Haukkuuko kenenkään teidän äiti teitä koskaan?
Minä itse saan kuulla vähintään kerran viikossa suunnilleen tälläisen litanian "kusipäälapsi, vitun älyvapaa, saatanan paska, vitun idiootti jne…" Tänään viimeksi nämä sanat tulivat, koska olin syönyt muutaman palasen piirakasta, josta ei olisi saanut syödä. Kukaan ei vaan mulle ollut ilmottanu, ettei sitä saanut syödä. Seisoin siinä hiljaa ja kuuntelin hetken aikaa että äiti sai sanottua sanottavansa, ja kaiken sen jälkeen totesi vielä, että "suksi vittuun siitä".
Jännää tässä on se, että muuten minulla on melkeinpä täydelliset välit äitini kanssa. Keskustelemme tosi paljon kaikesta ja nauramme asioille yhdessä. Ja sitten on tämä synkkä puoli.
Ja se satuttaa. Muistan edelleen kaiken sen, mitä äitini on minulle vuosien mittaan sanonut. Äitini on käyttänyt myös fyysistä väkivaltaa. On lyöty, potkittu, tukistettu ja annettu piiskaa. Monen vuoden ajan, eikä koskaan oo pyydetty anteeksi mitään. Ikää löytyy siis 15.
Kenellekkään en kuitenkaan halua kertoa, koska se vasta pilaisikin välini äitini kanssa.
Kyllä mä kestän vielä muutaman vuoden, sit voin muuttaa asumaan muualle. Mutta kyllä tää itsetuntoa tuhoaa, sana sanalta. Yritän aina sivuuttaa kaiken pahan sillon kun on niitä hyviä päiviä ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta eihän ne koskaan unohdu.
Minä itse saan kuulla vähintään kerran viikossa suunnilleen tälläisen litanian "kusipäälapsi, vitun älyvapaa, saatanan paska, vitun idiootti jne…" Tänään viimeksi nämä sanat tulivat, koska olin syönyt muutaman palasen piirakasta, josta ei olisi saanut syödä. Kukaan ei vaan mulle ollut ilmottanu, ettei sitä saanut syödä. Seisoin siinä hiljaa ja kuuntelin hetken aikaa että äiti sai sanottua sanottavansa, ja kaiken sen jälkeen totesi vielä, että "suksi vittuun siitä".
Jännää tässä on se, että muuten minulla on melkeinpä täydelliset välit äitini kanssa. Keskustelemme tosi paljon kaikesta ja nauramme asioille yhdessä. Ja sitten on tämä synkkä puoli.
Ja se satuttaa. Muistan edelleen kaiken sen, mitä äitini on minulle vuosien mittaan sanonut. Äitini on käyttänyt myös fyysistä väkivaltaa. On lyöty, potkittu, tukistettu ja annettu piiskaa. Monen vuoden ajan, eikä koskaan oo pyydetty anteeksi mitään. Ikää löytyy siis 15.
Kenellekkään en kuitenkaan halua kertoa, koska se vasta pilaisikin välini äitini kanssa.
Kyllä mä kestän vielä muutaman vuoden, sit voin muuttaa asumaan muualle. Mutta kyllä tää itsetuntoa tuhoaa, sana sanalta. Yritän aina sivuuttaa kaiken pahan sillon kun on niitä hyviä päiviä ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta eihän ne koskaan unohdu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ihan samanlainen tilanne. Paitsi TOSI HARVOIN äiti käyttää väkivaltaa. Se suuttuu niin pienestä, aivaniinku se kuvittelee et ollaan mun veljenkaa jotai täydellisii virheettömii lapsii. Sit joskus jos se pyytää anteeka ni se pistää aina kaiken töittensä syyksi että se vie kaiken voiman (todellisuudessa sen tarvii vaan istuu ja vahtii Et joku miekkone pysyy sen elinkonees kiin). Tälläki hetkel kauhee riita menos, ja ei päästä mua isän luo joka on järjestäny rippilahjaks laivamatkan. Muo ottaa päähän se eniten kun se valittaa KOKO AJAN (nytkin) että en koskaan auta sitä Koskaan kotitöissä vaikka oikeesti esim. Silitin kaikki pyykit eilen. Ja sitku ei olla riidois tai on hyvä päivä ni meillä kahestaa menee hyvin :) mut sit esim tää päivä oli yhtä helvettii... muuta ei tainnu kyl sulle olla apuu täst :/ mut ei oo sun äitis ainut tollane xd
Otetaan haukkua piirakasta ja piiskataan :O
Ei kyl oo ihan normaalia.
korjaan vielä, fyysistä väkivaltaa ei käytetä enään (tai ainakaan vuoteen ei oo ollu) mutta henkistä väkivaltaa kyllä!
ja on se jonkunlainen helpotus kuulla, että muidenkin äidit on jotenkin ees samanlaisii...