Avain tyhjentyneeseen mieleen,

Yritetään täyttää palsta ystävällisillä ja huolehtivilla ajatuksilla.

Olet elämässäsi ohittanut hyvin raskaan ja monessa mielessä vaativan ajanjakson.

Olen ollut ajatuksin mukana elämäsi arjessa, luvatta tosin, mutta aidosti. Olen niin lapsellinen, että kuvittelen ystävällisten ajatustenkin kantavan elämän arjessa parempien tynkien puutteessa.

Yritän ojentaa sinulle avaimen haaveiden maailmaan. Rakenna itsellesi haaveiden satumaa, sellainen, jossa sinun on hyvä olla.

Olen tutustunut mielenkiinnosta islamin uskoon, tuohon vihattuun, tuntemattomaan.
Tutustumiseni lähtökohtana on terrorismi ja sen tausta. myös uskonnon syntyyn olen tutustunut. Islamin usko on maailman toiseksi suurin ja leviää kaikesta huolimatta.

Islaminuskoisilla on tietojen mukaan ollut oma paratiisikin, paratiisi maan päällä, ei taivaassa.

Huonoja ovat varmaan avaimeni. Ruostunutta rupumetallia mutta tulevaisuutesi oviin ovat tarkoitetut.

Olen tänään erikoisesti ,Ritu38 mielessäni pyörinyt ja kerron
ajatukseni ,etsi seuraa,pyydä ystäviä kylään.
Ehkä seura nyt olisi parasta lääkettä asioihin,jotka mielessäsi pyörii.
Myös hyvä kirja saa ajatuksesi puikkelehtimaan eri aiheissa.
Irti-ottoa, vaikka pini kylpylä reissu tekisi hyvää.
Minusta tuntuu, että olet sellainen kyllä juttukaveria löydät kuljet missä tahansa. heippa taas.

Sinä palstan kantaisä,nyt olen sinusta todella huolissani.Tyttäreni kääntyi ortodoksiksi joka kritillinen uskontosuunta,mutta islamisti ihmikunnan tuhooja,ei uskontokunta mielestäni lainkaan.he tavoittelevat vain valtaa,eivät rauhaa.

Nyt ruune älä uppoudu liikaa elämänfilosofiaan äläkä uskontoihin.
Ole se kantaaottava tervejärkinen lähinmäinen ja rakenna sinne taivaskotiin se tulevaisuus,luterilainen on ihan yes,jos johonkin täytyy uskoa.

Se,että saan olla uskottusi ja luot katsantokantojasi myös kirjoittelijoiden perpektiivistä,kanttaa minua ja antaa haasteita,kuin myös ama

alotukseen,,,

on yli 10v kokemus omaishoitajana, puoliso poistui tuonpuoleiseen noin parivuotta sitten,
voin todeta , ei ole uutta elämää, on vain tyhjä yksinäisyys, tai siis on opittava elämään aivan yksin,
ihmiset kaikoaa läheltä, yksin jää ihminen kulkemaan lopputaivaltaan,
kuin kynsille lyötynä,
onneksi on nyt kaunis kesä, voi olla paljon ulkona,
onhan sitten käsityöt ja aikuiset lapset jossaki puhelimen päässä,
mutta lopulta elämä kulkee aivan yksin kulkiessa,
usein poikkean kastelmassa kukkia hautuumaalla,

Uskon Rituliiniäkin kannattelevan tulevaisuudessa monet hyvät muistot, On hyvä hiljentyä ja antaa ajatustenkin löytää levon. Elämän täydellisyys voi olla vain - hetkissä



https://www.youtube.com/watch?v=Qb_x708RwQA

Kuulehan nyt. Minusta tuntuu, että tarvihet ensinnäkin kuuntelijaa, että saisit ite haastaa. Eikä yks kerta riitä. Miten lie vaan sielpäin mahollisuuksia. Tiedät hyvin minun tapaukseni... Vielä viime vuonna kävin muutaman kerran mielenterveyden terapeutilla haastamassa ja juttelemassa, sitä ennen myös psykologillakin ja psykiatrilla. No viime mainitusta ei minulle mittään apua ollut. Niitä lääkkeitähän vaan mielellään kirjoittavat, ja minähän kun tiedän, miksi tarvitsin apua, niin en tarvinnut masennuslääkkeitä, kun ei se sitä tämä minun juttuni. Ilmeisesti juttelua tarvitset. Mullahan vielä lisäsi se kilpirauhasen vajaatoiminta empatian voimakkuutta, joten koin entistä vahvemmin sen samastumalla näihin vaikeissa tilanteissa oleviin.

Nyt on kilpirauhanen kohdallaan, samoin voin nyt asiallisemmin suhtautua ko. lähimmäisiini.
Toiseksi....Voisit kunnon pääntyhjennykset tehdä, viiniähän taiat sinä ottaa. No, tunnettujahan olivat nämä minunkin pääntyhjennykseni. Ihme juttu sekin, kyllä olin sen silloin oikein oivaltanut, lääkettä oli viinakin. Enhän mikään tipottelija ookaan ollut. Sekin tarve loppui yht´äkkiä viime vuoden puolella, tänä vuonna ei oo tehny mielikään mittään viinaksia.

Joten....tässä olivat minun ohjeeni, jos ois sulla viel joku kaveri sitä viiniä kanssas lipittämässä, ni hyvä. Ymmärrän varmasti sun kohallas, ei siinä mitkään hiljaisuuden retretit ja kehtolaulut nyt auta.

Siitä sit pikkuhiljaa etteenpäin.
Terveisin ystäväsi sus

Mikä siinä on kun toi sus morsein --sanoo aina niin kun asiat on --

Elämä vaan jatkuu ja joku on sanonut että Olet onnesi seppä --tarkoittaen minua -- kun en ole pahemmin menneitä murehtinut.

Otan kanssa nykyäänkin " jos sattuu olemaan Viiniä ja konjakkiakin , sitä vaan haistelen --- on nimittäin kallista ---ja 40% " joka on minun mieliala lääkkeeni ollut -- mitään lääkkeitä ei ole tarvittu -- Se on hyvä kun ei murehdi liikaa menneitä ---tulevassa on ihan tarpeeksi .
Koitetaan pärjätä.

Toisen asemaan ei ole ihan helppo asettua, enkä neuvoa taida. Jotenkin kuvittelisin selvitä vastaavista ihan jokapäiväisellä puuhailulla. Rituliinilla on siihen monipuoliset mahdollisuudet, tosin näin helteellä lie parasta kun menee laiturille ja pistää jalat veteen, huuhtelee naamansa viileällä vedellä tai pulahtaa ihan uimaan.
Illemmalla kun aurinko laskee soutelisi veneellä katsomaan olisko katiskaan joku körmyniska ahven uinut. Perkaisi ne siinä rannalla ja laittaisi yöksi merisuolaan ja sitten huomenna naikka perunoiden päälle kiehumaan. Ruisleipää, piimää, ahvenet ja perunat a vot.
Siinä ajaukset voivat ihan hyvin mennä sinne ukko-kullankin luo. Kyllä sinä pärjäät ja joka päivälle löytyy lohtua ja tajuaa helpotustakin.

Kiitos teille terapeuttisista ohjeista,varsinkin suske osuit aivan naulankantaan,puhuminen ja vaikka viinilasin ääressä on huomioonotettava tervehtymiskeino.

Olen nyt tätä kotia laittanut uuteenuskoon.Siirrellyt huonekaluja jopa huoneesta toiseen ja tehnyt tästä läävästä omannäköiseni.
Olen laittanut ruokaa ja maustanut sen omanmakuni mukaiseksi.
Miehelläni on nyt niin kaunis koti ja hyvä hoito,että en tunne minkäänlaista syyllisyydentuntoa,etten jaksanut itse hoitaa häntä.Siellä on mummoja joka sormelle,ei hän käsikykkääni enä tarttunutkaan,kun viimeksi häntä kävin tapaamassa.
Vihkisormus oli jätetty hienovaraisesti yöpöydän laatikkoon.

Minulla on tota touhotusta onneksi,yhden työn kun saa tehtyä pari uutta jo oottaa tekemistä.
Eilen oli niin kuma päivä,että ei ulos keskipäivällä ollut asiaa.
Ahvenia tässä lähden narraamaan,kun saan aamukahvin ryystettyä,nautitaan näistä kesäisistä keleistä ama

No hyvä. Minäkin vaan omien kokemusteni pohjalta uskalsin taas kertoa, ja luulen hiukkasen sinuakin tuntevani, niin tällaista. Tavallaanhan me ´omaishoitajia ´ molemmat, sinulla henkisen paineen lisäksi myös fyysinen rasitus. Mutta kun on kaikkensa tehnyt, voi olla lopulta rauhoittunut ja jatkaa tai jopa aloittaa ninkuin sinä, omankin elämän elämisen. Mutta muista se, että voi sanoa kaikkensa tehnyt, niin lopulta saavuttaa jopa hyvän olon.

No, kunhan siinä puuhailet, onneksesi on sekin mahdollisuus siellä maalaisympäristössä, vaikka mitä. Positiivisuutta, että nyt on kaikki oikein päin.

Ehkäpä syksymmällä voisit tehdä vihdoin vaikkapa Tampereen reissunkin.

Olen minäkin vaikeuteni kohdannut silloin, nuorena mieleeni ei onneksi viina ole koskaan mieleeni tullut.
Uskon ettei se ole hyvä lääke,minua auttoi terapeutti-- lapseni olivat pieniä, niin hyvä vaan etten nappailut alkoholia .Mieto lääke rauhoitti,
näin pääsin vuosia ja myöhemmin eteenpäin lasteni ilosta ja kasvusta.
Jokainen löytää omat voimavaransa,eikä kannata uskoa ,mitä meistä täällä ketjun porukka keskustelee.Ystväsi heta.

Hyvin monella naisella tuota avainta on onneksi ollut ja osannut vielä käyttää.
Olen seurannut näitä 'selviytymis'tarinoita sivulla helppoa ei ole ollut, ei minullakaan.

Omaa tarinaani en tässä osaa/pysty kertomaan, kaikista huomioista palstalla saaneena jätän edelleenkin kertomatta, voimavarani ovat olleet omat ja hoitolapset, oli tarpeeksi työtä eikä ollut vara alkaa tekemään mitään ihmeitä elettiin vain päivästä toiseen.

TOivonkin että kaikki jaksavat vielä 'selvitä' ja jatkaa omaakin tietään ettei koko loppuelämä mene toisen hoivaamiseen,, koska Suomessa on nykyisin hyvät sosiaaliset palvelut hoivaa tarvitseville.

Hellettä on luvassa tänäänkin pysytellään siellä missä milloinkin on helppo istahtaa ja seurata vaikka kadun liikennettä!