Omaishoitajuuteni sai onnellisen lopun,

Voi miten mukavaa, naatihan sie nyt :)

Toivon että elämäsi jatkuu onnellisena.
Paloin loppuun, en meinaa millään päästä irti omaishoidon vastuusta.

Siitä onnellisuudesta en tiedä,mutta aion alkaa etsimään sitä.
Eihän omaa elämää tarvitse haudata hoidettavan mukana.
En aio istua täällä kädet raamatun päällä ja odottaa kuinka sairaus etenee.
Käyn häntä katsomassa ja tuomme häntä tänne kotiin,kun nuorin tyttäreni tulee Tampereelta.
Minulla ei ole enää omaa autoa,joten taksilla kulku on senverran tyyristä,kun sinne hoitokotiin on matkaa reilut parikymmentä kilometriä,että en pysty joka viikko käymään.

Viimeksi siellä käytyäni mummot lupasivat pitää miehestäni hyvää huolta,siellä on vähän vaareja,joten mieheni on suosionsa huipulla.
Olen akupunktiolekurilla hoidattanut omia jännitystilojani kaularangassa ja luulen,että alkaa helpottamaan toi jännitysniska tensionneck

Samma här, ei elämästään pidä luopua, eikä haudata se puolison mukana.Vaikeeta se välillä on, mut mikäpä ei olisi tässä elämässä. Paljon uuttakin oppinut tässä vuosien saatossa, esim.veneily, on se mieltä ylentävää kun pärjää veneellä tuolla suurella Saimaalla, kissa seurana. Kyllä olisi mieheni ylpeä miusta jos ymmärtäis.
Hän ei koskaan olisi halunnut että suren ja unohdan elää.Voihan miestään käydä levänneenä katsomassa, paljon antoisampaa.

Olet uskomattoman vahva persoona ristiin1.Näen sielunisilmin sinut huristelemassa veneelläsi kotijärvelläsi Saimaalla.
Minulla olisi sähkömoottori tohon minun veneeseeni,mutta akkua en ole saanut ostettua,joten käytän airoja.
Tämä on pieni rutakko Saimaaseen verrattuna.

Ihailen taitoasi suhtautua asioihin järkevästi,et ole haihattelija,vaikka nuori oletkin.
Sinä annat tilaa toisten ajatuksille,et ole kaavoihinkangistunut omaishoitaja.
Me vanhat usein vaadimme toisia elämään niiden tapojen tai oppien mukaan,jotka ovat vallalla omassa elinpiirissänme,se on pikkusieluisuutta mielestäni.
Meiidän oma elinpiirimme on tietysti kaventunut hoitotehtävien myötä,ystävät kaikonneet,olet jäänyt loukkuun sen hoidokkisi kanssa.
Oma henkinenvireys,on nolla toleranssia,niin minulla oli ainakin.
Ei täältä korvesta minnekään kulttuuririentoihin päässyt.
Mummotaksilla kirkolle ruokakauppaan joka toinen vikko ,siinä oli minun ulkopuoliset kontaktit.

En kaipaa sitä aikaa lainkaan.Seis maailma tahdon ulos!

Toivon onnellista omaishoidon jälkeistä elämää rituliini.
Ei omaishoito aika koskaan unohdu. Vieläkin pitkän ajan jälkeen herään yöllä kuuntelemaan, monesti menen unen pöpperössä katsomaan miehen huoneeseen.
En edes ole varma olenko helpottunut kun siellä ei olekaan ketään.
On kai jonkinlainen omaishoidon jälkeinen masennus.

Kovasti kyllä saanut taistella, niinkuin sinäkin rituliini. Olen koittanut etten katkeroidu, enkä myöskäänhalua ikuisest surra menetettyjä asioita. Eteenpäin pitää mennä, kun on aikansa surrut. Eihän Myrskyluodon Maijakaan jäänyt riutumaan vaikka elämässä oli paljon surua ja taistelua. eikä moni äiti tai vaimokaan , silloin kun Suomi sodasssa.
Tekemällä ja elämällä pääsee eteenpäin, jopa suru ja luopuminen vaatii työnsä, mutta etiäpäin, elämä jatkuu, kantaa ja asiat muuttuu mielessäkin.
Sydän saa laastarin ja arvet vaan muistona.

"Onnea" Sinulle Rituliini. Itse onnittelen itseäni siitä, että hyvinvoiva yhteiskuntamme ja konkurssikuntamme myöntyivät vihdoin omaishoitajan hakemukseeni "positiivisesti" ja saan mahdollisuuden "nauttia" siitä korvauksesta, jota teen "arvokkaan työn duunarina" puolisoni "hoitajana".
Aika hoitaa sitten aikanaan....ja päättäjiemme mieliksi toivon, että "olisi jo aika"......

Juupa, miekin saan nyt hulppeat 420 e kk, työtön omaishoitaja olen. Käskivät menemään töihin :)
Hyvä kun olemme sydämen asia, sanoi sairaanhoitopiirimme johtaja, kyllä särisi korviin.

Juu, enpä mie ees saanut korkeampaa tukea, koitin nätisti anoa, kun mies niin vakavasti sairas, ja ympäri vuorokauden valvottava, mut ei ...miun pitää olla tyytyväinen kun saan edes 420 e, " olemme väliinputoajia ja ei mahda mitään " sain korviini.Oishan se kivaa, käydä töissä, kun on tuo opiskeleva tytärkin, hänetkin pitäisi elättää.Vaikka kuin puhuu näille Lappeenrannan virkamiehille, ei ne tajua, että en voi käydä 8 h töissä, silloin kun mies kotona, laitospaikasta ei tietoa vielä.Mieheni eläkkeestä menee jo 600- 700 e kk , hoitkokuluihin, elätä sit perhettä siinä samal.
Hassua että mun vakavasti sairas mies elättää eläkkeellään perhettään, jotenkin väärin...mut tällasta tää.Jospa voittais kenossa, siihen laitan joskus 50 centtiä.

Ehkä olisi syytä muistaa, miten oli 100 v sitten. Silloinkin oli puolison jotenkin järjestettävä hoito, eikä silloiset kunnat siihen osallistuneet. Myötä ja vastoinkäymisessä rakkaus tunnistetaan, se vaan on niin!