Minä ainakaan EN KOSKAAN kykene unohtamaan miestä johon ihastun! Ihastuin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, ja niin hänet kuin kaikki muutkin ihastukset sen jälkeen muistan aivan kirkkaasti vielä tänäkin päivänä, kun olen 27-vuotias! Ihastun edelleenkin jatkuvasti, vaikka oma aviomieskin löytyi jo 10 vuotta sitten! Ehkä se on jonkinlaista sielujen sympatiaa... Tiedä häntä...
Minä haluaisin jopa tapailla näitä ihania miehiä, joita elämässäni kohdalle sattuu, mutta mitä siitäkin tulisi! Minulla näitä ihastuksia on useampia tälläkin hetkellä, mutta jollekin miehelle minä saattaisin olla ainoa - ja minähän olen vain vapaudenkaipuinen, naimisissa oleva, perheellinen nuori nainen, jolla oma liitto on niin hyvässä kunnossa, että uskaltaa jopa silmät auki kulkea kaupungilla. En ikimaailmassa haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joku uusi ihastukseni vaatisi minua eroamaan miehestäni! Sen takia olen täysin pidättäytynyt kommunikoinnista kaikkien ihanien vieraiden miesten kanssa, ja jatkan pelkkää silmäpeliä. Tämä taasen tekee surulliseksi, koska olisi niin kova halu tutustua toisiin ihmisiin - siis miehiin. Olen monta kertaa ollut vastakkain ihastukseni kanssa ja on tuntunut kuin välissämme olisi jäävuori, joka estää jopa koskettamasta! No, enhän minä mitään ole hävinnyt ainakaan sellaisten mielestä, joiden mielestä avioliitto on pyhä jne., eikä naimisissa olevan kuulukaan vieraissa hyppiä.
MUTTA KUN! Ei tätä valtavaa kaihoa ole avioliittokaan poistanut, eikä tule koskaan poistamaankaan - sen on jopa mieheni hyväksynyt. Jopa mieheni antaisi minun tapailla muita, mutta minua estää siis vain nuo "pyhän avioliiton" kannattajat sekä miehet, jotka saattaisivat vaatia minua ihan omakseen...
Minä haluaisin jopa tapailla näitä ihania miehiä, joita elämässäni kohdalle sattuu, mutta mitä siitäkin tulisi! Minulla näitä ihastuksia on useampia tälläkin hetkellä, mutta jollekin miehelle minä saattaisin olla ainoa - ja minähän olen vain vapaudenkaipuinen, naimisissa oleva, perheellinen nuori nainen, jolla oma liitto on niin hyvässä kunnossa, että uskaltaa jopa silmät auki kulkea kaupungilla. En ikimaailmassa haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joku uusi ihastukseni vaatisi minua eroamaan miehestäni! Sen takia olen täysin pidättäytynyt kommunikoinnista kaikkien ihanien vieraiden miesten kanssa, ja jatkan pelkkää silmäpeliä. Tämä taasen tekee surulliseksi, koska olisi niin kova halu tutustua toisiin ihmisiin - siis miehiin. Olen monta kertaa ollut vastakkain ihastukseni kanssa ja on tuntunut kuin välissämme olisi jäävuori, joka estää jopa koskettamasta! No, enhän minä mitään ole hävinnyt ainakaan sellaisten mielestä, joiden mielestä avioliitto on pyhä jne., eikä naimisissa olevan kuulukaan vieraissa hyppiä.
MUTTA KUN! Ei tätä valtavaa kaihoa ole avioliittokaan poistanut, eikä tule koskaan poistamaankaan - sen on jopa mieheni hyväksynyt. Jopa mieheni antaisi minun tapailla muita, mutta minua estää siis vain nuo "pyhän avioliiton" kannattajat sekä miehet, jotka saattaisivat vaatia minua ihan omakseen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onkohan tässäkin jotain tuttua...?