Äidilläni huonontunut muisti (54v) sanoin olevani hulissani ja..

Siinäpäs se otsikko.

Äitini on nyt 54 vuotias ja on ollut luonteeltaan aina vähän sellainen höppänä. Viimeaikoina hänen lähimuisti on kuitenkin alkanut oikkuilemaan. Näemme äitini kanssa muutaman kerran kuukaudessa.

Olemme katsoneet yhdessä televisio-ohjelmia ja viikkojen päästä hän ei muista, mitä ohjelmissa on tapahtunut. Lisäksi hän ei välttämättä muista edellispäivien keskusteluja tai tapahtumia. Eilen pakkasimme hänen kanssaan marjoja kylmälaukkuun, ja tänään hän kyseli kauhuissaan, että enhän laittanut kylmälaukkuun eilen kurkkua ja tomaattia, koska ne pakastuu. Laitoimme siis yhdessä sinne vain marjoja.

Sukurasitetta ei ole. Äidilläni on perussairautena verenpainetauti ja reuma.

Hänellä on esiintynyt nyt voimakasta huimausta ajoittain, sekä rytmihäiriöitä. Työ on stressaavaa (kotihoito) ja isoveljelläni on Aspergerin oireyhtymä, joten äitini arki on aika raskasta. Äitini ja isäni ovat veljeni omaishoitajia ja edunvalvojia. Sydänoireiden vuoksi hän on tutkimusjonossa, eli se asia on hoidossa.

Eilen otin puheeksi huoleni muistin heikkenemisestä ja äitini reaktio oli kamala. Hän ei ole yleensä ikinä vihainen ja suhtautui koko huoleeni todella kielteisesti. Hän sanoi ettei hänellä ole mitään vikaa. Lähimuisti on hyvä, tarvitsee sitä kuulemma töissä. Jos menee tutkimuksiin, ei saa enää jatkaa töitä. Hän alkoi heti etsiä syitä muista. Äitini puhui välien katkaisemisesta.

Jouduin lähtemään käymään mieheni isoäidin luona ja keskustelu jäi auki.

Illalla menin takaisin kylään vanhemmilleni ja keskustelimme aiheesta. Äitini oli todella loukkaantunut ja vihainen. Ei yhtään oma itsensä. En ole koskaan nähnyt häntä niin vihaisena ja kielteisenä. Melkein tuntui, kun juttelisin ihan oudon ihmisen kanssa. Hän ei halua tutkimuksiin, hänellä ei ole mitään vikaan. Hän sanoo, etteu ole mikään pöpi dementikko. Meille on tulossa lapsi joulukuussa, ja äitini sai jostakin päähänsä, että tämä on juoni häntä vastaan, että meillä ei tarvitsi antaa "tyhmälle dementikolle" lasta hoitoon. Äitini kertoi, kuinka häntä stressaa veljeni tilanne ja se huolettaa paljon. Tenttasi myös, mitä minulle on tapahtunut pienenä ollessani diskossa, koska olin silloin kuulemma outo. En edes muista tätä diskokertaa.

Kaikki tämä kieltäminen (Äitini on lähihoitaja ja töissä muistihäiriöisten kanssa) on mielestäni merkki siitä, että olen osunut oikeaan. Äitini pelkää, että hänestä tulee samanlainen kuin hoidettavistaan?

Nyt olen siinä pisteessä, etten tiedä mitä tehdä. Olen huolissani äitistäni ja pelkään, että menetän hänet. Äiti ei halua puhua aiheesta ollenkaan ja äksyilee, jos edes yritän ottaa puheeksi. Sovimme, että puhumme, jos hän itse havaitsee omassa voinnissaan jotain muistihäiriöön viittavaa.

Kiitos jos joku jaksoi tämän lukea. Olen itse 26 vuotias ja ammatiltani myös lähihoitaja. Tiedän, mitä muistihäiriöisen vaiheisiin kuuluu, mutta nyt en tiedä, miten mennä tästä eteenpäin. Onko parempi antaa asioiden olla ja pölyn laskeutua? Pelkään, että huoleni esille tuominen rasittaa ja stressaa äitiäni liikaa, ja hän menee vielä huonompaan kuntoon.

Takana siis todella raskas viikonloppu henkisesti.