Aihe

Nimim. yhteenlaskutoimitus

Oletko tuntenut mielestäsi joko varhais- tai puberteetti-iässä turvattomuuden tunnetta.
En lähtisi tälläistä kyselemään, ellen itse olisi elänyt omassa mielessäni suurta turvallisuusvajetta.
Ison sisarusparven keskimmäisenä tätä ei olisi pitänyt tapahtua, mutta niin vaan kävi. Olen työstänyt asiaa paljon. Jotain pahaa on sattunut n. 2-3 vuoden ikäisenä ollessani.

Mokoman asian takia minulle kehittyi vino, addiktiopersoonallisuus. Siitä en tule pääsemään eroon ennen hengenlähtiäisiä.

5

106

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • "Oletko tuntenut mielestäsi joko varhais- tai puberteetti-iässä turvattomuuden tunnetta."

      Suoraan kysymykseen, suora vastaus, kyllä, mutta en ny tässä lähde asiaa nyt sen enempää kertoilemaan koska olen monesti sitäkin asiaa jo täällä puinut, että löytynee vanhemmista teksteistäni...

      Mutta tiedän surullistahan se on, että lapset useimmiten kärsivät vanhempiensa vajavuudesta tavalla tai toisella...

      Joskus ne/asiat kertatuuu jopa sukupolvesta toiseen, ehkä muuttaen jonkin muotoaan, jos asioita ei tunnisteta, niihin ei puututa/niistä ei puhuta, mutta noihin asioihin löytyy apua/keinoja...

      "Mutta keinoja on olemassa. Ihmisen, jonka sisin on saanut lapsuudessa kolhuja, voidaan korjata. Pelkkä mekaaninen tilityö ei riitä, vaan tarvitaan asioiden tunnetasoista työstämistä. Psyykkisen työn myötä ihmisen itsetuntemus lisääntyy eli itsetunto kohoaa ja hän kykenee elämään tasapainoista onnellista elämää ilman riippuvuuksia tai ponnistelujen tarpeita."

      http://maanhalla.wordpress.com/2012/01/09/rikottu-lapsi/

      Edellisen linkin lisäksi tulee mieleen vielä kirjavinkki...

      http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=33

    • Anonyymi

      Lapsuuden kokemukset vaikuttavat, juuri tästä hyvästä kirjoituksesta sen huomaa. On erittäin kunnioitettavaa, että on osannut purkaa lapsuuden kokemuksiaan ja huomata prossessin kautta, että moniin selittämättömiin ongelmiin syy löytyy sieltä. Harmittavaa on, ettei ihmismieli kykene tarkasti muistamaan, mitä on kokenut 2-3 vuoden iässä. Mutta merkittävää turvattomuutta sen on täytynyt olla, koska tuolloin se symbioottinen suhde hoitajaan, usein äitiin, on voimakkaimmillaan.

      Myöhemmin epävarmuus vanhempien parisuhteessa tai rikkonaisuus, säätäminen, jossa lapsesta tulee ns. heittopussi ja hänellä on monta kotia vaikuttaa puolestaan lapsen omaan parisuhteen muodostamiseen. Sitoutuminen ahdistaa, parisuhteet eivät ole pysyviä, jne eli lapsuuden kokemuksilla on ikäänkuin jatkumo lapsen omassa elämässä.

      Itsetutkiskelu kannattaa, vaikka toisaalta olisi niin helppo sulkea silmät ja ajatella, ettei ongelmat ja vaikeudet kokemuksista johdu.

    • Anonyymi

      Ihan samanlaisia kokemuksia minullakin on. En tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta jotain on sattunut noin yhden vuoden molemmin puolin. Muistan asioita parivuotiaasta asti ja en usko, että ainakaan mitään isompaa yksittäistä juttua olisi voinut käydä.

      Tuntuu oudolta, kun on niin paljon asioita, joiden kanssa on vaikeuksia ja kaikki merkit viittaavat lapsuuteen, mutta ei silti tiedä mitä milloin miten miksi.
      Ei edes ole ketään, jolta kysyä mitään. Jotenkin se liittyy täysin hyödyttömiin vanhempiin, isän alkoholismiin ja äidin itsekeskeisyyteen. Ehkä ei suoraan, mutta vähintään välillisesti.

      Kamalan paljon vaikeuttaa elämää edelleen kaikin mahdollisin puolin ja tuntuu, että pyörii vain ympyrää elämässään. Asioita voi tai ainakin voisi työstää, mutta yksin se asioiden kanssa mitään isompaa edistystä ei tapahdu. Tunne-elämän vaikeita vaurioita on todella vaikea ratkoa yksin, osin asiat pahenee.

      • "Tunne-elämän vaikeita vaurioita on todella vaikea ratkoa yksin, osin asiat pahenee."

        Vastaan nyt tähän vaikka näyttää, että edellisestä on jo aikaa kulunut, mutta jos sattuu joku asianosainen sattuisi minun laillani silloin tällöin tänne vilkaisemaan.

        Tosiasiahan se on, että mm. lapsuuden taakkkoja on vaikea ratkoa yksin varsinkin kun ne tunteetkin siellä taustalla vaikuttavat. Eikä oikein ole ketään keltä kysyisi, jonka kanssa keskustelisi, kun harvemmin vanhemmat kykenevät sellaiseen keskusteluun, että helpostikin ne ajatukset sitten pyörii ympyrää jos ei ole rinnalla ketään

        Itselleni aikoinaan eron jälkeen 90-luvun loppupuolella tarjoutui mahdollisuus päästä psykologin juttusille. Lähtökohtana oli pariterpia, mutta ent. puoliso ei käynyt kuin kerran, kun hermostui jo eka kerrasta, että mitä sitä mennyttä vatvomaan. Jatkoin käymistä sitten yksin., kun sitä minulle ehdotettiin.

        Ihan terveyskeskuksen psykologilla kävin vuoden verran, ettei tarvinnu maksaa erikseen, meni vuosimaksun piikkiin. Ettei se terapia välttämättä mitään ihmeellistä ole, kunhan keskustellaan asiakkaan esille tuomista ongelmista jotka osin vaikuttavat tiedostamattakin.

        Ihan normisti istutaankin, ettei se sellaista ole kuin elokuvissa, jossa asiakas makaa ja puhuu enimmäkseen itsekseen ja vastapuoli tekee omia analyysejaan. Minkäänlaista diagnoosiakaan siellä ei tehdä, saati lääkkeitä määrätä, se on sitte lääkärin/psykiatrin heiniä.

        Mutta jotenkin vaan ne monetkin solmukohdat lähtivät aukeamaan, kun ammatti ihminen osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Joiden pohjalta sitä sitten joutui itsekin miettimään mikä mihinkin vaikuttaa ja miten niitä ongelmia voisi ratkaista

        Noin vuoden verran kävin siellä suht säännöllisesti ja sen lisäksi luin kasapäin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Alkuun tosiaan hivenen niitä menneitä, mutta jatkossa sitten enemmänkin mietittiin ratkaisuja ja kartoitettiin voimavaroja ja pyrittiin enemmänkin suuntaamaan tulevaan.

        Tuon oman kokemuksen perusteella voisin suositella jotain tuollaista jos on itse valmis keskustelemaan mieltään painavista asioista. Liittyivät ne nyt sitte menneisyyteen tai nykyisyyteen ja haluaa jotain muutosta

        Ei sieltäkään toki miksikään valmiiksi tulla, saati alati onnelliseksi. Elämä tuo eteen uusia haasteita ja vastoinkäymisiä, toki myös paljon hyvää ja kaunista.

        Mutta jotain mullekkin siittäkin kokemuksesta jäi, jonka vuoksi osaa paremmin itse itseään auttaa. Että ennemminkin nykyään koen lapsuuden kokemukseni voimavarana, kuin että se määrittäisi elämäni kulkua hamaan tappiin asti.


    • Anonyymi

      Usein keräys-roosan vilauttaessa rusettiaan on pakko-oireinen narsismi tai sitä rakentajat hieman rauhalisempia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      244
      18534
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      360
      6817
    3. Uusin Seiska herttainen Torppa

      Uskomatonta luettavaa herttaisesta Torpasta. Olisi nyt kiva saada valkopesuri-jankkaajan ja palstalaisia oikeusjutuilla uhkailleen ja uhonneen kir
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      2004