Esim. Oulun EMMT:llä ei ole loppuun asti ajateltu, mitä damagea moinen toiminta aiheuttaa. Onko käynyt koskaan edes mielessä, pitkällä tähtäimellä?
Leväperäinen diagnoosien latelu
Kylmät kädet
9128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
EMTT*, Eteläinen Mielenterveystoimisto. Määräsivät mulle Seronilia, kun aikoinaan erehdyin kertomaan, että mikään ei tunnu miltään ja kaikki on pelkkää harmaata. Voi jumakauta voitte kuvitella, mitä moinen lääke tekee ihmisille, joilla jo MUUTENKIN kaikki tunteet täysin nollassa.
No, järjetön ahdistushan siitä syntyi, joka sai käyttäytymään täysin mielipuolisesti. Sen jälkeen löivät mulle diagnoosiksi: Psykoosipiirteinen persoonallisuus, jos oikein muistan.
Minut on leimattu psykopaatiksi, mutta eniten inhoan näitä kaksisuuntais-mielialahäiriö-paskadiagnooseja, joita saa tänä päivänä joka ikinen halukas, joka ei jaksa nousta aamulla töihin.
Nyky-yhteiskunta on farssi.
Pistetään jokainen laiska litra-aivo työkyvyttömyyseläkkeelle, eihän meillä niitä edes kovin paljoa jo ennestään ole. Eikä ole tulossakaan,
Mä olen työnarkomaani. Kun mulla on työpaikka niin elän sille työlle. Teen ylitöitä ja jätän vaikka kirjaamatta työtunnit että saisin olla töissä. Vapaapäivinäkin tungen itseäni töihin. Mulle ei merkitse perhe eikä ihmissuhteet mitään. Vapaa-aikaa en tarvitse koska olen onnellinen vain töissä. Kun en voi mennä töihin nukun sen koko vapaa-aikani että työt alkaisi nopeammin. Rakastan kiirettä. Kun sattuu työpäivän päätteeksi niin se on hyvä merkki. Suoritin hyvin. Nyt työkyvyttömyys eläkkeellä katson kuvia entisestä työpaikastani ja lämpö täyttää sydämmeni. Rakastin työtäni, työpaikkaani, aivan kaikkea siellä. Elämäni hajosi kun jouduin luopumaan siitä. Huusin lattialla ensimmäisen päivän kun en päässyt töihin. Itkin viikon, aloin lääkitä itseäni alkoholilla. Meni kuukausi sumussa. Lopulta tajusin että olin sairas. Piti alkaa löytää sisältöä omista lapsista, löytää ystäviä, hoitaa parisuhdetta. Kaikkeen minulle arvottomaan piti keskittyä ja löytää siitä mielekkyys. Opettelen sitä nyt neljättä vuotta. Vaikeaa on.
Pienikalloinen bipo? Seppo?
Aspergerin syndrooma ja psykoosipiirteinen persoonallisuus. Noi kaksi diagnoosia sain Oulun EMTT:ltä meilkein kättelyssä.
Onko nuo diagnoosit itsesi mielestä päin p#rsettä? Itselläni on ainakin 5 eri diagnoosia,En edes muista mikä tai mitkä niistä jäi voimaan.Eikä edes kiinnosta.
Psykiatria on totaalista pelleilyä.
Juu tuohon yhdyn.
Osaksi diagnoosit ikään kuin antavat luvan kokeilla erilaisia lääkkeitä. Nykyisistä diagnooseista esimerkiksi kaksisuuntaiseen ja skitsoaffektiiviseen voidaan kokeilla vähän kaikenlaisia lääkkeitä (masennus, neurolepti, yms), joten niitä diagnooseja sitten myös annetaan vähän kaikille. Niillä diagnooseilla myös tavallaan perustellaan se, että niitä lääkkeitä pitää syödä ja muutenkin totella - "sinulla on tämän niminen sairaus, ja tämä lääke tasaa/poistaa masennusta/poistaa psykoosia sekä on kuin insuliini diabeteekseen". Luin jostain jonkun ulkomaan hoitajan tai muun vastaavan kuvauksen, miten siellä oli kaikenlaisille mahdollisille potilaille annettu diagnoosiksi skitsoaffektiivinen, johon voi kuulua masennusta, maniaa, psykoosia ja niin edelleen. Eli esimerkiksi sellaiseen laatikkoon voidaan laittaa vähän kaikenlaisia potilaita. Kaksisuuntainen on muotoutunut vielä yleisemmäksi laatikoksi. Aikaisemmin maanisdepressiivisyys oli todella harvinainen sairaus.