Juhani Laholla oli ollut masentava päivä. Siat olivat karanneet, lehmä oli kuollut ja lampaat olivat menneet hulluiksi. Maatilalla vallitsi yleinen kaaos: Oli puoliaika maatilan lainanlyhennyksistäkin jo kulunut, eikä lähellekään puoleen tavotteena olevasta lyhennyksestä oltu päästy. Tulevaisuus ei vaikuttanut ollenkaan valoisalta.
Juhani otti lasson rotevaan kouraansa ja lähti jahtaamaan sikoja minkä jaloistansa pääsi.
"Viik viik!" Kiljuvat possut Juhanin rymistäessä niiden perässä narunpätkä isossa kourassaan kieppuen. Kaiken tohinan keskeltä Juhani kuuli talon sisältä käkikellon kukkuvan kello kuutta ja havahtui touhustaan.
"Mitä ihmettä minä oikein teen! Minunhan pitäisi olla Marjatalla", Juhani hihkaisi, työnsi köyden housuihinsa ja sulki aitauksen mennessään.
Kohta Juhani körötteli vanhalla rättisitikallaan kuraista kylänraittia ja vihelteli tyytyväisenä.
Marjatan marjapiiras oli aina ollut Juhanin suurta herkkua, ja hän otaksui taas kerran saavan tuota maanmainiota vatsanapetta. Marjatta otti Juhanin avosylin vastaan ja tästä Juhani oli enemmän kuin hyvillänsä. "Aaah, marjapiirasta by Marjatta", hän ajatteli. Kaikeksi kummastukseksi Marjatta ei ollut kuitenkaan leiponut mitään, vaan alkoi mököttämään. Hän piti mykkäkoulua, mutta sai sen muistuttamaan pantomiimia. Juhani oli kuin puulla päähän lyöty, ihmeellinen esitys, EIKÄ YHTÄÄN MARJAPIIRASTA.
Juhanilta alkoi näreet palamaan hukkareissun vuoksi.
"Noh, noh", Marjatta lepytteli ja siirtyi Juhanin viereen taputtaen häntä olalle. "Mikäs se tuolla sinun housunlahkeessasi oikein pilkistää" Marjatta kysyi aidosti hämmentyneenä.
Juhani muisti köyden jonka hän oli kiireissään tunkenut pöksyihinsä ja punastui kuin taivaallisen torvisoolo olisi kajahtanut hänen vieressään.
"Öh - eipä paljon mikkään", Juhani takelteli ja yritti siirtyä kauemmaksi
"No ei sitä nyt hävetä tarvitse", Marjatta leperteli.
Juhani ei kuitenkaan pystynyt käyttäytymään luotevasti, hän pyysi vahingossa nopeasti elokuvamaisella tavalla, josko saisi käydä naistenhuoneessa, mutta sitten korjasi nopeasti ja pyysi, jos voisi käydä navetan takana korjaamassa farmareitaan. Marjatta suostui tähän teennäisesti hymyillen ja katseli ikkunasta, kun Juhani talsi, tai itseasiassa pomppi navetan nurkalle. Hän katseli ikkunasta ja näki kun Juhani temppuili farmarinnappejansa auki ja riuhtaisi sisältä jotakin. Marjatan hämmästykseksi Juhanin käteen tarrasi kultapumpelo.
Se oli ollut Marjatan hänen ollessa nuori, ja nyt hän alkoi miettiä kuinka saisi sen takaisin.
Marjatta rapsutteli kaljua päätään ja pohti niin, että aivonesteen kiehuivat, mutta ei silti keksinyt, miten pystyisi sen palauttamaan ja päätti mennä syömään tölkkipersikoita. Hetken kuluttua Juhani tuli takaisin sisälle.
"MMM... Onpas muuten hyviä tölkkipersikoita", Marjaana totesi suu sokerilientä valuen.
"Jaa", sanoi Juhani ja veti suunsa leveään virneeseen.
"Tuletkos käymään täällä ulkona - minulla on sinulle salaisia kansioita näytettävänä".
Marjatta ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Kultapumpelo oli yhä hänen ajatuksissansa, mutta jostain kumman syystä hän ei muistanut mitä sille oli tapahtunut viimehetkillä. Hän jätti ajatuksen omaan arvoonsa ja pyrhälsi ulos Juhanin kainaloon. Siellä hän haistoi epämielyttävän hajun, ja hän näki Juhanin repeytyneen paidan kolosta, että Juhanilla on valtaisa arpi kainalossaan. Hän kosketti arpea ja näki, että sen pystyi avaamaan vetoketjun omaisesti. Avattuaan haavan hän näki sen sisällä Juhanin muiston edellisestä tyttökaveristaan "Marjatta numero kakkosesta".
Marjatta sulki arven ja jäi kauhistuneena hykertelemään Juhanin kainaloon.
Juhanin kieli roikkui ulkona - samoin häntä. Marjatta valui vielä hieman verta, mutta ei piitannut siitä vaan jatkoi hykertelyään. Kaiken kummallisuuden keskellä metsästä vieri heidän eteensä vanha paskahuussi, joka kääntyi heitä kohden ja korisi sillä kummallisella tavalla miten paskahuussit joskus harvoin korisevat: "On olemassa toinen.... Juhani... Juhani numero kaksi" se sanoi ja päästi ripulintäyteisen kuolonkorinan. Marjatan henki salpautui.
Haluaisin kovasti palautetta hengentuotteestani: [email protected]
Juhani otti lasson rotevaan kouraansa ja lähti jahtaamaan sikoja minkä jaloistansa pääsi.
"Viik viik!" Kiljuvat possut Juhanin rymistäessä niiden perässä narunpätkä isossa kourassaan kieppuen. Kaiken tohinan keskeltä Juhani kuuli talon sisältä käkikellon kukkuvan kello kuutta ja havahtui touhustaan.
"Mitä ihmettä minä oikein teen! Minunhan pitäisi olla Marjatalla", Juhani hihkaisi, työnsi köyden housuihinsa ja sulki aitauksen mennessään.
Kohta Juhani körötteli vanhalla rättisitikallaan kuraista kylänraittia ja vihelteli tyytyväisenä.
Marjatan marjapiiras oli aina ollut Juhanin suurta herkkua, ja hän otaksui taas kerran saavan tuota maanmainiota vatsanapetta. Marjatta otti Juhanin avosylin vastaan ja tästä Juhani oli enemmän kuin hyvillänsä. "Aaah, marjapiirasta by Marjatta", hän ajatteli. Kaikeksi kummastukseksi Marjatta ei ollut kuitenkaan leiponut mitään, vaan alkoi mököttämään. Hän piti mykkäkoulua, mutta sai sen muistuttamaan pantomiimia. Juhani oli kuin puulla päähän lyöty, ihmeellinen esitys, EIKÄ YHTÄÄN MARJAPIIRASTA.
Juhanilta alkoi näreet palamaan hukkareissun vuoksi.
"Noh, noh", Marjatta lepytteli ja siirtyi Juhanin viereen taputtaen häntä olalle. "Mikäs se tuolla sinun housunlahkeessasi oikein pilkistää" Marjatta kysyi aidosti hämmentyneenä.
Juhani muisti köyden jonka hän oli kiireissään tunkenut pöksyihinsä ja punastui kuin taivaallisen torvisoolo olisi kajahtanut hänen vieressään.
"Öh - eipä paljon mikkään", Juhani takelteli ja yritti siirtyä kauemmaksi
"No ei sitä nyt hävetä tarvitse", Marjatta leperteli.
Juhani ei kuitenkaan pystynyt käyttäytymään luotevasti, hän pyysi vahingossa nopeasti elokuvamaisella tavalla, josko saisi käydä naistenhuoneessa, mutta sitten korjasi nopeasti ja pyysi, jos voisi käydä navetan takana korjaamassa farmareitaan. Marjatta suostui tähän teennäisesti hymyillen ja katseli ikkunasta, kun Juhani talsi, tai itseasiassa pomppi navetan nurkalle. Hän katseli ikkunasta ja näki kun Juhani temppuili farmarinnappejansa auki ja riuhtaisi sisältä jotakin. Marjatan hämmästykseksi Juhanin käteen tarrasi kultapumpelo.
Se oli ollut Marjatan hänen ollessa nuori, ja nyt hän alkoi miettiä kuinka saisi sen takaisin.
Marjatta rapsutteli kaljua päätään ja pohti niin, että aivonesteen kiehuivat, mutta ei silti keksinyt, miten pystyisi sen palauttamaan ja päätti mennä syömään tölkkipersikoita. Hetken kuluttua Juhani tuli takaisin sisälle.
"MMM... Onpas muuten hyviä tölkkipersikoita", Marjaana totesi suu sokerilientä valuen.
"Jaa", sanoi Juhani ja veti suunsa leveään virneeseen.
"Tuletkos käymään täällä ulkona - minulla on sinulle salaisia kansioita näytettävänä".
Marjatta ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Kultapumpelo oli yhä hänen ajatuksissansa, mutta jostain kumman syystä hän ei muistanut mitä sille oli tapahtunut viimehetkillä. Hän jätti ajatuksen omaan arvoonsa ja pyrhälsi ulos Juhanin kainaloon. Siellä hän haistoi epämielyttävän hajun, ja hän näki Juhanin repeytyneen paidan kolosta, että Juhanilla on valtaisa arpi kainalossaan. Hän kosketti arpea ja näki, että sen pystyi avaamaan vetoketjun omaisesti. Avattuaan haavan hän näki sen sisällä Juhanin muiston edellisestä tyttökaveristaan "Marjatta numero kakkosesta".
Marjatta sulki arven ja jäi kauhistuneena hykertelemään Juhanin kainaloon.
Juhanin kieli roikkui ulkona - samoin häntä. Marjatta valui vielä hieman verta, mutta ei piitannut siitä vaan jatkoi hykertelyään. Kaiken kummallisuuden keskellä metsästä vieri heidän eteensä vanha paskahuussi, joka kääntyi heitä kohden ja korisi sillä kummallisella tavalla miten paskahuussit joskus harvoin korisevat: "On olemassa toinen.... Juhani... Juhani numero kaksi" se sanoi ja päästi ripulintäyteisen kuolonkorinan. Marjatan henki salpautui.
Haluaisin kovasti palautetta hengentuotteestani: [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.