Löytyykö arkoja valkoisiapaimenkoiria?

Koirapuistossa olen tavannut koirani kanssa useita valkkreita, kaikki ovat olleet rauhallisia sekä sävyisiä, ei-riidanhaluisia eikä arkoja.

valkkareissa kannattaa muistaa se, että se ei juurikaan ole avoin koira, kuten useammat saksanpaimenkoirat ovat. ne ovat enemmän "yhden ihmisen" koiria, epäluuloisia ja varautuneita vieraita kohtaan. tässä pitää muistaa tehdä rajanveto aran ja epäluuloisen koiran välillä, mikä ei useinkaan ole helppoa. jos koira haukkuu vieraille ja seisoo tukevasti omilla jaloillaan, se ei kerro muusta kuin että koira omaa vahtiviettiä. jos koira kyräilee ja kaartelee ja hakeutuu vieraan taakse purrakseen housunpuntista se on arkuutta ja heikkoja hermoja. valkkaria harkitessa korostuu emän ja isän luonteenpiirteet. niiden tulisi olla ehdottomasti pelottomia, avoimia ja energisiä. ja pitää ehdottomasti valkata se reippain pentu pentulaatikosta. näin takaa suurimman mahdollisuuden sille, että saa mukavan koti- tai harrastuskoiran itselleen.
koulutuksella pystyy saamaan paljon hyvää ja myöskin huonoa aikaan. jos ei tiedä onko oma koira arka (eli huono koira) vai "tyypillinen" paimenkoira niin kannattaa käydä arvioimassa sitä jollakin osaavammalla. silloin tietää miten lähtee etenemään koulutuksessa.
oma valkkarini on rohkea, lähtisi mittelemään niin mastiffien kuin tanskandoggien kanssa. ei rähjää remmissä, ei pomota toisia koiria ja välttää konflikteja. mutta jos tilanne tulee niin ei epäröi hetkeäkään, eikä peräänny omalta alueeltaan. puolustaa myös kotia ja perhettä, mutta ei ole koskaan purrut ja ylipäänsä kynnys purra on todella korkea. luottaa kokoonsa ja haukkuunsa, niillä tähänkin asti on pärjätty. mutta oma valkkari tuntuu olevan joku geenimutaatio, useimmat valkkarit joita olen tavannut ovat olleet todella arkoja :(
oma koira oli helppo jo nuoresta saada hallintaan, sen verran herkkiä valkkarit ovat.

ONKO NIITÄ ARKOJA

Jokainen koira on yksilö. En yleistäisi noin rankasti mitä täällä tehdään.

Koiran rodussa on jonkiinlaista arkuutta, ei välttämättä lenkillä syöksy tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Mutta sehän on myös sinusta kiinni miten viet sitä uusiin paikkoihin ja tutustutat ihmisiin pentuna. Kaikki koirat haukkuvat, jos niin halutaan, mutta koulattavissa pois. Tiesin yhden todella aran koiran se oli viety mökille kesäksi ja jätetty yksin päiviksi., syksyllä se tuotiin kaupunkiin se pelkäsi kaikkea. Ei tainut tulla koiraa ?? Vakoisenpaimenkoiran sinä kasvatat itsellesi kaveriksi, sellaiseksi kui haluat..Eikö niin.

Meillä naapurissa asuun valkkarijuniori, ainakin se on järkyttävä autolla räkyttäjä, ei arka mutta ärsyttävä, tietenkään omistaja ei saa sitä kuriin, mutta näin

Koirapuistossa Hesassa olen tavannut muutaman, ovat aivan ihania luonteeltaan; eivät arkoja ollenkaan, päinvastoin. Eivät ole riidanhaluisia, päinvastoin erittäin leikkisiä. Sakuni kanssa ollaan tutustuttu muutamaan.

Olen tavannut. Aivan liian monta. Aikanaan mietin valkkarin hankintaa, mutta näkemäni perusteella päädyin sitten kuitenkin saksanpaimeneen enkä ole katunut. Tarkka saa olla kasvattajan suhteen, jotta saa hyvän valkkarin. Vähän tais sekin rotu kärsiä, kun jokunen vuos sitten oli muotia ottaa blondi ja vähän iisimpi koira, kun saku. Varmasti monessa omistajassakin on vikaa ja oon nähny kyllä niitäkin, jotka on arkoja ja ylipehmeitä mutta silti hallinnassa. Mut niitä mahdottomia tai ainanki turhan hankaliakin löytyy liian paljon. Kannattaa kahesti miettiä ihan jo senkin takia, että persiilleen voi mennä, vaikka osaiskin. Tutulla aivan pimee valkkari ja pimenee vaan päivä päivältä. En tiiä sääliskö enemmän koiraa vai omistajaa siinä tilanteessa, kun mistään ei mitään tule ja aina vaan pahenee. Onhan se koirien kanssa tuuripeliä aina, mutta valkkareiden kanssa tuntuu olevan vähän liiankin. En tohtinut ottaa ite riskiä.

Asun pohjanmaalla ja tunnen runsaasti täältä valkkariomistajia. Kaikki täällä tapaamani koirat ovat sosiaalisia ja terveitä. Eivät juurikaan vahdi. Tulevat hyvin juttuun kaikkien vieraiden ja toisten koirien kanssa. Toivottavasti täältäpäin leviää huolella valituista luonnetestatuista ja a-lonkkaisista vanhemmista hyviä yksilöitä jalostukseen.