Nyt viisitoistavuotiaalla tyttärelläni alkoi murrosikä tasan vuosi sitten kuin napista painettuna. Syömishäiriö, kotoa karkailut, koulusta myöhästelyt ja lopulta kokonaan koulun käymättömyys, haistattelut, juomiskokeilut, kaveripiirin muuttuminen sekä asenteiden muuttuminen välinpitämättömäksi kaikkia sääntöjä kohtaan sekä vihamieliseksi minua kohtaan.
Oltiin tilanteessa jossa yhden karkumatkan jälkeen mentiin sosiaalipäivystykseen ja tyttö lähti samana iltana sijaiskotiin omasta sekä minun tahdostani. Tarkoituksena oli saada tyttö sellaiseen ympäristöön jossa olisi aikuinen koko ajan paikalla sekä selkeät rajat.
Ensimmäiset puolitoista kuukautta näytti hyvältä, mutta sitten tilanne paheni ja alkoholinkäyttö lisääntyi sekä kuvaan tuli lääkkeiden sekakäyttökokeiluja. Matka jatkui tiukempaan vastaaanottavaan laitokseen, jossa tyttö oli pari kuukautta. Siellä saatiin hyviä tuloksia aikaiseksi. Koulu rupesi sujumaan, paino palautui normaaliksi, käytös normalisoitui sekä tyttö joka ei ollut halunnut olla kanssani missään tekemisessä, palautti välinsä minuun. Eli tiukat rajat sekä johdonmukainen kasvattaminen 24 h vuorokaudessa tuotti hyvän tuloksen.
Sitten päätettiin tyttö sijoittaa pitkäaikaiseen tyttökotiin ainakin seuraavaksi lukukaudeksi koulun käynnin turvaamiseksi. Sovittiin että kotiin tiedotetaan ainakin kerran viikosssa mitä tytölle kuuluu, sekä akuuteissa tilanteissa reaaliajassa. Ihmettelin kun ei mitään soittoja kuulunut ja kun ítse soittelin ei kukaan osannnut kertoa oikeastaan yhtään mitään. Tyttäkään ei vastannut puheluihini. Kesän kuluessa selvisi että tyttö eli kun 'ellun kana' eikä nuorisokodissa tehty mitään tilanteen hillitsemiseksi. Ainoastaan seliteltiin kovasti, kun tiedustelin miksi asiat eivät suju.
Lopulta syksyllä sain sosiaalityöntekijän vakuuttuneeksi siitä että tyttäreni on heitteillä ja saimme hänet takaisin siihen tiukempaan vastaaanottavaan laitokseen. Nyt tilanne rupeaa taas valostumaan ja kaikki ne positiiviset muutokset mitkä tulivat viimeeksikin tässä laitoksessa ovat ruenneet näkymään, jopa välit minuun ovat taas palautumassa. (tyttö katkaiseen ne aina kun rupeaa voimaan huonosti). MUTTA nyt ollaan taas lähtöruudussa. Uusi sijoitus, mutta minne? Koulunkäynti pitäisi turvata, paikan pitäisi olla hyvin resurssoitu, pitäisi löytyä psykiatrista osaamista, valmiuksia perhetyöhön... Elättelen vielä toiveita että jonain päivänä saan tyttäreni takaisin kotiin. Tämä kaikki on ollut todella raskasta eikä apua minun henkiseen jaksamiseen ole tullut mistään.
Milloin vaikea murrosikä loppuu?
16
8735
Vastaukset
- huolestunut
kääääks toivottavasti mun vanhemmat ei pimahda koskaan noin pahasti!1 :(
- mie85
hei!
ymmärrän tietyllä tavalla sh:n kannalta tytärtäsi, mutta toki sinuakin.
olen itse sairastanut puol vuotta sitten 4 vuotta bulimiaa, bulimiareksiaa, anoreksiaa...
Tiedän miten rankkaa vanhemmillani ja koko perheelläni, tuttavillani ja hoitajillani on ollut. On ollut masennusta, raivokohtauksia jne jne.. Olen ollut heitä kohtaan oikea idiootti, ääliö.
Mutta se, että he joka tilanteessa jaksoivat seisoa vierelläni oli ihailtavaa, todella arvostettavaa.
Meidän perhe on myös sijaisperhe, joten tiedän sikäli millaista siellä olo on.. vaikka en ole katsonutkaan sitä vieraan lapsen silmin..
mutta onhan niissäkin eroja...
Teillä on nyt rankkaa ja on ihailtavaa miten olet jaksanut taistella! koita jaksaa, sillä se on sen arvoista!
Kysyit milloin murrosikä loppuu.. se taitaa olla aika lailla yksilöllistä. Tosin ei murros iän loppuminen syömishäiriötä vie, vaikka minäkin kuinka parantuisin, tiedän että se tulee aina olemaan osa elämääni...
Anteeksi, tämä kirjoitus oli varmaan aika turha, mutta kirjoitimpahan kuitenkin..
*paljon voimia*
iloista syksyä!- mamiska
Itse olen painiskellut lapseni kanssa samankaltaisten ongelmien kanssa ja miettinyt usein sijaiskotia tai perhekotia edes jotain paikkaa joka osaisi paremmin kun minä nämä kasvatusasiat, tuntuu että kaikki menee pieleen. Mutta jokin minussa ei vain vielä suostu luovuttamaan, en tiedä miksi.
En teidä loppuuko murrosikä koskaan ainakin meillä se jatkuu ja jatkuu... - tuli vaan mieleen..
mamiska kirjoitti:
Itse olen painiskellut lapseni kanssa samankaltaisten ongelmien kanssa ja miettinyt usein sijaiskotia tai perhekotia edes jotain paikkaa joka osaisi paremmin kun minä nämä kasvatusasiat, tuntuu että kaikki menee pieleen. Mutta jokin minussa ei vain vielä suostu luovuttamaan, en tiedä miksi.
En teidä loppuuko murrosikä koskaan ainakin meillä se jatkuu ja jatkuu...tuli vaan mieleeni kirjoituksestasi että jos ei perhekoti tai sijaisperhe, niin oisiko sitten tukiperhe?
lapsesi kävisi perheessä esim. viikonloppuisin, lomilla tai niin usein kuin on tarvis.
Jolloin sinä saisit vähän aikaa hengähtää ja kerätä voimia, kuin myös lapsellesi se tekisi varmaan ihan hyvää.
Ei se tarkoita että luovutat jos annat lapsellesi ja itsellesi vähän enemmän tilaa ajatella, uskon että se tekisi hyvää molemmille.
Itse olen tuki ja sijaisperheen biologinen tyttö ja tämähän on vain miun mielipiteeni :)..
Jos kiinostuit asiasta, tämän palstan kautta miut tavottaa :)..
iloista syksyä ja voimia!
- Maija Mallikas
Sinähän puhut tyttärestäsi, kuin vesikauhuisesta koirasta!
Välit palautuvat???
Minulla ei olisi mitään välejä äitiini, jos olisi laittanut minut johonkin "hoitolaitokseen"
Onko se vaikea ymmärtää, että tuo kaikki voisikin olla vaan avun huuto, vaikeaan murrosikään.
Tyttärelläsi on selvästi paha olla.
Oletko koskaan kyennyt kuuntelemaan tytärtäsi missään?
Onko kotona sanottu, että kaikesta voidaan puhua ja mitään ei tarvitse hävetä/pelätä?
Kuulostaa siltä, että tyttäresi halusikin eroon sinusta, mutta sekin oli vain avunhuuto johon sinä vastasit, että "en minä osaa auttaa, siellä laitoksessa ne saa sut kuriin"
Kamalaa kuulla tuollaista, joltain tämän päivän äidiltä! - Toinen äiti
Laitos on hyvä paikka lapselle, joka tuhoaa omaa elämäänsä. Nyt sitten ne jatkosuunnitelmat. Pelko on varmasti suuri, että entinen hulvaton elämä alkaa taas. Tärkeää olisi varmaankin selvittää mikä on tytön kypsyysaste, onko jo valmis saamaan enemmän vapautta, vai onko riski hulvattoman elämän aloittamiseen suuri. Ja päätöksiä sitten sen mukaan.
Näille arvostelijoille haluan sanoa, että tyttö ei luultavasti meno-vaiheen aikana halua pitää yhteyttä äitiinsä sen takia, että tietää tekevänsä väärin ja ei halua itseänsä nähtävän "huonossa valossa". - ajatuksia
olipa järkyttävää lukemista.. en edes tiedä miten suhtautua asiaan. halusin kuitenkin kirjoittaa..
mietin ihmeissäni, kuinka pian luovutit tyttäresi suhteen ja laitoit hänet ensimmäiseen kodin ulkopuoliseen ´"hoitopaikkaan"? miten luotat niin paljon muihin ihmisiin lapsesi kasvatuksesta? ymmärrän että tarvit tuolloin apua, mutta etkö voinut enempää itse tehdä? "hoitopaikat" vaihtuivat tytölläsi usein, mitä ihmettä hän on voinut miettiä mielessään kun veit aina uuteen paikkaan? mitä tuo tyttöraasu miettii kun menee nukkumaan iltaisin? muisteleeko lapsuuttaan ja kotia, aikaa jolloin kaikki oli hyvin? sieltä lapsuudesta elämä lähtee..
olen pahoillani jos kirjoitan pahasti. en tarkoita pahaa. laitan vain omalle kohdalleni tilanteita ja ihmettelen..
ei tytär tarvinnut mielestäni kodin vaihtoa. uusia "vanhempia" selvitäkseen, vaan täydellisen asennemuutoksen koko perheeltä. uskon, että teit kuten parhaaksesi näit, en vain ymmärrä.. noin vaikea tilanne etkä nähnyt edes tyttöä moniin aikoihin. miten voit luottaa toisiin ihmisiin?
anteeksi vielä ihmetykseni, on pelottavaa ajatella mitä tyttöraasun päässä on liikkunut. eihän hän tahalleen ole pahaa tehnyt. murrosikä voi olla paha ja pitkittynyt, mutta jotain pitää pystyä tekemään itse vanhempana, jotain muuta kuin erottaa nuori ihminen omasta kodistaan, jossa on lapsuutensa turvallisesti elänyt.- mie
Näin ajattelen minäkin, siellä se tyttö ihmettelee, miksi äiti hänet hylkäsi.
Kokemuksesta puhun, mutta rajoilla, rakkaudella ja hyväksymisellä meidän viisitoistavuotiaasta tuli taas se ihana poika, joka oli ennekin ollut.
Ei olisi tullut mieleenkään luovuttaa, antaa vieraalle, vaikka välillä seinät tuntuivat kaatuvan päälle.
- neljän lapsen äiti
Haluan lohduttaa sinua että meilläkin on kaikenlaisia ongelmia ollut kun neljä lasta on ja kokaisella on myös ollut erilainen murrosikä. Syli on aina ollut avoin ja turvaa annettu niinkuin on vain osattu, emme ole mitään mallivanhempia vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ytitäpä sinäkin pahana hetkenä tarjota hänelle syliäsi ja kertoa kuinka paljon häntä rakastat, jos todella tunnet niin. Asiat kääntyvät parempaan suuntaan kuin arvaatkaan. Sinulle hyvää syksy jatkoa ja paljon voimia elämällesi.
- eräs äiti
No kyllä on kummallista touhua! Ei lapsen kasvattaminen nyt NOIN vaikeata voi olla! Miten asioiden annetaan mennä noin huonoon suuntaan??! Ei pitäisi päästää asioita tuohon jamaan, jo alussa pitäisi aikuisen ottaa ohjat käsiin ja antaa lapselleen RAJAT, TUKEA, RAKKAUTTA JA ELÄMÄN OHJEITA.YM. niin pärjätään. Minä olen murkkuikäisen yksinhuoltaja ja ei tulisi kuuloonkaan tuollainen käytös. Sitä ei vaan yksinkertaisesti sallita! Ja tyttö on hyvinkäyttäytyvä, kotitöitä tekevä iloinen nuori.
- 13,,
Onkohanko mulki nyt vaikee murrosikä??? Mä lintsailen tosi paljo, mä juon ja poltan, käytän kans lääkkeit ja alkoholii sekasin, riitelen joka asiast ja yhen kerran oon painunu himast.. en oo kuitenkaa mikää mahdoton tapaus:D kyl oon välil ihan kiltti tytteliini :) :D
Mut mä luulen et sun tyttäres rauhottuu viel joku päivä...ja ota huomioon et se voi johtuu kavereist kans. Ja miks se on karannu? ootko sille liian tiukka... Jos laittasit vähä rennommat "rajat" tai jotain nii ehkä se alkas viihtyy enemmä ja silleen... vaikee sanoo ku en omista lasta...:D - ...:-/ nuori
oon vaa lapsi enkä oo edes 13v mut uskon että teil on huono tunne mutta ei sillä voi mitää pahimassa tapauksessa joku viiltelee tai ei syö laitos on ehkä hyvä paikka mutta pitää ajatellaa vaikka mitä lapsi tee niin pitää estää se koska se vaikuttaa tulevaisuuteen en tiiä että ymmärrättekö mutta toivottavassti
- KATTOKAA
HALOO! AIHE ON VUODELTA 2004!!!
- hukassa ollut
Aina tiukat rajat ei vaan toimi kaikilla itelläni oli pahoja raivareit 13 vuotiaast lähtien jouduin sillon lastenkotiin jossa kävin ohjaajien päälle ja olin poliisien ja vartioiden kanssa paljon tekemisis olin yhteensä 7 eri sijotukses ja jouduin koulukotiin siellä ongelmat vaan paheni en Ollu vanhempieni kanssa tekemisis istuin putkas joka toinen päivä eli puolvuot huoneessa jossa oli vain sänky ja ruuat tuotii pahvi tavarois sitten suutuin siel ja rikoin ikkunan ja uhkasin puukottaa poliisin lasilla joka oli kädessä ja jouduin mielisairaalaan jossa olin 9 kk sain piikil diapamii monet kerrat siel ja olin lepositeis mutta jotenki tilanne alkoi selvitä ja pääsin pois nyt olen 16 vuotias ja noi on mennyttä mitä ei voi muuttaa siellä laitoksellakin kun olin 13-15 vuotiaan must otettii kuvia kun olin eristykses,astuttii kaulalle uhkailtii katkasta käsi ja lyötii ovella ei ne laitokset aina turvallisii oo tai must ei silt tuntunu nyt tosiaan menee paremmin :)
- just joo...
Voi juma...samanlaisia ' kärrihurjia' ihan vuosiluvusta huolimatta....ei yhtään hurskaammalta tunnu tämän päivän meno 15-vuotiaalla vuonna 2014...
- Murrosikä.
10 faktaa, jotka vanhempien tulisi tietää teinien aivoista
Iltalehti 3.2.2014.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2014013117997087_pr.shtml
--------.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662228Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381843Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711460Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣211444Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.751127Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1771114Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬211074Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1041047En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9912- 75898