Olen hallituksen jäsen yhdistyksessä, jolle edesmennyt jäsenemme oli testamentannut osan omaisuudestaan. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, mutta rupesin sitten ihan teoriatasolla pohtimaan näitä yhdistyksille testamenttaamisia. Suomihan on yhdistysten luvattu maa, ja jatkuvasti perustetaan uusia yhdistyksiä ties mille asialle. Jatkuvasti vanhoja yhdistyksiä myös puretaan. Tosin hyvin usein käy niinkin, että yhdistyksen toiminta vain vähitellen hiipuu ja lopulta käytännössä loppuu, mutta mitään virallista purkamista ei tapahdu, kun kukaan ei edes tule pitäneeksi kokousta, jossa siitä päätettäisi, ja yhdistys jää ns pöytälaatikkoon.
Oletetaanpa sitten, että X on testamentannut jotain yhdistykselle Z. Mitä tapahtuu, jos 1. Z on virallisesti purettu ennen X:n kuolemaa tai 2. yhdistystä Z ei ole virallisesti purettu, mutta sen toiminta on vuosia sitten käytännössä lakannut, ja vaikkapa kaikki yhdistysrekisteriin viimeksi ilmoitetut Z:n nimenkirjoittajat ovat kuolleet ennen X:ää?
Oletetaanpa sitten, että X on testamentannut jotain yhdistykselle Z. Mitä tapahtuu, jos 1. Z on virallisesti purettu ennen X:n kuolemaa tai 2. yhdistystä Z ei ole virallisesti purettu, mutta sen toiminta on vuosia sitten käytännössä lakannut, ja vaikkapa kaikki yhdistysrekisteriin viimeksi ilmoitetut Z:n nimenkirjoittajat ovat kuolleet ennen X:ää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos yhdistystä ei ole enää olemassa eli kukaan sieltä ei ole vastaanottamassa perintöä, tilanne mennee niin kuin ei testamentattu olisikaan eli lakimääräisille perillisille. Korjatkoon Nixnax tai Lakinainen jos on parempaa tietoa.
Ykkös-skenaariossa varmaan jo ihan kaiken järjenkin mukaan menee noin.
Mutta tuo kakkosskenaario on hankalampi tilanne: yhdistys on koko ajan virallisesti kuitenkin olemassa. Joskus tällaiset pöytälaatikkoyhdistykset voivat elpyä vuosienkin kuluttua. Tieto ainakin suurehkosta perinnöstä saattaisi jopa edesauttaa elpymistä. Jostain saattaa yhtäkkiä putkahtaa esiin henkilö tai henkilöitä väittäen itseään yhdistyksen jäseniksi. Ja jos ovat joskus tulleet otetuksi jäseneksi, eivätkä ole koskaan eronneet tai tulleet erotetuksi eikä yhdistys ole virallisesti purkautunut, niin periaatteessahan ovat silloin jäseniä. En osaa sanoa, miten tuossa tilanteessa meneteltäisi.
Testamenttaaja on itse vastuussa, minkälaiseen yhdistykseen omaisuutensa antaa.
Jos testamenttaaja on kuollut, niin verottajahan vaatii perunkirjoituksen oliko 3 kk kuluessa kuolemasta. Siinä on maininta perinnöstä. Silloin verottaja alkaa vaatia yhdistykseltä papereita ja yhdistysrekisterin mukaan kai verottaja katsoo, kuka on hallituksessa yms ja jos on kuolleet, niin yhdistys kai on loppunut heidän näkökannaltaan, en tiedä. Joka tapauksessa verottaja tuskin päästää käsiensä läpi yllättäen tulevia hallituksen jäseniä, joista ei ole mainintaa yhdistysrekisterissä. Jatkossakin verottaja on tarkkana, eli yhdistys ei voi käyttää varoja miten sattuu, muuten verottaja puuttuu siihen, jos varoja yhdistyksestä katoaa. Jos varat yhdistyksessä käytetään sääntöjen mukaisella tavalla, niin sitähän testamenttaaja ontoivonutkin.
Jos nimenkirjoittajat ovat kuolleet, niin jäsenet kai voivat silloin pitä kokouksen, jossa valitaan uudet, ja ilmoittaa nämä sitten sinne yhdistysrekisteriin. Onhan teoriassa mahdollista, että aktiivisenkin yhdistyksen nimenkirjoittajat ovat vaikka kaikki mukana samassa onnettomuudessa ja kuolevat yhtä aikaa. Perinnön vastaanottamisen kannalta tulee sitten vastaan juuri nuo aikatauluasiat eli byrokratia pitää hoitaa ajoissa.
Yhdistyksiä muuten myös aika usein herää kuolleista. Joko innostuvat jostain syystä vuosien tauon jälkeen uudestaan tai tulee uusi sukupolvi. Tiedän erään tapauksen, jossa 90-luvulla yritettiin perustaa yhdistys tietyllä nimellä, mutta asia tyssäsi siihen, että sen niminen yhdistys oli yhdistysrekisterin mukaan jo olemassa, ei vain ollut 20 vuoteen toiminut. En tunne yksityiskohtia, miten se käytännössä hoidettiin, mutta loppujen lopuksi nämä uudet ihmiset alkoivat toimia sen vanhan yhdistyksen nimissä ja nyt 20 vuotta myöhemmin toimivat edelleen.