Tapaus on siis tämä:
Olen seurustellut neljä vuotta itseäni seitsemän vuotta vanhemman naisen kanssa (Olen 24 v). Suhteemme on täysin kaapissa, hänen toivomuksestaan. Hän on aiemmin ollut vain heterosuhteissa, eikä halua olla julkisesti kanssani. Kukaan ei siis tiedä suhteestamme. Hänellä on takanaan oma menneisyytensä, joka ei ole minua sen kummemmin vaivannut. Joitakin asioita hän on kertonut, joitakin ei, enkä ole sen kummemmin niistä udellutkaan.
Hän on kertomansa mukaan ollut siis hetero koko ikänsä ja minä hänen ensimmäinen naissuhteensa (tottakai tämä on tuntunut todella imartelevalta). Itselläni ei ole ollut muita kuin naissuhteita. Vähän aikaa sitten seurustelukumppanini kuitenkin paljasti salaisuuden, joka häntä oli jo pitkään vaivannut. Kuulema jo vuosia. En olekaan hänen ensimmäinen naisensa. Hän olikin seurustellut viiden vuoden ajan toisen naisen kanssa ennen meidän suhdettammme! Välissä oli ollut muutama vuosi ja lyhyitä miessuhteita.
Olen aivan rikki tilanteen vuoksi. Minusta tuntuu todellakin petetyltä! Seurustelukumppanini mielestä mennyt on mennyttä, eikä asia saisi vaikuttaa suhteeseemme. Eihän hän ole kuitenkaan fyysisesti pettänyt minua seurustelumme aikana. Hän kertoi lisäselitykseksi, että ei ollut uskaltanut kertoa, koska pelkäsi heteromaineensa puolesta, jos juttumme ei toimisikaan. Inhottavaa asiassa on vielä se, että tunnen tämän ex-naisen. Voisi jopa sanoa, että olemme ystäviä.
Olenko vain mustasukkainen ja ylireagoinko, vai onko minulla aihetta olla vihainen kumppanilleni?! Ovatko menneet menneitä?!
Olen seurustellut neljä vuotta itseäni seitsemän vuotta vanhemman naisen kanssa (Olen 24 v). Suhteemme on täysin kaapissa, hänen toivomuksestaan. Hän on aiemmin ollut vain heterosuhteissa, eikä halua olla julkisesti kanssani. Kukaan ei siis tiedä suhteestamme. Hänellä on takanaan oma menneisyytensä, joka ei ole minua sen kummemmin vaivannut. Joitakin asioita hän on kertonut, joitakin ei, enkä ole sen kummemmin niistä udellutkaan.
Hän on kertomansa mukaan ollut siis hetero koko ikänsä ja minä hänen ensimmäinen naissuhteensa (tottakai tämä on tuntunut todella imartelevalta). Itselläni ei ole ollut muita kuin naissuhteita. Vähän aikaa sitten seurustelukumppanini kuitenkin paljasti salaisuuden, joka häntä oli jo pitkään vaivannut. Kuulema jo vuosia. En olekaan hänen ensimmäinen naisensa. Hän olikin seurustellut viiden vuoden ajan toisen naisen kanssa ennen meidän suhdettammme! Välissä oli ollut muutama vuosi ja lyhyitä miessuhteita.
Olen aivan rikki tilanteen vuoksi. Minusta tuntuu todellakin petetyltä! Seurustelukumppanini mielestä mennyt on mennyttä, eikä asia saisi vaikuttaa suhteeseemme. Eihän hän ole kuitenkaan fyysisesti pettänyt minua seurustelumme aikana. Hän kertoi lisäselitykseksi, että ei ollut uskaltanut kertoa, koska pelkäsi heteromaineensa puolesta, jos juttumme ei toimisikaan. Inhottavaa asiassa on vielä se, että tunnen tämän ex-naisen. Voisi jopa sanoa, että olemme ystäviä.
Olenko vain mustasukkainen ja ylireagoinko, vai onko minulla aihetta olla vihainen kumppanilleni?! Ovatko menneet menneitä?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
..olet vihainen.
Aivan ilmeinen epävarmuustekijä keskinäiselle luottamukselle on se, että toinen salaa menneisyydestään noinkin tärkeän asian kuin vuosien seurustelun. Ei riitä perusteluksi heteroleiman säilyttäminen, koska suhteenne on ollut pitkä, aikaa kertomiselle olisi ollut.
Tilanteen tekee kiusalliseksi se, että naisesi exä on ystäväsi, eikä hänkään ole kertonut asiasta mitään. Kuulostaa jo joltain salaliitolta..:(
Ihmisten toiminta on joskus sitten kummallista. Salailuun taidetaan oppia jo kotikasvatuksessa, eikä tajuta, että juuri salailu lisää toisen epävarmuutta ja kokemusta tulleensa huijatuksi.
Mielestäni tuossa on jo melkoisen keskustelun paikka, enkä antaisi ainakaan itseäni kenenkään yrittää syyllistää mustasukkaisuudella, sillä tuossa ei ole kysymys nyt siitä. Menneet ovat menneitä, mutta meineisyyden salaamiselle pitää löytyä aikamoiset ja riittävät perusteet.
Ei suhdetta voi rakentaa noin suurelle valheelle ! Minut ainakin laittaisi miettimään sitäkin, mitä muita luurankoja vielä voi löytyäkään ?! Ja ylipäätään tuo kaapissa pakoilu noin totaalisesti on mielestäni pelottavaa ja epäilyttävää - haluaako rakkaasi tosiaan sitoutua sinuun ? Ei kai hän näin kuvittele jatkavansa loppuelämää ?
Minun mielestäni tunnet itsesi täysin oikeutetusti petetyksi. Itse tuskin noin pitkän ajan ja ison valheen jälkeen enää kykenisin luottamaan.
Voimia sinulle.
Hei!
Itse päätin aikoinaan samoin. Mulla oli paljon naissuhteita,lyhyitä ja vielä lyhyempiä.Vaadin naisia pitämään visusti suunsa kiinni seikkailuistamme ja päätin etten ikinä tunnustaudu edes bisseksi. Häpesin jotenkin ajatusta että juuri minä olisin naisen kanssa muuten kuin ystävänä. Olihan tuotemerkkini ollut jonkin aikaa treenatut rantaurokset...
Ajattelin ympäristön ällöävän minua naisesta tykkäävänä naisena.
Ihastuin kerran kunnolla,ja jostain kumman syystä halusin vähän hehkuttaa tilannetta koska tunne oli kerrassaan niin ainutlaatuisen ihana. Kerroin muutamille ystävilleni ja kavereilleni asiasta. Huomasin että he eivät lainkaan muuttaneet suhtautumistaan minuun. Mikä olikin hyvä asia identiteettini juuri itselleni hyväksymisen kannalta. Yhdessä olomme kaatui kuitenkin siihen että kumppanini rakastui mieheen ja alkoi seurustelemaan. Olimme hyvin läheisiä tämän naisen kanssa joka osaalueella melkein kaksi vuotta. Tunsin surua ja pettymyksen tunnetta luonnollisesti, menetettyäni hänet miehelle. Siitä sitten aikaa eteenpäin, kun olin päässyt eroon ihastumiseen liityvistä tunteista, rakastuin. Rakastuin ensimmäisen kerran naiseen. Rakastuin hitaasti mutta varmasti. Toisaalta ensisilmäyksellä. Miten sen haluaa ajatella...Kyseessä hetero joka löysi ystävystyttyään kanssani uuden puolen itsestään. Elämme salaisessa suhteessa. Nyt minua ei enää pidättelisi mikään kertomasta kaikille jos tilanne olisi niin että molemmat voisivat seurustella normaalisti ilman identiteettiprobleemia. Tällä kertaa probleema onkin sitten toisella osapuolella. Tiedän itse juuri tuon hänen tunteen, mutta pelkään että olen hänelle pelkkä ohi menevä seikkailu, niin kuin moni nainen oli mulle aikoinaan kun huomasin vähääkään tykkääväni naisista. Kuitenkin plussana, tätä "ohi menevää seikkailua" on kestänyt jo melko kauan.
Eli vähän sama tilanne mulla kuin sulla Betrayed. Sen suhteen että kumppanin vuoksi on pidettävä hiljaiseloa. Se on vi***maista.
Tuosta että kumppanisi on salaillut tuollaista asiaa, osoittaa hänen epäluottamustaan ihmisiin ja suurta pelkoa siitä että hänen todellinen identiteettinsä paljastuu. Sekä pelkoa siitä miten ihmiset suhtautuvat häneen. Ehkä häneen on iskoistettu klassinen miehen ja naisen välinen roolimalli, että se on ainut oikea tapa elää. Toisinaan ymmärrän häntä kun muistelen omia fobioitani lesboutta kohtaan, mutta oman avoimuuteni vuoksi taas en voi toisinaan käsittäää häntä. Toisaalta jos jotakin hyvää tilanteestasi tämän asian suhteen pitää löytää, niin hyvä on se että olet tainnut voittaa hänen luottamuksensa (onnexiolkoon) koska hän vihdoin kertoi asiasta sinulle. Uskon että olet pettynyt varmasti todella rankasti jos itsellään on ollut käsitys ja ihana ajatus siitä että on saanut olla oman rakkaansa ainut nainen!
Kannustaisin sinua keskustelemaan asiasta hänen kanssaan, kuuntele häntä, jospa edes pikkasen siten voisit ymmärtää häntä ja hänen syitään salailuun. Olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa miten olet päässyt asian kanssa sinuiksi, jos niin on mahdollista käydä!
Hyvää jatkoa !