Syy tähän kaikkeen on huono tuuri, koska olen tehnyt, ja teen tästäkin eteenpäin kaikkeni korjatakseni oman syrjäytymiseni.
Alkuun ihminen syyttää itseään. Vika löytyy aluksi käytöksestä, sitten geeneistä, sitten aikaisemmista valinnoista. Näissä kaikissa syytöksissä tullaan lopulta umpikujaan. Vika ei voi olla käytöksessä, koska ihminen ei jossain vaiheessa enää satuta käytöksellään ketään ja kykenee rakentavaan yhteistyöhön muiden kanssa. Vika ei voi olla geeneissä, koska jopa sosiaalisesti itseä kyvyttömämmillä, rumalla ja vammaisella henkilöillä voi olla ystävä. Vika ei voi olla aikaisemmissa valinnoissa, koska paljon huonommistakin oloista peräisin oleva ihminen voi ystävystyä muiden kanssa. Mikään mainitsemani seikka ei estä itselle mieluisen ystävyyssuhteen syntymistä, koska vastaesimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Tästä päättelin, että vika onkin kokonaisuudessa ja masennuin. Harkitsin itsemurhaa monta kertaa, kunnes tajusin että on olemassa rikollisia ja murhaajia, rumia ja tyhmiä taisteluarven kantajia, joilla on läheinen suhde johonkin toiseen. Olen nykyään varma, että löytyy itseäni huonommassa jamassa olevia persoonia, jotka kykenevät läheisiin ihmissuhteisiin. Otetaan esimerkiksi oman elämäni suurin murheenkryyni, eli se etten ole koskaan seurustellut (en löydä naista). Olen siinä suhteessa erilainen kuin monet murhaajat, vaimoaan pieksevät siat, jopa raiskaajat. En pitäisi itseäni näihin ääripäihin verrattuna huonona ihmisenä.
Pohdittuani hetken pitempään aloin syyttää yhteiskuntaa. Uskottelin itselleni, että yhteiskunnan arvot ja tavallisena pidetyt rutiinit ovat oman toimintani kanssa ristiriidassa. En ole suomalaisen miehen stereotypia, enkä tee kaikkea samalla tavalla kuin muut. Pukeudun ehkä siististi, mutta en seuraa muotivillityksiä. Aloin siis ajatella, että olen omalaatuinen, ja omituisuuteni ajaa ihmiset pois luotani. Tässä ajattelussa törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, että olen kuullut monen puhuvan "omalaatuisesta" jopa positiiviseen sävyyn. On kuulemma hyvä olla "omanlainen", oma itsensä, itsenäisesti ajatteleva yksilö - nämä kaikki ovat toivottuja ominaisuuksia kumppanilta. Yleensä kun puhutaan "omituisuudesta", ihmisille tulee mieleen mielenterveysongelmat. Kohdallani ei ole kyse siitä, koska osaan hallita omaa toimintaani ja olen oppinut kestämään tämän kaiken oltuani useaan otteeseen masentunut, mikä kyllä on mielenterveysongelma, mutta lievimmästä päästä. Silti paljon minua oudommat ja itsemurhaa yrittäneet ovat löytäneet itselleen kumppanin. En siis voi olla niin omituinen, että se olisi joku este läheisille ihmissuhteille.
Jäljelle jää huono tuuri. Kovan karman laki sanoo, ettei kohdalleni ikinä tule osumaan sellaista ihmistä, jota voisin kutsua ystäväksi. Kun sen tajuaa, että luultavasti jää yksin, kaiken merkityksettömyys on käsin kosketeltavaa. Se suorastaan räjähtää silmille. Tunne on vähän samanlainen kuin se, että ajelehtisi yksin lautalla keskelle pimeää merta. Missään ei ole ketään (yksinäisyys), ympärillä vain pimeys (tyhjän elämän lohduttomuus) ja ennen kuin kuolee janoon, alkaa ryyppäämään suolavettä, kunnes tulee paha olo ja pyörtyy.
Alkuun ihminen syyttää itseään. Vika löytyy aluksi käytöksestä, sitten geeneistä, sitten aikaisemmista valinnoista. Näissä kaikissa syytöksissä tullaan lopulta umpikujaan. Vika ei voi olla käytöksessä, koska ihminen ei jossain vaiheessa enää satuta käytöksellään ketään ja kykenee rakentavaan yhteistyöhön muiden kanssa. Vika ei voi olla geeneissä, koska jopa sosiaalisesti itseä kyvyttömämmillä, rumalla ja vammaisella henkilöillä voi olla ystävä. Vika ei voi olla aikaisemmissa valinnoissa, koska paljon huonommistakin oloista peräisin oleva ihminen voi ystävystyä muiden kanssa. Mikään mainitsemani seikka ei estä itselle mieluisen ystävyyssuhteen syntymistä, koska vastaesimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Tästä päättelin, että vika onkin kokonaisuudessa ja masennuin. Harkitsin itsemurhaa monta kertaa, kunnes tajusin että on olemassa rikollisia ja murhaajia, rumia ja tyhmiä taisteluarven kantajia, joilla on läheinen suhde johonkin toiseen. Olen nykyään varma, että löytyy itseäni huonommassa jamassa olevia persoonia, jotka kykenevät läheisiin ihmissuhteisiin. Otetaan esimerkiksi oman elämäni suurin murheenkryyni, eli se etten ole koskaan seurustellut (en löydä naista). Olen siinä suhteessa erilainen kuin monet murhaajat, vaimoaan pieksevät siat, jopa raiskaajat. En pitäisi itseäni näihin ääripäihin verrattuna huonona ihmisenä.
Pohdittuani hetken pitempään aloin syyttää yhteiskuntaa. Uskottelin itselleni, että yhteiskunnan arvot ja tavallisena pidetyt rutiinit ovat oman toimintani kanssa ristiriidassa. En ole suomalaisen miehen stereotypia, enkä tee kaikkea samalla tavalla kuin muut. Pukeudun ehkä siististi, mutta en seuraa muotivillityksiä. Aloin siis ajatella, että olen omalaatuinen, ja omituisuuteni ajaa ihmiset pois luotani. Tässä ajattelussa törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, että olen kuullut monen puhuvan "omalaatuisesta" jopa positiiviseen sävyyn. On kuulemma hyvä olla "omanlainen", oma itsensä, itsenäisesti ajatteleva yksilö - nämä kaikki ovat toivottuja ominaisuuksia kumppanilta. Yleensä kun puhutaan "omituisuudesta", ihmisille tulee mieleen mielenterveysongelmat. Kohdallani ei ole kyse siitä, koska osaan hallita omaa toimintaani ja olen oppinut kestämään tämän kaiken oltuani useaan otteeseen masentunut, mikä kyllä on mielenterveysongelma, mutta lievimmästä päästä. Silti paljon minua oudommat ja itsemurhaa yrittäneet ovat löytäneet itselleen kumppanin. En siis voi olla niin omituinen, että se olisi joku este läheisille ihmissuhteille.
Jäljelle jää huono tuuri. Kovan karman laki sanoo, ettei kohdalleni ikinä tule osumaan sellaista ihmistä, jota voisin kutsua ystäväksi. Kun sen tajuaa, että luultavasti jää yksin, kaiken merkityksettömyys on käsin kosketeltavaa. Se suorastaan räjähtää silmille. Tunne on vähän samanlainen kuin se, että ajelehtisi yksin lautalla keskelle pimeää merta. Missään ei ole ketään (yksinäisyys), ympärillä vain pimeys (tyhjän elämän lohduttomuus) ja ennen kuin kuolee janoon, alkaa ryyppäämään suolavettä, kunnes tulee paha olo ja pyörtyy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ei veikkaa ei voi voittaa.
Piti mainita miestissit mutta unohdin kaiken tuon vuodatuksen keskellä.
Ei ole minun kommenttini.
Pitää kyllä sanoa että otsikon luettuani olin 100% varma että taas joku miestissijuttu mutta olin positiivisesti yllättynyt.