Minulla on mummo, joka on ns. "tunteella ajattelija". Elikkäs kaikkiin asioihin, tapahtumiin ja ihmisiin suhtaudutaan sen ensimmäisen oman tunnereaktion varassa.
Jos vastaan tulee myyjä, joka antaa henkilökohtaista palvelua, hymyilee, osoittaa kiinnostusta mummon valittaessa vanhuuden vaivojaan vaikkeivät ne mitenkään kuuluisi itse ostotapahtumaan ja oikeastaan vain hukkaavat kaikkien aikaa jne jne. niin se saa saman tien "Hyvän myyjän" maineen, ja "Olipas se mukava poika" ja siltä haetaan seuraavankin kerran apua. Ja tähän kauppaan tullaan uudestaan toistekkin kun täällä on näin hyvä palvelu!
Sama asia toimii yleensä myös päinvastoin. Jos myyjä ei just heti jouda keskittämään kaikkea mielenkiintoaan mummoon tai jos kassa haluaisi jo siirtyä seuraavaan asiakkaaseen kuuntelematta mummon viime viikon sydäntykytyksistä, niin jo on mummon naama kuin olisi tungettu sitruuna pilluun. "Olipas se töykeä hupakko, ja niin äkkiä oli ottamassa rahoja pois ja työntämässä pihalle, tänne ei tulla enää ikinä!"
Ja se ensimmäisen 15 sekunnin aikana saatu mielikuva siitä ihmisestä ja siihen ihmiseen suhtautuminen loksahtaa heti pysyväksi! Jos sairaanhoitaja on kerran ollut liian kiireinen tai vaikkapa ohimennen huomauttanut (ei edes mummolle vaan toiselle sairaanhoitajalle) että "En ole tänään vielä kerinnyt pitämään yhtäkään taukoa" niin silloin se on _huono työntekijä_ ja SURKEA IHMINEN! Ja se sairaanhoitaja saa mummolta paheksuntaa ja vihamielistä suhtautumista siitä lähtien AINA. Kerran leimaantunut ihminen pysyy leimassaan vaikka käyttäytyminen olisi millaista seuraavilla kerroilla.
Eikä koske pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Jos kaupasta tulee ostettua vaikkapa vääränlainen lamppu kattovaloon, niin ensimmäinen reaktio on välitön ja puhtaasti tunneperäinen.
"Voi kauheata miten se nyt näin miten minä tuommoista virhettä olen päästänyt tapahtumaan olenko nyt tuhlannut rahani voinko palauttaa tämän takaisin kauppaan mikseivät ne kaupassa sanoneet ettei tämä käy minun kattovalooni kylläpä nyt ahdistaa ja ihan tulee masentunut olo kun en minä osannut..."
siinä saa olla jo rauhoittelemassa ja hakemassa nitropurkkia kun mummo tuntuu saavan jotain PTSD:tä yhdestä kattolampusta!
Yksi huono päivä saattaa saada aikaan viikon kestävän depressiotilan jossa saattaa olla jo fyysisiä oireita eikä pääse kunnolla edes sängystä ylös. Yksi hyvä uutinen (vaikkapa että mummo voitti lotossa 20 e) saattaa muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja mummolla yhtäkkiä riittää virtaa lähteä polkupyörällä metsään 10 km päähän poimimaan marjoja sydänviastaan huolimatta.
Nämä ovat toki esimerkkejä omasta isoäidistäni, joka on aikamoinen äärimmäistapaus tässä. Mutta sen kyllä huomaa ihmisistä että kuka on ns. tunteilla ajattelija. Niin monet pimppiraget ja apinatappelut on tässä maailmassa alkaneet siitä etteivät ihmiset osaa suhtautua asioihin muilla tavoilla kuin tunnereaktiolla.
En minä kaikkea tunneajattelua paheksu; en ole mikään asberger spock. Toki vahvat tunteet kuuluvat elämään, ja ovat ihan hyviäkin joskus. Mutta niitä ei saisi päästää pääasialliseksi (eikä etenkään ainoaksi) keinoksi suhtautua ympäröivään maailmaan. Mutta sen rauhallisen, rationaalisen ajattelun pitäisi seurata sitä ensimmäistä tunnereaktiota ja olla se mikä sanelee miten käyttäydytään. Ongelmia tulee siinä vaiheessa jos se tunneajattelu jää ainoaksi tavaksi käsitellä asioita, eikä mitään rationaalista ajattelua missään vaiheessa oteta edes käyttöön.
Semmoiset ihmiset jotka ajatteleevat VAIN tunteella, vaikeuttavat vain asioita muille. He ajatteleevat asioita OMIEN tunteidensa mittapuulla, eivät muiden. Kyseessä on äärimuodossaan milteipä puhdasta egoismia vastaava käyttäytyminen.
Jos vastaan tulee myyjä, joka antaa henkilökohtaista palvelua, hymyilee, osoittaa kiinnostusta mummon valittaessa vanhuuden vaivojaan vaikkeivät ne mitenkään kuuluisi itse ostotapahtumaan ja oikeastaan vain hukkaavat kaikkien aikaa jne jne. niin se saa saman tien "Hyvän myyjän" maineen, ja "Olipas se mukava poika" ja siltä haetaan seuraavankin kerran apua. Ja tähän kauppaan tullaan uudestaan toistekkin kun täällä on näin hyvä palvelu!
Sama asia toimii yleensä myös päinvastoin. Jos myyjä ei just heti jouda keskittämään kaikkea mielenkiintoaan mummoon tai jos kassa haluaisi jo siirtyä seuraavaan asiakkaaseen kuuntelematta mummon viime viikon sydäntykytyksistä, niin jo on mummon naama kuin olisi tungettu sitruuna pilluun. "Olipas se töykeä hupakko, ja niin äkkiä oli ottamassa rahoja pois ja työntämässä pihalle, tänne ei tulla enää ikinä!"
Ja se ensimmäisen 15 sekunnin aikana saatu mielikuva siitä ihmisestä ja siihen ihmiseen suhtautuminen loksahtaa heti pysyväksi! Jos sairaanhoitaja on kerran ollut liian kiireinen tai vaikkapa ohimennen huomauttanut (ei edes mummolle vaan toiselle sairaanhoitajalle) että "En ole tänään vielä kerinnyt pitämään yhtäkään taukoa" niin silloin se on _huono työntekijä_ ja SURKEA IHMINEN! Ja se sairaanhoitaja saa mummolta paheksuntaa ja vihamielistä suhtautumista siitä lähtien AINA. Kerran leimaantunut ihminen pysyy leimassaan vaikka käyttäytyminen olisi millaista seuraavilla kerroilla.
Eikä koske pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Jos kaupasta tulee ostettua vaikkapa vääränlainen lamppu kattovaloon, niin ensimmäinen reaktio on välitön ja puhtaasti tunneperäinen.
"Voi kauheata miten se nyt näin miten minä tuommoista virhettä olen päästänyt tapahtumaan olenko nyt tuhlannut rahani voinko palauttaa tämän takaisin kauppaan mikseivät ne kaupassa sanoneet ettei tämä käy minun kattovalooni kylläpä nyt ahdistaa ja ihan tulee masentunut olo kun en minä osannut..."
siinä saa olla jo rauhoittelemassa ja hakemassa nitropurkkia kun mummo tuntuu saavan jotain PTSD:tä yhdestä kattolampusta!
Yksi huono päivä saattaa saada aikaan viikon kestävän depressiotilan jossa saattaa olla jo fyysisiä oireita eikä pääse kunnolla edes sängystä ylös. Yksi hyvä uutinen (vaikkapa että mummo voitti lotossa 20 e) saattaa muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja mummolla yhtäkkiä riittää virtaa lähteä polkupyörällä metsään 10 km päähän poimimaan marjoja sydänviastaan huolimatta.
Nämä ovat toki esimerkkejä omasta isoäidistäni, joka on aikamoinen äärimmäistapaus tässä. Mutta sen kyllä huomaa ihmisistä että kuka on ns. tunteilla ajattelija. Niin monet pimppiraget ja apinatappelut on tässä maailmassa alkaneet siitä etteivät ihmiset osaa suhtautua asioihin muilla tavoilla kuin tunnereaktiolla.
En minä kaikkea tunneajattelua paheksu; en ole mikään asberger spock. Toki vahvat tunteet kuuluvat elämään, ja ovat ihan hyviäkin joskus. Mutta niitä ei saisi päästää pääasialliseksi (eikä etenkään ainoaksi) keinoksi suhtautua ympäröivään maailmaan. Mutta sen rauhallisen, rationaalisen ajattelun pitäisi seurata sitä ensimmäistä tunnereaktiota ja olla se mikä sanelee miten käyttäydytään. Ongelmia tulee siinä vaiheessa jos se tunneajattelu jää ainoaksi tavaksi käsitellä asioita, eikä mitään rationaalista ajattelua missään vaiheessa oteta edes käyttöön.
Semmoiset ihmiset jotka ajatteleevat VAIN tunteella, vaikeuttavat vain asioita muille. He ajatteleevat asioita OMIEN tunteidensa mittapuulla, eivät muiden. Kyseessä on äärimuodossaan milteipä puhdasta egoismia vastaava käyttäytyminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti varsinkin nuoret kauppiaat eivät tajua tällaista. Säästöjä, säästöjä vaan pitää saada aikaan. Ei siinä mummoja jouda kuuntelemaan. Ehkäpä kauppiaat eivät tajua, mikä valta eläkeläisillä on. Heillä on varma eläke, eivät joudu työttömäksi. Monella on sen verran suuri eläke, että jotain pystyy ostamaankin. Itsekin (kohta 70 v) olen joutunut niin myyjän kuin kassankin kaltoin kohtelemaksi. Vaikka en ole mitään sydäntykytyksiä kertoillutkaan. Mutta joskus ennen kun kysyi myyjältä, että missä jokin tuote on, hän on jopa lähtenyt näyttämään. Nyt sanotaan, en minä vaan tiedä (ehkä kesälomittaja) tai sitten sanotaan joku paikka ja jatkaa vielä, että jos siellä ei ole se on loppunut tai että on purkamatta. Kerran jotain tuotetta olin etsimässä ja näin pakkauksessa vielä sen tuotteen. Siinä oli myyjä lähistöllä, kysyin, voisiko tuosta yhden saada. Vastasi, että ei kuulu hänelle, toiset purkavat. Kyllä tällaisessa menee myös kauppiaan maine, En enää siihen kauppaan ole jalallani astunut. Vielä on vara valita kauppa jossa ei kohdella kuin ruttotautista. Kauppiaille vihjeeksi, palkatkaa vähän vanhempaa henkilökuntaa, heillä saa vielä palvelua!
Kiva ku jaksat kopioida näitä tekstejä tälle palstalle,mut tälläkertaa vitsi osu aika lähelle.Mutsi on tunneihminen.
-Rauha mutsin sielulle,elossa vielä tietenkin.
Itsestä tunteiden kirjoa lylenpalttisesti lapsuudessa kokeneena tuli puhtaasti järki-ihminen.Vituttaa kaikenlainen mutuilu ja pilvilinnojen rakentelu.
Itse näen kaikissa asioissa toteutettavissa olevan projektin ja etenen jo ennalta arvattavaa lopputulosta kohti.Näen yleensä asiat valmiina ja tavan miten se toteutetaan.Eipä tarvitse suoralinjaisen omassa elämässään kärsiä ystävistä.Tekemistä saa kaikenmaailman vittuilijoiden ja takanapuhujien merkeissä.
Kopioin sulta:
Semmoiset ihmiset jotka ajatteleevat VAIN tunteella, vaikeuttavat vain asioita muille. He ajattelevat asioita OMIEN tunteidensa mittapuulla, eivät muiden. Kyseessä on äärimuodossaan milteipä puhdasta egoismia vastaava käyttäytyminen.
Eikös koko maailma ole egoistinen?
Milloin ihmisiä on kiinnostanut toisen hyvinvointi ja esim kiltteys ollut muuta kuin synonyymi tyhmyydelle.Kiltti ihminen on tymä ja sille voidaan naureskella,ilman että se ymmärtää loukkaavia eleitä.Tai sitä voidaan hakata vapaana riistana kaikenlaisen kiusaamisen merkeissä.