Ystäväni kotilot

Ostin ensimmäisen akaattikotiloni 18-vuotiaana, kun olin juuri muuttanut kotoa. Olin tosi yksinäinen ja kaipasin kovasti seuraa. Annoin kotilolleni nimeksi Kullervo ja kiinnyin siihen kuin omaan lapseeni. Olin surun murtama, kun Kullervo pääsi karkaamaan akvaariosta jossa se asusti. Kullervo oli ollut mulle niin paljon enemmän kuin pelkkä lemmikki, se oli ollut paras ystäväni johon olin voinut aina luottaa. Mutta se karkasi enkä nähnyt sitä enää koskaan.

Kullervon katoaminen oli niin järkyttävä kokemus, että masennuin ja menetin elämänhaluni kokonaan. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin edes harkitsemaan uuden kotilon hankintaa.

Lopulta sain taas yksinäisyydestä tarpeekseni ja hain kotiini uuden pikku ystävän, Urhon. Urhon ansiosta elämäni tuntuu taas elämisen arvoiselta. On niin ihanaa kun kotona odottaa aina joku joka hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja pitää kaikki salaisuuteni. Urho ei voi koskaan korvata Kullervoa, mutta sen ystävyys tuo paljon valoa muuten niin yksinäiseen elämääni.
4178
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Liikuttavaa. Toivotaan Urholle pitkää ikää.

Äänestä

Toivotaan myös, että Kullervo löytää pitkältä karkumatkaltaan takaisin kotiin. Akaattikotilot voi elää yli 10 vuotta.

Äänestä

Juu, koitapa vain etsiä kotoasi kaikkialta. Kotilo menee kuoreensa kuivumisen uhatessa ja kasvattaa ulosmenoaukon kohdalle paksun kalvon, joka suojelee ja estää kuivumisen. Sitten se menee horrostilaan, jossa voi elää vuosia.
Etsipä vain kaikki paikat, se voi hyvin olla jossain kaapin tai lipaston/ jääkaapin alla/takana liimautuneena ja hyv

Äänestä
  • inkin elävä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kotiloiden kaveri kirjoitti:

Ostin ensimmäisen akaattikotiloni 18-vuotiaana, kun olin juuri muuttanut kotoa. Olin tosi yksinäinen ja kaipasin kovasti seuraa. Annoin kotilolleni nimeksi Kullervo ja kiinnyin siihen kuin omaan lapseeni. Olin surun murtama, kun Kullervo pääsi karkaamaan akvaariosta jossa se asusti. Kullervo oli ollut mulle niin paljon enemmän kuin pelkkä lemmikki, se oli ollut paras ystäväni johon olin voinut aina luottaa. Mutta se karkasi enkä nähnyt sitä enää koskaan.

Kullervon katoaminen oli niin järkyttävä kokemus, että masennuin ja menetin elämänhaluni kokonaan. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin edes harkitsemaan uuden kotilon hankintaa.

Lopulta sain taas yksinäisyydestä tarpeekseni ja hain kotiini uuden pikku ystävän, Urhon. Urhon ansiosta elämäni tuntuu taas elämisen arvoiselta. On niin ihanaa kun kotona odottaa aina joku joka hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja pitää kaikki salaisuuteni. Urho ei voi koskaan korvata Kullervoa, mutta sen ystävyys tuo paljon valoa muuten niin yksinäiseen elämääni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu