Jeesus pystyy auttamaan hädässä kuin hädässä, hänelle mikään ei ole mahdotonta. Hän on auttanut minut hiljaksiin ahtaalta avaralle. Aikaa kuntoutumiseen monenlaisesta hädästä on mennyt, mutta nyt kaikki alkaa olla jotakuinkin hyvin. Elämässä on iloa, rauhaa ja tarkoitusta. :) Eikä huono juttu ole sekään, että on myös sopivasti jännitystä ja seikkailua Jumalan todellisuuksissa. Ja uteliaana odotan, mitä jännää ja kiinnostavaa tulevaisuus mahtaakaan tuoda tullessaan. Jumala ei halua tylsää elämää meistä kenellekään, mutta antaa kyllä niiden levätä, jotka tarvitsevat sitä.
Pitäisi kai kertoa tarkemmin omasta kohdasta, mutta mun elämässä ei ole ollut yleisesti ottaen mitään hirveän kauheaa, joskin hirveän kauhea ahdistus ja tuska oli monta vuotta. Koko teini-iän ja varhaisen aikuisiän oikeastaan. Ahdistusta aiheuttivat sosiaaliset suhteet, vaikeat ajatukset, maailman, todellisuuden ja elämän käsittämättömyys, monenlaiset vaarat ja uhat ja kuolema. Harvinaisen pahaa ja lamauttavaa ahdistusta ja paniikkihäiriötä olen kyllä saanut kokea, ja masennustakin. Osa tästä oli vain elämänhallintataidon puutetta, mutta kaiken sen pelon ja ahdistuksen keskellä en olisi kyllä sellaista taitoa pystynytkään oppimaan. Psykiatrillekin koin olevani vääränlainen, liian vaikea tapaus. Onneksi tajusin kohtuullisessa ajassa, ettei minua kukaan muu pysty auttamaan kuin kaikkivaltias Jumala. Ei tämäkään tie ole ollut aina helppo ja paljonhan tässä on pitänyt opetella ja oppia. Mutta on hyvä ja turvallinen olo Jumalan lapsena. Tässä on varmasti apu muillekin apua tarvitseville!
Pitäisi kai kertoa tarkemmin omasta kohdasta, mutta mun elämässä ei ole ollut yleisesti ottaen mitään hirveän kauheaa, joskin hirveän kauhea ahdistus ja tuska oli monta vuotta. Koko teini-iän ja varhaisen aikuisiän oikeastaan. Ahdistusta aiheuttivat sosiaaliset suhteet, vaikeat ajatukset, maailman, todellisuuden ja elämän käsittämättömyys, monenlaiset vaarat ja uhat ja kuolema. Harvinaisen pahaa ja lamauttavaa ahdistusta ja paniikkihäiriötä olen kyllä saanut kokea, ja masennustakin. Osa tästä oli vain elämänhallintataidon puutetta, mutta kaiken sen pelon ja ahdistuksen keskellä en olisi kyllä sellaista taitoa pystynytkään oppimaan. Psykiatrillekin koin olevani vääränlainen, liian vaikea tapaus. Onneksi tajusin kohtuullisessa ajassa, ettei minua kukaan muu pysty auttamaan kuin kaikkivaltias Jumala. Ei tämäkään tie ole ollut aina helppo ja paljonhan tässä on pitänyt opetella ja oppia. Mutta on hyvä ja turvallinen olo Jumalan lapsena. Tässä on varmasti apu muillekin apua tarvitseville!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti Jumala ei auta. En ole koskaan ollut hirveän syntinen tai paha 6v sitten käännyin täysin uskoon lupauduin Jumalalle.
Siitä lähtien on ollut elämä pelkkää alamäkeä. Vastoinkäymisiä toisten perään. Otin isoja riskejä lopetin yliopiston ja rupesin opiskelemaan taidetta, en vain jaksanut. Siinäkää ei Jumala auttanut.
Sairauteni ja hulluuteni vain pahenee en tunne muutakuin vihaa ja levottomuutta.
Ei tosiaan Jumala auta...
Tai ehkä auttaa tänääb on ollut vähän parempi päivä viikkojen sängyssämakailuje päälle
Eipä jumala kyllä täällä ole auttanyt lainkaan, itse sitä on saanut itseään auttaa, kun ei muut sitä tee. Ei ainakaan yhteiskunta, joka tekee avunsaannista aivan mahdotonta, joten yksin tässä on pärjättävä.
lue vastaukset ja vedä salla päähän
Ei siihen jumalaan niin vaan uskota. En minä ainakaan tajua miten se onnistuu. On käsittämätöntä että ylipäätään joku pystyy ja ihan olemaan tosissaan että joo mä nyt uskon tohon näkymättömään tyyppiin. Viime viikonloppuna oltiin rippijuhlissa. 2 puuduttavaa tuntia kirkossa laskien biisilistaa että koska pääsee pois. Ehtoolliselle tunki järjettömästi ihmisiä ja se vielä pitkitti kärsimystä. Teki mieli huutaa että ette oo tosissanne aikuiset ihmiset että tuolla leikkimisellä on oikeasti mitään merkitystä! Oikeastiko joku uskoo tohon ehtoollisjuttuun??? Mä olen saanut uskonnollisen kasvatuksen eikä se ole vielä lähes neljässäkymmenessä vuodessa minuun uponnut vaan vaikuttaa ihan pelle hommalta yhä.
Mikä jumala?