kauhistunut

mutta toiset onnistuu tuhoamaan elämänsä jo "pelkällä" viikonloppujuomisella.

Ja sitten ne perkeleet saattaa voida ihan hyvin vielä. Ite vetänyt kolme vuotta ja alkaa pää hajota, ei voi syödä, ei nukkua, lääkkeitä ja kaikkea paskaa ja silti koukussa.

Äitini on juonut säännöllisesti siitä asti kun isäni kuoli vuonna 2000. Toki hän joi jo sitä ennenkin, piilotteli pulloja milloin minnekin ja söi pastilleja ettei kukaan haistaisi mutta silloin hän ei voinut juoda jatkuvasti vaan välissä oli selviäkin päiviä.

Nyt juominen on jokapäiväistä, välissä saattaa olla yksi-kaksi sellaista päivää jolloin hän on pakosta selvinpäin, esin lääkärikäynti tms. Kolme päivää ilman viinaa tai kaljaa on jo mahdottomuus, silloin hän muuttuu niin kärttyiseksi ja sietämättömäksi ettei hän pysty edes itse katsomaan itseään joten alkoholia on saatava jo kahden pakollisen selvän päivän jälkeen.

Tiedä mitä sitten tapahtuisi jos hän joutuisi olemaan selvinpäin enemmän kuin kriittiset kaksi päivää. Delirium tai sydänkohtaus tms varmaan. Ilman kaljaa hän kyllä kuolisi.

Nyt ollaan jo sellaisessa tilanteessa että joku osa minussa hiljaa toivookin että kuolisi pois. Hän ei enää ole mikään läheinen minulle, siitä on pitkään jatkunut juopottelu pitänyt huolen. Alkoholi on jo tehnyt sellaista tuhoa hänen aivoissaan etten tunne häntä enää siksi samaksi ihmiseksi kuin hän joskus oli, hänestä on tullut ilkeä, pahantahtoinen, kiero varas, epälooginen jne, suorastaan mielisairas.

Missään vaiheeessa äitini ei tunnusta että hänen alkoholinkäyttönsä olisi joku ongelma, ei hänelle itselleen eikä kenellekään hänen läheisielleen. Kaikki ongelmat johtuvat hänen mielestään vain siitä että hänellä on niiiiiin kammottavat ja pahat lapset, varsinkin minä.

Huoh.