Millaiset ovat mormonihäät?

Temppelissä suoritettava iankaikkiseen avioliittoon sinetöiminen on varsin lyhyt ja yksinkertainen toimitus. Sinetöitävä pari polvistuu temppelin sinetöimishuoneen alttarin edessä ja temppelivirkailija, jota kutsutaan sinetöijäksi, suorittaa sinetöinnin. Se ei pahemmin eroa avioliittoon vihkimisestä yleisesti. Suurin ero on että liitto solmitaan iankaikkisuudeksi eli sanoja "kunnes kuolema teidät erottaa" ei lausuta vaan todetaan liiton olevan "ajaksi ja iankaikkisuudeksi". Sinetöimishuoneessa on vastakkaisilla seinillä olevat suuret peilit. Kun polvistunut aviopari katsoo toiseen peilistä syntyy visuaalinen vaikutelma loputtomista peilikuvista. Tämä kuvaa iankaikkisuutta. Sormukset vaihdetaan seremonian lopussa. Paikalla saavat olla vain temppelikelpoiset vieraat. Käytännön ongelmia aiheutuu silloin, jos avioparin vanhemmista joku ei ole kirkon temppelikelpoinen jäsen. Hänen/heidän on silloin jäätävä pois oman lapsensa vihkimisestä. Tämä luonnollisesti voi aiheuttaa suurta surua ja ihmetystä. Asia olisi helppo hoitaa jos avioliittoon vihkiminen tehtäisiin aina temppelin ulkopuolella, jolloin kaikki perheenjäsenet ja muutkin vieraat voisivat todistaa vihkimistä. Temppeliin voisi hyvin mennä sinetöitäväksi vaikka häämatkan jälkeen tai vaikka seuraavana päivänä jos ei häämatkaa suoriteta heti. Jostain kumman syystä kirkko kuitenkin laittaa vuoden karanteenin: jos aviopari vihitään temppelin ulkopuolella tulee heidän odottaa yksi vuosi ennenkuin pääsevät sinetöimään liittonsa iankaikkiseksi. Tämä koskee maita, joissa kirkon temppelivihkimisellä on lain edessä pätevyys. Tietysti on maita joissa ei esim. ole temppeliä ja hääpari joutuu lähtemään ulkomaille sinetöitäviksi. Silloin voivat pitää "normaalit" häät joissa vihkimiseen osallistuvat kaikki vieraat ja lähteä sinetöitäviksi ilman vuoden karenssia.
Jos Suomessa aviopari vihitään MAP-kirkkorakennuksessa (esim. tapauksissa jos toinen puolisoista ei ole temppelikelpoinen) ei musiikkina vihkimistilaisuudessa kappelissa saa soittaa muuta kuin kirkon musiikkia. Näin esim. häämarssin on oltava joku kirkon laulu. Tällaista rajoitetta ei ole, jos vihkimispaikkana on joku muu paikka kuin seurakunnan kirkkorakennus.
Varsinaiset juhlat saavat sitten olla ihan sellaiset kun hääpari itse toivoo: tanssia, musiikkiesityksiä, ruokaa, kilpailuja jne.

https://www.mormonit.fi/perhe-ja-temppelit/temppelit/helsingin-temppeli/valokuvat.html

Tuossa on linkki kirkon sivuille joissa on kuvia. Siellä on kuva Espoon temppelin sinetöimishuoneesta. Huoneesta puuttuu alttari. Tämä johtuu siitä, että temppelin sisällä ei saa ottaa valokuvia sen jälkeen kun temppeli on vihitty käyttöönsä. Ennen vihkimistä temppeleissä on kuitenkin avoimet ovet ja niiden yhteydessä kirkon valtuuttamana otetaan joitain virallisia kuvia temppelin sisältä. Tuossa vaiheessa ei sinetöimishuoneissa kuitenkaan vielä ole alttareita, ne asennetaan avoimien ovien jälkeen ennen temppelin vihkimistä.

manivesti kirjoitti:

Temppelissä suoritettava iankaikkiseen avioliittoon sinetöiminen on varsin lyhyt ja yksinkertainen toimitus. Sinetöitävä pari polvistuu temppelin sinetöimishuoneen alttarin edessä ja temppelivirkailija, jota kutsutaan sinetöijäksi, suorittaa sinetöinnin. Se ei pahemmin eroa avioliittoon vihkimisestä yleisesti. Suurin ero on että liitto solmitaan iankaikkisuudeksi eli sanoja "kunnes kuolema teidät erottaa" ei lausuta vaan todetaan liiton olevan "ajaksi ja iankaikkisuudeksi". Sinetöimishuoneessa on vastakkaisilla seinillä olevat suuret peilit. Kun polvistunut aviopari katsoo toiseen peilistä syntyy visuaalinen vaikutelma loputtomista peilikuvista. Tämä kuvaa iankaikkisuutta. Sormukset vaihdetaan seremonian lopussa. Paikalla saavat olla vain temppelikelpoiset vieraat. Käytännön ongelmia aiheutuu silloin, jos avioparin vanhemmista joku ei ole kirkon temppelikelpoinen jäsen. Hänen/heidän on silloin jäätävä pois oman lapsensa vihkimisestä. Tämä luonnollisesti voi aiheuttaa suurta surua ja ihmetystä. Asia olisi helppo hoitaa jos avioliittoon vihkiminen tehtäisiin aina temppelin ulkopuolella, jolloin kaikki perheenjäsenet ja muutkin vieraat voisivat todistaa vihkimistä. Temppeliin voisi hyvin mennä sinetöitäväksi vaikka häämatkan jälkeen tai vaikka seuraavana päivänä jos ei häämatkaa suoriteta heti. Jostain kumman syystä kirkko kuitenkin laittaa vuoden karanteenin: jos aviopari vihitään temppelin ulkopuolella tulee heidän odottaa yksi vuosi ennenkuin pääsevät sinetöimään liittonsa iankaikkiseksi. Tämä koskee maita, joissa kirkon temppelivihkimisellä on lain edessä pätevyys. Tietysti on maita joissa ei esim. ole temppeliä ja hääpari joutuu lähtemään ulkomaille sinetöitäviksi. Silloin voivat pitää "normaalit" häät joissa vihkimiseen osallistuvat kaikki vieraat ja lähteä sinetöitäviksi ilman vuoden karenssia.
Jos Suomessa aviopari vihitään MAP-kirkkorakennuksessa (esim. tapauksissa jos toinen puolisoista ei ole temppelikelpoinen) ei musiikkina vihkimistilaisuudessa kappelissa saa soittaa muuta kuin kirkon musiikkia. Näin esim. häämarssin on oltava joku kirkon laulu. Tällaista rajoitetta ei ole, jos vihkimispaikkana on joku muu paikka kuin seurakunnan kirkkorakennus.
Varsinaiset juhlat saavat sitten olla ihan sellaiset kun hääpari itse toivoo: tanssia, musiikkiesityksiä, ruokaa, kilpailuja jne.

https://www.mormonit.fi/perhe-ja-temppelit/temppelit/helsingin-temppeli/valokuvat.html

Tuossa on linkki kirkon sivuille joissa on kuvia. Siellä on kuva Espoon temppelin sinetöimishuoneesta. Huoneesta puuttuu alttari. Tämä johtuu siitä, että temppelin sisällä ei saa ottaa valokuvia sen jälkeen kun temppeli on vihitty käyttöönsä. Ennen vihkimistä temppeleissä on kuitenkin avoimet ovet ja niiden yhteydessä kirkon valtuuttamana otetaan joitain virallisia kuvia temppelin sisältä. Tuossa vaiheessa ei sinetöimishuoneissa kuitenkaan vielä ole alttareita, ne asennetaan avoimien ovien jälkeen ennen temppelin vihkimistä.

Lue lisää

Muutama korjaus kirjoitukseen:

Ensimmäinen huomautus koskee sinetöintihuonetta. Alttari on aina asetettu sinetöintihuoneeseen jo ennen vihkimistä. En saanut kuvaa näkyviin, joten en osaa sanoa, mikä huone on kyseessä, mutta itse käydessäni avoimien ovien aikana temppelissä näin alttarin sinetöintihuoneessa. Yksi oppaista jopa selitti kirkkoon kuulumattomille vieraille, miten pari polvistuu alttarin äärellä.

Sitten muuhun. Kirkon kannan ja opetuksen mukaan avioliitto pitäisi solmia iankaikkisuudeksi niin pian kuin mahdollista ja mieluimmin niin, että se saisi lainvoiman. Sellaisissa maissa, joissa kirkolla ei ole vihkimisoikeutta (esim. Saksassa tai Ranskassa) parin pitää tietenkin käydä maistraatissa vihittävänä, mutta sen jälkeen heti temppeliin sinetöitäväksi.

Syy kirkon kantaan on se, että kuolema voi yllättää vasta vihityn avioparin milloin ja missä tahansa, jopa häämatkalla. Olen kuulut kertomuksen morsiusparista, jolle jäsenet suosittelivat ensin piispan vihkimistä siviiliavioliittoon ja vuoden kuluttua olisivat menneet temppeliin. Tämä pitkän matkan vuoksi.

Pari kuitenkin tekivät pitkän matkan temppeliin Utahissa. Vuoden kuluessa tapahtui, että avioparille syntyi tyttö, mutta vanhemmat kuolivat, joten niiden tytär jäi orvoksi.

Aikuisena näiden tytär lausui kiitoksen siitä, että sai syntyä "oikealla tavalla" eli liiton alaisena, jolloin hän kuului syntymästään saakka vanhemmilleen iankaikkisuudessa ilman erillistä sinetöintiä.

Loppukatetina huomauttaisin ettei lausetta "kunnes kuolema teidät erottaa" lausuta enää luterilaisessa vihkikaavassa. Joten avioliiton kestoaika jää sen suhteen avoimeksi.

Kirkon johtavat auktoriteetit ovat myös paheksunet yleistä vihkitoimituksen suorittamista suuren yleisön edessä. Heidän mielestä vihkitoimitus on niin pyhä että läsnä ei pitäisi olla kovin suurta yleisöä. Esimerkiksi temppelin sinetöintihuonetta ei ole varattu tilaa suurta yleisöä varten. Joten vaikka morsiusparin kaikki 200 ystävää ja tuttavaa olisivat kelvollisia itse temppeliin, niin ne eivät kuitenkaan mahtuisi sinetöintihuoneeseen seuraamaan toimitusta.

manivesti kirjoitti:

Temppelissä suoritettava iankaikkiseen avioliittoon sinetöiminen on varsin lyhyt ja yksinkertainen toimitus. Sinetöitävä pari polvistuu temppelin sinetöimishuoneen alttarin edessä ja temppelivirkailija, jota kutsutaan sinetöijäksi, suorittaa sinetöinnin. Se ei pahemmin eroa avioliittoon vihkimisestä yleisesti. Suurin ero on että liitto solmitaan iankaikkisuudeksi eli sanoja "kunnes kuolema teidät erottaa" ei lausuta vaan todetaan liiton olevan "ajaksi ja iankaikkisuudeksi". Sinetöimishuoneessa on vastakkaisilla seinillä olevat suuret peilit. Kun polvistunut aviopari katsoo toiseen peilistä syntyy visuaalinen vaikutelma loputtomista peilikuvista. Tämä kuvaa iankaikkisuutta. Sormukset vaihdetaan seremonian lopussa. Paikalla saavat olla vain temppelikelpoiset vieraat. Käytännön ongelmia aiheutuu silloin, jos avioparin vanhemmista joku ei ole kirkon temppelikelpoinen jäsen. Hänen/heidän on silloin jäätävä pois oman lapsensa vihkimisestä. Tämä luonnollisesti voi aiheuttaa suurta surua ja ihmetystä. Asia olisi helppo hoitaa jos avioliittoon vihkiminen tehtäisiin aina temppelin ulkopuolella, jolloin kaikki perheenjäsenet ja muutkin vieraat voisivat todistaa vihkimistä. Temppeliin voisi hyvin mennä sinetöitäväksi vaikka häämatkan jälkeen tai vaikka seuraavana päivänä jos ei häämatkaa suoriteta heti. Jostain kumman syystä kirkko kuitenkin laittaa vuoden karanteenin: jos aviopari vihitään temppelin ulkopuolella tulee heidän odottaa yksi vuosi ennenkuin pääsevät sinetöimään liittonsa iankaikkiseksi. Tämä koskee maita, joissa kirkon temppelivihkimisellä on lain edessä pätevyys. Tietysti on maita joissa ei esim. ole temppeliä ja hääpari joutuu lähtemään ulkomaille sinetöitäviksi. Silloin voivat pitää "normaalit" häät joissa vihkimiseen osallistuvat kaikki vieraat ja lähteä sinetöitäviksi ilman vuoden karenssia.
Jos Suomessa aviopari vihitään MAP-kirkkorakennuksessa (esim. tapauksissa jos toinen puolisoista ei ole temppelikelpoinen) ei musiikkina vihkimistilaisuudessa kappelissa saa soittaa muuta kuin kirkon musiikkia. Näin esim. häämarssin on oltava joku kirkon laulu. Tällaista rajoitetta ei ole, jos vihkimispaikkana on joku muu paikka kuin seurakunnan kirkkorakennus.
Varsinaiset juhlat saavat sitten olla ihan sellaiset kun hääpari itse toivoo: tanssia, musiikkiesityksiä, ruokaa, kilpailuja jne.

https://www.mormonit.fi/perhe-ja-temppelit/temppelit/helsingin-temppeli/valokuvat.html

Tuossa on linkki kirkon sivuille joissa on kuvia. Siellä on kuva Espoon temppelin sinetöimishuoneesta. Huoneesta puuttuu alttari. Tämä johtuu siitä, että temppelin sisällä ei saa ottaa valokuvia sen jälkeen kun temppeli on vihitty käyttöönsä. Ennen vihkimistä temppeleissä on kuitenkin avoimet ovet ja niiden yhteydessä kirkon valtuuttamana otetaan joitain virallisia kuvia temppelin sisältä. Tuossa vaiheessa ei sinetöimishuoneissa kuitenkaan vielä ole alttareita, ne asennetaan avoimien ovien jälkeen ennen temppelin vihkimistä.

Lue lisää

Muutama huomautus:

Ensimmäiseksi mainitsen, että alttarit ovat sinetöintihuoneeseen asetettu jo ennen vihkimistä. Näin itse käydessäni Espoon temppelissä alttarin asetetun sinetöintihuoneeseen.

Sitten temppelitoimitukseen. kirkon kannan ja opetuksen mukaan avioliitto pitäisi solmia temppelissä mieluimmin niin, että se saisi heti lainvoiman. Näin siksi, että kuolema voi yllättää milloin ja missä tahansa, jopa häämatkalla.

Sellaisessa maassa, jossa kirkolla ei ole vihkimisoikeutta tai temppelissä suoritettava sinetöinti ei saa lainvoimaa, vihkiminen pitää suorittaa muualla ja mennä sen jälkeen temppeliin sinetöitäväksi.

Vielä sen verran, että sinetöintihuoneet ei ole suunniteltu suurta yleisöä varten. Niinpä esimerkiksi morsiusparin 200 ystävää, tuttua ja sukulaista ei mahtuisi sinetöintihuoneeseen seuraamaan toimitusta, vaikka olisivatkin muuten kelvollisia temppeliin.

lehi kirjoitti:

Muutama korjaus kirjoitukseen:

Ensimmäinen huomautus koskee sinetöintihuonetta. Alttari on aina asetettu sinetöintihuoneeseen jo ennen vihkimistä. En saanut kuvaa näkyviin, joten en osaa sanoa, mikä huone on kyseessä, mutta itse käydessäni avoimien ovien aikana temppelissä näin alttarin sinetöintihuoneessa. Yksi oppaista jopa selitti kirkkoon kuulumattomille vieraille, miten pari polvistuu alttarin äärellä.

Sitten muuhun. Kirkon kannan ja opetuksen mukaan avioliitto pitäisi solmia iankaikkisuudeksi niin pian kuin mahdollista ja mieluimmin niin, että se saisi lainvoiman. Sellaisissa maissa, joissa kirkolla ei ole vihkimisoikeutta (esim. Saksassa tai Ranskassa) parin pitää tietenkin käydä maistraatissa vihittävänä, mutta sen jälkeen heti temppeliin sinetöitäväksi.

Syy kirkon kantaan on se, että kuolema voi yllättää vasta vihityn avioparin milloin ja missä tahansa, jopa häämatkalla. Olen kuulut kertomuksen morsiusparista, jolle jäsenet suosittelivat ensin piispan vihkimistä siviiliavioliittoon ja vuoden kuluttua olisivat menneet temppeliin. Tämä pitkän matkan vuoksi.

Pari kuitenkin tekivät pitkän matkan temppeliin Utahissa. Vuoden kuluessa tapahtui, että avioparille syntyi tyttö, mutta vanhemmat kuolivat, joten niiden tytär jäi orvoksi.

Aikuisena näiden tytär lausui kiitoksen siitä, että sai syntyä "oikealla tavalla" eli liiton alaisena, jolloin hän kuului syntymästään saakka vanhemmilleen iankaikkisuudessa ilman erillistä sinetöintiä.

Loppukatetina huomauttaisin ettei lausetta "kunnes kuolema teidät erottaa" lausuta enää luterilaisessa vihkikaavassa. Joten avioliiton kestoaika jää sen suhteen avoimeksi.

Kirkon johtavat auktoriteetit ovat myös paheksunet yleistä vihkitoimituksen suorittamista suuren yleisön edessä. Heidän mielestä vihkitoimitus on niin pyhä että läsnä ei pitäisi olla kovin suurta yleisöä. Esimerkiksi temppelin sinetöintihuonetta ei ole varattu tilaa suurta yleisöä varten. Joten vaikka morsiusparin kaikki 200 ystävää ja tuttavaa olisivat kelvollisia itse temppeliin, niin ne eivät kuitenkaan mahtuisi sinetöintihuoneeseen seuraamaan toimitusta.

Lue lisää

Jo pienenä orvoksi jäänyt mormonipariskunnan tytär siis tulee elämään iankaikkisuutensa vanhempiensa kanssa, koska avioliitto solmittiin oikein.

Onko tämä tytär naimisissa ja onko heillä lapsia? Elääkö pariskunta iankaikkisesti yhdessä vaimon vanhempien vai appivannhempien kanssa? Entäpä heidän mahdolliset sisaruksensa jaa heidän lastensa serkut puolisoineen ja lapsenlapsineen? Entä morsiamen ja appilan isovanhemmat ja heidän isovanhempansa?

Miten iso porukka heidän tulevassa yhteisessä iankaikkisuudessaan muodostaa perhekunnan? Mistä kohtaa pannaan poikki? Ovatko myös Aatami ja Eeva mukana?

Vielä kysyisin, miten Cro-Magnonin ihmiset ja muut varhaisimmat esivan hemmat ovat mukana perhekunnassa? Cro-magnonin ihminen on elänyt Euroopassa myöhäispaleoliittisella kaudella, arviolta 35 000–10 000 vuotta sitten. Cro-Magnonin luoma jääkauden ajan kulttuuri oli pitkälle kehittynyt metsästyskulttuuri luolaveistoksineen, luolataiteineen ja koristelluin ja taitavasti tehtyine työkaluineen. Aseita ja työkaluja tehtiin taitavasti peuransarvesta ja luusta. Ihmiset ryhmittyivät heimoiksi ja ehkä myös heimot suuremmiksi klaaneiksi.

Jo Cro-magnonin ihmiset siis muodostivat perhekuntia ja mahdollisesti klaaneja... mutta tässä tapauksessa tämän palstan aiheena on vain mormonismi, joten kysyn:

Miten perhekunta muodostuu mormonismin käsityksen mukaan iankaikkisuudessa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Cro-Magnonin_ihminen

lehi kirjoitti:

Muutama korjaus kirjoitukseen:

Ensimmäinen huomautus koskee sinetöintihuonetta. Alttari on aina asetettu sinetöintihuoneeseen jo ennen vihkimistä. En saanut kuvaa näkyviin, joten en osaa sanoa, mikä huone on kyseessä, mutta itse käydessäni avoimien ovien aikana temppelissä näin alttarin sinetöintihuoneessa. Yksi oppaista jopa selitti kirkkoon kuulumattomille vieraille, miten pari polvistuu alttarin äärellä.

Sitten muuhun. Kirkon kannan ja opetuksen mukaan avioliitto pitäisi solmia iankaikkisuudeksi niin pian kuin mahdollista ja mieluimmin niin, että se saisi lainvoiman. Sellaisissa maissa, joissa kirkolla ei ole vihkimisoikeutta (esim. Saksassa tai Ranskassa) parin pitää tietenkin käydä maistraatissa vihittävänä, mutta sen jälkeen heti temppeliin sinetöitäväksi.

Syy kirkon kantaan on se, että kuolema voi yllättää vasta vihityn avioparin milloin ja missä tahansa, jopa häämatkalla. Olen kuulut kertomuksen morsiusparista, jolle jäsenet suosittelivat ensin piispan vihkimistä siviiliavioliittoon ja vuoden kuluttua olisivat menneet temppeliin. Tämä pitkän matkan vuoksi.

Pari kuitenkin tekivät pitkän matkan temppeliin Utahissa. Vuoden kuluessa tapahtui, että avioparille syntyi tyttö, mutta vanhemmat kuolivat, joten niiden tytär jäi orvoksi.

Aikuisena näiden tytär lausui kiitoksen siitä, että sai syntyä "oikealla tavalla" eli liiton alaisena, jolloin hän kuului syntymästään saakka vanhemmilleen iankaikkisuudessa ilman erillistä sinetöintiä.

Loppukatetina huomauttaisin ettei lausetta "kunnes kuolema teidät erottaa" lausuta enää luterilaisessa vihkikaavassa. Joten avioliiton kestoaika jää sen suhteen avoimeksi.

Kirkon johtavat auktoriteetit ovat myös paheksunet yleistä vihkitoimituksen suorittamista suuren yleisön edessä. Heidän mielestä vihkitoimitus on niin pyhä että läsnä ei pitäisi olla kovin suurta yleisöä. Esimerkiksi temppelin sinetöintihuonetta ei ole varattu tilaa suurta yleisöä varten. Joten vaikka morsiusparin kaikki 200 ystävää ja tuttavaa olisivat kelvollisia itse temppeliin, niin ne eivät kuitenkaan mahtuisi sinetöintihuoneeseen seuraamaan toimitusta.

Lue lisää

OK, muistini sitten pätkii. Itse en muista avoimista ovista alttaria. Kuvassa sitä ei näy. Olikos ns. opetushuoneessa eli siinä missä on se seinämaalaus, alttari avoimien ovien aikana?
Ainakin on niin, että temppelin esirippua ei näkynyt avoimissa ovissa, vain se verho jolla esirippu peitetään. Minulle sanottiin että esirippu asennetaan itseasiassa vasta avoimien ovien jälkeen, ehkä sekoitin tähän.


Jos kuolema voi yllättää avioparin niin miksi siis vuoden karanteeni? Miksei sallita vihkimistä temppelin ulkopuolella ensin jotta aviopuolisoiden omat vanhemmat voisivat todistaa lastensa elämän suuren päivän huolimatta vanhempien suhteen tilasta mormonikirkkoon? Ei liene kovin yleistä että häiden jälkeisenä päivänä kuollaan. Miksei siis kirkkovihkimistä (tai vaikkapa rotariseuran klubilla jos sikseen tulee) ensin ja intiimiä sinetöintiä seuraavana päivänä?

manivesti kirjoitti:

OK, muistini sitten pätkii. Itse en muista avoimista ovista alttaria. Kuvassa sitä ei näy. Olikos ns. opetushuoneessa eli siinä missä on se seinämaalaus, alttari avoimien ovien aikana?
Ainakin on niin, että temppelin esirippua ei näkynyt avoimissa ovissa, vain se verho jolla esirippu peitetään. Minulle sanottiin että esirippu asennetaan itseasiassa vasta avoimien ovien jälkeen, ehkä sekoitin tähän.


Jos kuolema voi yllättää avioparin niin miksi siis vuoden karanteeni? Miksei sallita vihkimistä temppelin ulkopuolella ensin jotta aviopuolisoiden omat vanhemmat voisivat todistaa lastensa elämän suuren päivän huolimatta vanhempien suhteen tilasta mormonikirkkoon? Ei liene kovin yleistä että häiden jälkeisenä päivänä kuollaan. Miksei siis kirkkovihkimistä (tai vaikkapa rotariseuran klubilla jos sikseen tulee) ensin ja intiimiä sinetöintiä seuraavana päivänä?

Lue lisää

Annetaan vähän lisätietoa. Nykyisin vuoden karensiaka siviilivihkimisen ja sinetöinnin välillä on poistettu, joten nykyisin on mahdollista järjestää julkinen vihkiminen sukulaisten ja häävieraiten edessä ja sitten jälkeenpäin mennä temppeliin sintöittäväksi, jos niin tuntuu paremmalta.

Vuoden karensi maallisen vihkimisen ja sinetöinnin välillä asetettiin aluperin sen vuoksi, koska johtajien mielestä hääjuhlat siviilivihkimisen jälkeen alensi sinetöinnin arvoa. Tarkoitus oli ilmeisesti hillitä hääjuhlien riehakasta menoa.

Oli kuitenkin poikeuksia kuten Suomessa oli v.1958-1985. Ensin Sveitsin aikaan piti vihkimisen tapahtua Suomessa sen ajan avioliittolakien vuoksi. Tukholman aikana syynä oli se, että Rotsin lakien mukaan suomalaisia pareja ei voinut vihkiä koska avioliittolait erosivat maiten välillä. Sen jälkeen kun Suomessa avioliittolaki uudistettiin ja muutettin yhdenmukaiseksi Ruotsin lainsäädännön kanssa, piti mennä suoraan Ruotsiin.

Nykyisin kun vuoden karensiaika on poistettu ei ole mitään esteitä järjestää ensin häät vihkimisineen ja sitten jälkikäteen sinetöidä avioliitto temppelissä. Mutta oletan johtavien auktoriteetien toiveena olevan, että jäsenet menisivät temppeliin suoraan vihittäväksi niisä maissa, joissa kirkolla on vihkimisoikeus.

Toisaalta on myös mahdollista arvioita, onko etäisyys lähimpään temppeliin niin lähellä kotipaikka, että voi mennä suoraan temppeliin vai olisiko parempi suoritta vihkiminen ensin. Esimerkiksi Rovaniemellä asuva morsiuspari voisi halutessa ensin viettää häät ja sen jälkeen mennä Espooseen sinetöittäväksi.

Mitenkä avioehtohomma jos on vuodenkin karenssia jne?