TODELLAYKSINÄINENJAMASENTUNUTJAITSETUHOINENPASKA

Eikö sulla oo koulukavereitakaan? Hanki poikaystävä.. Ainakin näin aluksi..

Hei, täällä kirjoittaa tyttönen joka oli joskus juuri samassa tilanteessa. Hätä ei ole tämännäköinen vaikka pahalta tietysti tuntuukin. Ensinnäkin, jos aikasi tuntuu kuluvan tyhjän toimittamiseen suosittelen kääntymään kahden hyveen puoleen: opiskelu ja liikunta. Niiden parissa aika sujuu rivakammin ja hyöty on taattu! Voit saada niiden kautta myös ystäviä. Ehkä joku liikuntaryhmä tai joukkue voisi olla sinulle sopiva? Siellä pystyt tutustumaan uusiin ihmisiin leppoisassa ilmapiirissä. Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä kuten minä: ensimmäisenä koulupäivänä etsit joukosta muut yksinäiset. Heitä on varmasti muitakin kuin sinä! Itse olen saanut parhaan ystäväni juuri tätä kautta. Tiedän ettei se välttämättä tunnu luonnolliselta, mutta tilanne on yhtä erikoinen myös toiselle ihmiselle. Toivon että löydät ystäviä ja menestyt elämässäsi! Onnea matkaan ja voimia taipaleellesi. :)

Olisiko sinulla mahdollisuutta lähteä leffaan? Sinne voi mennä yksinkin ja pääsisit hetkeksi pois neljän seinän sisältä. Entä kauppa tai ostoskeskus, näkisi ainakin ihmisiä. Opiskelu? Matka perheen kanssa, joku harrastus? Lemmikki? Rohkeasti vain ihmisten ilmoille. Saat varmasti vielä kavereita. Ehkä lääkärissäkäynti voisi olla paikallaan masennuksen takia. Tsemppiä! Et tule olemaan aina yksin.

Etsi netistä ikäisiäisi kirjekavereita. Kokeile lukea kirjoja ja tutustu kiinnostavaan musiikkiin ja käännä esim. sanoja ja tutustu tarkemmin että mitä ne tarkoittavat.

Koita kestää. Kohta on oppivelvollisuutesi suoritettu ja pääset pois sieltä hullujenhuoneelta.

Hei TYTTÖ HÄDÄSSÄ!

Sä olet elämäsi aikana joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita ja pettymyksiä. Sä olet hädässä, koska olet tullut kaltoin kohdelluksi. Lisäksi minusta tuntuu siltä, että sinun kohdallasi nuoruus ottaa erityisen koville. Toivon, että et luovuta. Uskon, että aikuisena elämäsi on paljon helpompaa. Onko elämässäsi tai lähipiirissäsi yhtään sellaista ihmistä, johon voisit luottaa ja jota arvostat? Sinä tarvitsisit yhden sellaisen aikuisen, joka voisi olla tukenasi silloinkin kun tuntuu tosi pahalta. Ymmärrän kyllä, että hoitosuhteet eivät aina onnistu ja alkoholia käyttävä äiti ei jaksa katsoa asioita sinun näkökulmastasi.

Olet tässä saanut neuvoja ja vinkkejä. Niidenkin takana on myötätuntoa ja halua auttaa sinua.

Älä luovuta,
kaikkea hyvää sinulle toivoo Päivi-pappi Hämeestä

Tervetuloa tähän "sarkastiseen" näkemykseen liittyen huomiseen ja yleensä kaikkeen mukaviin asioihin tässä ja nyt. Tähän voisi kiteyttää kolme ensimmäistä mieleen tulevaa asiaa esimerkiksi ensirakkaus, huijaus, päämäärä. Kaikkein lähimpänä sinua ovat tilanteessa he jotka sinua kohtelevat kaltoin. Kuiteskin on tärkeää tiedostaa olevansa kunnollinen tai tottelevainen nuori näissä piireissä sillä tottelevaisuus riippuu itsestäsi. Tarkoitan tällä omaa henkilökohtaista riippuvuus suhdetta toisaalla oleviin ihmisiin kuten sijaisvanhempaan. Jos huijataan tarpeeksi toisia luulemaan tästä tai toisesta asioista heidän joutuun tekemisiin yhä useammin ja tilanne kääntyy omia ajatuksiaan vastaan, lopulta tottelet heidän tarkoitustaan etkä omiasi. Ole siis rehellinen itsellesi. Haluan oikeastaan ilmaista kuinka paljon merkitset minulle vaikka kohtelisin sinua hiemän epäilevästi tarkoitan tällä huonoa itsetuntoasi mikä on lähtöisin heikosta tai huonosta suhteesta vanhempiisi. Hieman itseironiaa mukaan ja kun kuvittelet olevasi olemassa kaiken tämän lähtökohdiltaan kaukaisen kanssa tekemissä ole vain suopea heidän kanssaan siellä niin kuin minä täällä. Hieman minua jännittää kuinka kovasti sinä mahdat minua tulkita mutta heittämällä nopat ilmaan ja sanomalla että sinä pelastut ja katsot kaikkeen suuriimpaan eli mielen takaisista kiemuroista vapautuneena tarvitsen nyt ainoastaan kaiken pyhimmän läsnäoloa, ota pyhähenki itseesi, he tottelevat sinua ja kunnioittavat sinua oli se sitten hieman omaa näkemystäsi poikkeava. Tänään saat kaiken anteeksi aloita itsestäsi ja kerro heille kuinka paljon sinä heitä rakastat takerru heihin ja pidä heitä hyvänä sääli heitä ja korota heitä päästä heidät tuskista ja vapauta heidät synneistä tämä olkoon rukous.

Voit kotona vaik kuunnella musaa ja piirtää ja lainata kirjastosta kirjoja ja lehtiä. Käy jokapäivä vaikka r-kioskilta tai muusta paikasta jotai hyvää itelles et jaksat.

Lue vaik harry potteri siinä menee helposti yks ilta.

Mul oli 13v vähä sama tilanne ku sulla ku äiti asui 500km päässä ja isä vaa joi ja mulla oli turvaton ja yksinäinen olo. Oli mulla tietysti mummo joka oli jo aika vanha mutta ei siitä ollu juttu kaveriksi.

Jos sua oikeen pelottaa vaikka illalla nukkua nii muista että meitä muita hyviä ja iloisia tyyppejä on jossai jotka rakastaa sua omana ittenäs ja muista rukoilla Jeesusta, kun Jeesus osaa ratkaista kaikki ongelmat.

Onnea

Sitten seuraavaksi vähän elämän pienistä iloista:

Venaa ainaki et oot 18 ni voit höylätä luotot tappiin, saat hyvät massit

alaikäisenä taas voit tehdä mitä vaan: pölliminen yms on erittäinkin hyväksyttävää sinun tilanteessasi olevalle. Koita olla jäämättä kiinni ainakaan ihan alkuun.

Sitten seksi: oletko harrastanut masturboimista? Dildoja yms saa netistä tilaamalla alaikäisenäkin. Erittäin mukavaa puuhaa ja aika kuluu. Kun täytät 16 niin oot vapaata riistaa ja voit olla kenen kanssa vaan, ikään katsomatta.

ja urheilu: lenkkejä on tosi kiva heittää ja jos ei joukkueurheilulajit nappaa niin ei se mitään. Lenkkeily, punttisali ja vaikka uiminen, siinä riittää puuhaa.

Ja sitten tosta jeesuksesta, se kyllä ymmärtää kaikki virheesi sitten myöhemminkin, vielä ei oo pakko keskittää elämäänsä uskomiseen ja kaiken maailman moralismiin.

Oot nuori, ei hätää!

Kyllä melkeen itku tulee kun aloituksen lukee ei 15v tytöllä saisi olla asiat noin! Toivottavasti tilanteesi paranee pian rukoilen puolestasi että jeesus auttaa!

Luota itseesi. Sano itsellesi " mä selviän". Pura tunteita ulos. Itse olin 13 v.tyttö, kun tein ratkaisun mille tielle lähden. Molemmat vanhemmat olivat piilojuoppoja. Töissä kävivät, mutta joka päivä olut ja votkapullo tyhjeni. Kapinoin heidän tyyliään vastaan ja selvisin. Olisin halunnut muuttaa pois jo 15. v iässä, vaan en saanut. Kärsin ja ahdistuin. Meni monta vuotta. En hyväksynyt, mutta annoin heidän heikkoudelleen anteeksi. Häpesin toki heitä. Kun löydät voimaa antaa anteeksi, se on jo puoli voittoa. Elämän ilo löytyy pienistä asioista. En itse vieläkään luota kaikkiin, sen vanhempien valehtelu ja juoppous jätti. En anna sen häiritä. Minä tiedän, että olet vahva. Käy tunteet läpi ja ahdistus poistuu kyllä aikanaan. Hyvä musiikki ja lukeminen sekä kotiaskareiden teko auttoi mua. Välillä maalasin. Iso halaus! Ja muuten vinkkinä. Psykan kirjallisuus sitten jossain vaiheessa elämää auttaa eteenpäin. Olet tärkeä!