, miten onnellista olisikaan seota niin pahasti, etten tajuaisi ympäröivästä maailmasta mitään. Kaipaan mielenrauhaa. Mietin, pitäisikö osallistua johonkin rentoutusryhmään tai lähteä hetkeksi kokonaan pois näistä kuvioista...vaikka toiseen maahan.
Minä en voi hyvin. Sen tunnustaminen on ensimmäinen askel paranemiseen. Rakkautta ei voi pakottaa eikä käskeä, sen tiedän. Rakastan, koska muuta en voi. Kun osaisi luovuttaa ja antaa elämän mennä omalla painollaan. Olla välittämättä.
itse kuudetta kesää sinkkuna ja kosketuspulaan onneksi on saanut pientä apua baarista ja festareilta :) kun on ollu vuosia sinkkuna ni voi että miten ihanalta vaikka vaan hetken kosketus tuntuu....:)
odota kymmenen vuotta ja olet jo tottunut sellaiseen.