Villakoira

Tutustu todella huolella tähän rotuun. Isovillakoira ei todellakaan ole saman lainen, kuin muut koirat. Tutustu mielellään myös useisiin koiriin ja tarkkaile niitä huolella.

Isovillakoira on luonteeltaan tavallaan äärimmäisen helppo ja toisaalta myös todella hankala. Se mitä isovillakoirista yleensä kerrotaan ei täysin kerro totuutta. Ne huonot puolet jätetään tämän rodun kohdalla kertomatta. Yksi näistä huonoista puolista on se, että villakoiraa ei voi kouluttaa niin kuin muita koiria. Normaalit koulutus keinot ei tuota toivottua tulosta. Ne ei kauheasti keskity mihinkään. Ne ovat myös hyvin levottomia.

Itse en isovillakoiraani koskaan ole oppinut ymmärtämään. Enkä toista tule koskaan ottamaan. Ei todellakaan ole minun rotuni. Tämä tietysti voi olla kiinni yksilöstä tai vain itsestäni.

Nuo trimmaus hommelit on todella helppo opettaa, kun pennusta asti koira totutetaan siihen, että ne tehdään ja tilanteesta ei pois pääse ennen, kuin omistaja antaa luvan.

En allekirjoita edellisen kirjoittajan kommenttia etteikö isovillaa voi kouluttaa kuten muitakin koiria!!! Miksei muka??? Itselläni on kaksi isovillaurosta, enkä ole heidän kanssaan kokenut mitään negatiivistä niin kouluttamisen suhteen kuin muutenkaan. Villakoiria olen omistanut vuodesta -89, eikä kenenkään kanssa ole ollut ongelmia. Toiset yksilö tokit ovat vahvempiluonteisia kuin toiset ja vaativatkin määrätietoisempaa otetta. Koulutus vaatii pitkää myös pitkää pinnaa, mikään ei tapahdu hetkessä! Isovilla on kuitenkin miellyttämisen haluinen, joten siksikin helppo kouluttaa. Oppii helposti ja mielellään asioita. Isovilla on hyvin seurallinen rotu (kuten muutkin kokomuunnokset). Kaipaa aktiviteettia sopivassa määrin, tykkää osallistua kaikkeen mahdolliseen. Luonnetta isovillassa löytyy eli ole todellakaan ole mikään lällykoira, mikä yleinen luulo on!!! Vahtivietti voi olla joillain isovilloilla todella voimakas. Mutta siitä saa mitä ihanimman kaverin kunhan koulutus ja luottamus puolin ja toisin on kunnossa nappuloita, kotiruokaa, jotain valmisruokaa jne.. Kannattaa kysyä kasvattajalta tarkasti kyseisen koiran ruokatottumuksista! Hyvä kasvattaja on myös tukenais koko koiran elämän ajan eli hänen puoleen tulisi sinun voida ongelmatilanteissa aina kääntyä. Myös villakoirakerhon sivuilta saat lisää tietoa kyseisestä rodusta ja sitä kautta voit osallistua esim. trimmuskurssille. Kannattaa käydä tutustumassa. Isovilla on loistava rotuvalinta!!!

Minulla on isovillakoira-uros 3v. Ehkä kallistun olemaan samaa mieltä kuin ensimmäinen kommentoija. Verrattuna edesmenneeseen kultaiseen noutajaamme kouluttaminen on haasteellisempaa. Sen täytyy aina hyötyä jotenkin tottelemisesta, ei pelkästä ilosta tee mitään vaan aina pitää olla hyvä palkkio. Koulutuskentälllä on vähän keskittymisvaikeuksia ja toistoja jaksaa vähän.

Kuitenkin leikkisä ja hauska kaveri, joka innostuu ja kiinnostuu kyllä kaikesta mutta tekeminen jää vähän puolitiehen. Tykkää kovasti ihmisistä ja suurimmasta osasta koirista, joidenkin urosten kanssa on tullut erimielisyyksiä. Vahtivietti on kova ja sen kanssa on yritetty tehdä töitä pennusta asti. Metsäsätysviettiä löytyy myös. Jaksaa lenkkeillä, mutta ei ole mitenkään yliaktiivinen.

Turkin ajelen parin kuukauden välein lyhyeksi, kuonon ja tassut kerran kuussa. En föönää pesun jälkeen, koska turkki on lyhyt. Syönyt on eri nappulamerkkejä ja tällä hetkellä syö ANF ja lihaa sekaisin. Hieman on nirsokin ruoan suhteen. Melko terve on ollut, muutamia korvatulehduksia ja silmätulehduksia oli nuorempana.

Kuitenkin voisin suositella isovillakoiraa sinullekin =)

Täällä kirjoittelee yksi puoli vuotiaan isovilliksen omistaja, edellinen isovilla lopetettiin 12vuoden iässä lonkka vian vuoksi. Mieti oikeasti 5 kertaa ennen kun päätät tämän rodun ottaa. ISOVILLAKOIRA ON ÄÄRIMMÄISEN AKTIIVINEN JA FIKSU!!! Meillä on kaikkien ovien ulkopuolella (myös ulko) hakaset koska jo näin nuorena on keksinyt miten ovet avataan ja se ei sitten pysy edes ulko oven takana kun se on yhdellä kädellä avattava malli... Helppo kouluttaa kun on niin fiksu, mutta todellakaan ei tee jos ei siitä hyödy (nami, kehut, leikki), ethän sinäkään kävisi töissä ilman palkkaa? Oppii jotkut asiat parilla toistolla. JOS EI SAA TARPEEKSI LIIKUNTAA KÄY YLIKIERROKSILLA, jolloin esim odottaminen on mahdottoman vaikeaa. Meillä on 3kk iästä asti käyty tunti päivässä lenkillä ja nykyään tolle riittävä on 2h josta suurin osa VAPAANA oloa. Kun saa tarpeeksi liikuntaa niin on kyllä rauhallinen kotona sisällä, pihalla (ja aina kun pääsee metsään irti) vetää parin minuutin spurtteja jolloin juoksee ihan täysiä edes takaisin 20m matkaa. JOS EI SAA TARPEEKSI AIVOTYÖSKENTELYÄ JA LIIKUNTAA OSAA KYLLÄ KEKSIÄ ITSE TEKEMISTÄ = TUHOAA.

Jos koiran turkin pitää lyhyenä, täytyykö se pesun jälkeen föönata samalla tavalla kuin näyttelyturkkikin? Muutenkin haluaisin tietää lisää lyhyen turkin hoidosta.
- Ei, edes pitkää ei _tarvitse_ föönata mutta se menee sitten kiharaan ja on 2 päivässä takussa. Eli jos on yli 3cm karva niin föönaa edes jotenkin.
Karva on todella helppo hoitoinen jos vedät koiran 3mm terällä ihan lyhyeksi vaikka 4 kertaa vuodessa ja naaman ja hännän alusen kerran kuussa.
Jos koneella ajelu ei innosta niin perus fiskarssin saksilla leikkaat niin lyhyeksi kuin saat parin kk välein.

Millainen ruoka on parasta kyseiselle rodulle? Raakaruokinta, vai kotitekoinen ruoka, vaiko sitten kaupan valmiit ruoat?
- Kaikki käy, tosin yksilöeroja on. Jos koira on esim. viljalle allerginen saattaa raaka olla hyvä vaihtoehto, meillä on kaikki (siis yli 20 vuotta ollut villakoiria) syönyt aina nappulaa. Älä osta royal caninia, se on ihan höttö ruokaa. Jahti&Vahti sarjan extra energia ja kanariisi ovat olleen meillä käytössä, saman sarjan penturuoka on myös hyvää. Tiedämpä muutaman kasvattajankin joiden koirat ovat koko ikänsä olleet J&V ruualla.
Kotiruokintaa (enkä barffia) EN suosittele jos et ole ihan varma mitä teet. Ainakin pentu aika nappulaa (siis vajaa 2v ikään asti kun tulee massaa).

Haukkuuko kyseisen rodun koirat paljon? Voiko esim. kerrostaloon ottaa? Liikuntaa kyllä saisi riittävästi ja välillä säännöllisesti saisi mökillä olla vapaana ja uida.
- Yleensä puhutaan että on isovillakoirat ja pienet villakoirat (=toy, kääpiö ja keskari). Nämä kolme ja iso eroaa toisistaan juurikin tuon haukkuherkkyyden perusteella, sekä energisyyden perusteella. Isovillakoira on metsästyskoira siinä missä pienemmät seurakoiria. Isolla on muistaakseni jopa pk oikeudet toisin kuin pienillä. Pienet ovat adhd sähliä kun iso on selvästi työkoiramaisempi.
Kerrostaloon voi ottaa, mutta jos ei ole hissiä ei muihin kuin maantasa kerrokseen lonkkien ja liukkaiden portaiden vuoksi.
Vapaana pitäisi mun mielestä päästä olemaan vähintän joka toinen päivä, mutta se ei ole ongelma koska villis kyllä oppii helposti pysymään lähellä ja tulemaan luokse, muista että isovilla on metsästyskoira ja lähtee riistan perään.

Miten koiran saa totutettua trimmaukseen? Tottuvatko kaikki koirat siihen?
- trimmaamalla. Pennusta asti joka viikko trimmat siihen asti että murkku ikä on ohi niin ei pitäisi tulla ongelmia. :)
Tottuu jos totuttaa.

Puetteko koiraa talvella, vai pärjääkö hyvin pienellä pakkasella?
- Edellinen isovilla oli aina talvisin lyhyimmästä kohdasta 5cm karvassa ja ei käyttänyt vaatteita. Nykyinen tullaan pitämään lyhyessä karvassa ja sille kyllä pistetään takkia kun pakkasta tulee.
VILLAKOIRAN KARVA EI LÄMMITÄ koska pohjavilla puuttuu kokonaan.

Onnea hankintaan ja mieti monta kertaa ennen pennun ottoa ja keskustele kasvattajien kanssa! :)

Erittäin paljon kiitoksia näistä vastauksista.
Olen paljon tutkiskellut ja miettinyt asiaa ja kyllä se taitaa niin olla, että villakoira tulee olemaan minun koirani. Aiemmin minulla on ollut saksanpaimenkoiria 3 kpl. Jotka ovat täysin valloittaneet sydämeni.
Mutta nyt haluaisin koiran, josta ei lähde karvaa, joka on helppo kouluttaa ja joka tykkää liikkua paljon, koska liikumme itsekkin paljon mieheni kanssa ja haluaisimme ottaa koiran aina mukaan kun vain mahdollista.

Niin ja joku varmaan miettii sitä, että miksi haluan koiran josta ei lähde karvaa. No syitä on useampi, esimerkiksi se, että minulla on 1. tyypin diabetes ja se liittyy tähän niin, että tiedän muutamia diabeetikkoja, joilla on koirankarva mennyt varmaanväliin ja siitä ihon sisään, se on sitten tulehtunut ja diabeetikoilla kun ei jalkoihin saisi tulla haavoja tms. En tiedä ymmärtääkö monikaan mitä yritän tällä tarkoittaa, mutta... No sitten toinen syy on se, että kyläilemme paljon ja minusta on mukavempaa viedä koira kylään jonnekkin, kun siitä ei lähde karvaa. Toki aiemminkin olemme sakemannimme harjanneet hyvin ennenkuin olemme jonnekkin kylään mennyt, mutta työlästähän se on.
Ja muutenkin tykkään siitä ettei asuntoa tarvitse joka päivä imuroida koirankarvoista, vaan senkin ajan voi käyttää koiran kanssa ulkoilemiseen, leikkimiseen yms.

Haluaisin kuitenkin vielä saada vastauksen pariin kysymykseen..

Millä tavalla nypitte koiranne korvista karvat? Käsin vai pinseteillä tms.?

Kuinka usein pesette koiraa? Pesettekö aina kun turkki on likainen, vai aina ennen trimmausta? Kuinka usein koiran voi pestä?

minulla on ollut cockerspanieli,tiibeinterrieri ja viime vuosina villakoiria.olen mieltynyt eniten villakoiraan.minulla on keskikokoisia villakoiria ja rotuna se on isokoira pienessä koossa.todella oppivainen ja kova liikkumaan.villakoira on yleensä nirso ruuan suhteen,siksi sitä on vaikea kouluttaa ruuaalla.esim. ahneet koirat tekevät mitä vain saadakseen syötävää,mutta ei villakoira.luonne on ihana ja sosiaalinen.eivät ole räksyttäjiä,uteliaita kylläkin.