Olen käynyt läpi helvetin, masennukset, ahdistukset sun muut. Vetänyt pillereitä enemmän kuin pitäisi. Olen ollut ja olen luuseri. Olen painanut joskus läpi harmaankin kiven ja toisinaan vajonnut pohjalle. Viinaa on mennyt mielettömästi. Itsetuntoa ei ole juurikaan. Mutta epäkohdat saavat minut vihasta punaiseksi vaikken osaa korjata itseäni. Tunnen jotain syvällistä esimerkiksi Timo Rautiaisen epätoivoisimmissa lauluissa. Suomalainen melankolia ei ole hyvä juttu mutta kiehtoo. Uskossakin olen. Elämä tuntuu olevan yhtä päänsä seinään hakkaamista. Onko ketään äijää joka ajattelisi näin? Kohtalotoveria etsin. En ole homo, olen naimisissa, mutta olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka miettii asioita syvällisesti. Sähköpostiosoitetta saa antaa. Itse en omaani laita kun siinä on koko nimeni.
Suomalainen sisu ja epätoivo
Reality kills
294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä oo isohomma tehdä toista sähköpostia valenimellä :)
Mut on täällä paljonkin jotka kokee paskaa, mut sulla on sentään vaimo hei. Pidä siitä kiinni. Yhdessä tästä elämän paskakasasta selviää paremmin kuin yksin.
Kiitos kestomake fiksusta kommentistasi :)