Ensimmäisestä katsekontaktista on ikuisuus..silti sekunnin katseessa tuntuu todistetusti vieläkin sama sähkö ja rakkaus..vain yksi ihminen voi saada sellaisen latingin aikaan..entäs sitten jos oltaisiinkin sylikkäin ja painaisin huuleni seksikkään täyteläisille huulille ja koskettaisin sormenpäälläni hellästi hymymontusta..se unelma ei häivy mielestäni..toteutuuko se koskaan,jää nähtäväksi..aikaa on kulunut jo niin kauan,että oon varautunut henkisesti molempiin vaihtoehtoihin..ainakin rakastava ja lempeä sylini tulee olemaan aina avoin kaikkein kauneimalle,elämäni naiselle>3.....
"....Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen....."
"....Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen....."
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juu haaveet ovat haaveita ja todellinen elämä jotain muuta,kun ihmiseen todella tutustuu, niin sitten vasta opetellaan rakastamaan.Intohimon kourissa vain kieriskelet
Polku on ollut pitkä ja mutkikas ja hommassa niin monta liikkuvaa osaa,että oon myös sinut sellaisenkin vaihtoehdon kanssa,ettei haaveet välttämättä käy aina toteen..sydän turtuu sellaiseenkin..
Mutta opetella rakastamaan???Niitä tunteita joko on tai ei ole..Oon joskus hypännyt yksineläjäksi muuten ihan ok toimivasta parisuhteesta,josta puuttui omalta kohdaltani tunnetta ja intohimoa..kyllästyin kusettamaan itseäni..päivääkään en ole sitä hyppyä katunut.Vaikka se ratkaisu oli ainakin tekstiviestien määrästä silloin toiselle osapuolelle kovin raskas ja vaikea ymmärtää,oon tänäpäivänä varma,että se oli molemmile osapuolille paras ratkaisu..
Ainakin itselle on tärkeätä,että parisuhteessa on tunnetta ja intohimoa..mistään muusta ei saa niin paljon potkua arjen harmauteen..Tietysti joka suhteessa on sitä alkuvaiheessa,mutta jos rinnalla on oikea ihminen,sitä on vielä sadan vuodn päästäkin..Se ettei tunne kunnolla toista,tai toinen paljastuu vähän erilaiseksi mitä oli kuvitellut ei pelota,eikä se ole lopulta edes olennaisinta.Sillä jos johonkin voi tässä maailmassa luottaa,niin oman sydämen ääneen..
mu yh kumma mies
et ole juro ollenkaan, pidättelet vain kuten minäkin. Hurjaa se olisi, jos sylikkäin pääsisimme. Silloin ei enää meitä mikään estelisi, antaisimme aistiemme johdatella täyttymykseen.
Eiköhän uskaltauduttaisi antautua sille, mitä jotkut ei kohtaa koskaan elämässään, täydellistä vastaparia.
Osuvasti ilmaistu,täydellistä vastaparia..
Vaikutat aloittaja jotenkin kauhean sydämelliseltä ja aidolta ihmiseltä. Kirjoituksestasi/vastauksestasi tuli jotenkin hyvä olo joista huokuu jonkunlainen mielettömän upea sisäinen aura. Kun kirjoitus osui kauneudella silmään oli pakko kommentoida jotakin vaikkei ei ole eikä tunnu että itselle olisi silti oli pakko. Se naisesi (K-nainen?) olisi varmasti onnellinen kun olisi tuollainen ihminen vierellä..
Varmasti molemmilla olisi hyvä mitä lähempä toista olisi..ne lyhyet hetket lähekkäin..sen hyvän olon loisteen on silloin jopa ehtinyt tunnistaa silmistä,.ennenkuin ujous ja hämmennys on ottanut tilanteen haltuun,.
Voi J , kunpa olisit mun J, jonka toivoisin näkevän mut, K:n, muunakin kuin kaverina ja ottavan riskin. Me kuulutaan yhteen.
Sen verran kuumasti hänen ja mun välillä välimatkasta huolimatta kipinöi,että mun on vaikea kuvitella meitä pelkkinä kavereina..ainakaan kovin pitkään..sitä en tiedä kumman pokka ensin pettäisi..voi olla että se pettäisi yhtäaikaa..se olisi menoa ja yhtä intohimoa sen jälkeen..
Välimatkaa ei ole paljon...kipinöintikin voi olla yksipuolista...et siis varmaan ole hän...
Paljon tai vähän on suhteellista..nyt yli 200 km..viime viikolla lähes pusuetäisyydellä..yksipuolista tai molemminpuolista..sen kyllä erottaa..
Kuinka pitkä aika on ikuisuus?
Kirjoituksesi säväytti osumillaan, voisitko olla hän...
Nonniih, tää haaveilija lennähti tähtiin :)
Suurinpiirtein kymmenen vuotta ainakin..sen jälkeen on hyvin epäsäännöllisin väliajoin on vaihdettu katseita..silti yhtä voimakkaasti se säväytti viime viikolla kuin ensimmäisellä kerrallakin..eli ei mitä tahansa tavallista ja pliisua silmäilyä..